Suunnistava kotiäiti Merja Rantanen yhdistää huippu-urheilun ja äitinä olon

MerjaRantanen_intro180411Hevoskuuri tavoitti seuraavana henkilönä armottomaan piinapenkkiinsä Kooveen viestisuunnistuksen maailmanmestarin Merja Rantasen. Hevoskuuri kyseli Merjan kuulumisia ja suunnistusuran tavoitteita.

MerjaRantanen180411Merja Rantanen vauhdissa Vierumäen maastoradalla helmikuussa. Kuva: Hevoskuuri.fiHevoskuuri tavoitti seuraavana henkilönä armottomaan piinapenkkiinsä Kooveen viestisuunnistuksen maailmanmestarin Merja Rantasen. Hevoskuuri kyseli Merjan kuulumisia ja suunnistusuran tavoitteita.

Hei Merja! Miten Sveitsin leiri meni, selvisitkö sinä ilman sitä kuuluisaa vatsatautia?

– Sveitsin leiri meni oikein hienosti. Käsidesillä lotraaminen auttoi ja säästyin vatsataudilta. Vielä kun kisat meni hyvin ja keli oli kesäinen, niin reissu oli yksi parhaista. Ottokin odotti reissuun lähtöä kovasti ja hän nautti suuresti kun pääsi juoksentelemaan shortsit jalassa ja paljain varpain, sprinttikisassakin Otto kävi kilpailemassa. Siinä oli äitinkin helppo harjoitella, kun poika nautti.

Missä asut ja mitä elämääsi muuta kuuluu tällä hetkellä? Urheiletko täysillä vai ehditkö käymään töissäkin? Entä kuinka sinä hoidat huippu-urheilijan ja äidin roolin yhteensovittamisen, ja miten tämä vaikuttaa harjoitteluun ja kilpailemiseen?

– Asun Jämsänkoskella tai Jämsäähän tämä nykyään on. Ammattitittelikseni voisin sanoa olevani suunnistava kotiäiti. Päivät täyttyvät Oton kanssa puuhastelusta ja urheilemisesta. Huippu-urheilu yh-äitinä on aika ajoin haasteellista. Äitinä haluan, että lapsella on hyvä olla vaikka äiti rääkkääkin ihteään. Leirejä ja kilpailuja karsin, enkä pysty kaikkeen lähtemään mukaan, elämä on valintoja. Vanhemmat, siskot ja poikakaveri jeesaavat, jotta harjoittelu ja kilpaileminen ovat mahdollista. Päivän ensimmäisen harjoituksen teen yleensä Oton vielä nukkuessa, harjoitus alkaa yleensä aamuseitsemältä, joskus jo kuudelta. Päivän toisen harjoituksen aikana tarvitsen usein lapsen hoitoon sukulaisten apuja, koska harjoitus on pitkä tai kova tai vaikka molempia. Harjoittelen pääsääntöisesti yksin ja mukavaa vaihtelua onkin kun lähdetään Oton kanssa yhdessä lenkille, mä juoksen ja Otto pyöräilee tai talvella urheiluhallissa Otto viihtyi mainiosti kun pääsi hiekkalaatikolle leikkimään siksi aikaa, kun äiti veteli vetoja.

Miten on talven harjoituskausi sujunut? Oletko selvinnyt ilman suurempia ongelmia ja vaivoja? Minkälaiset harjoitusolosuhteet sinulta löytyvät?

– Talven harjoittelut suju hyvin. Kevään korvalla oli vähän vaikeuksia sairastelujen vuoksi, mutta sekin oli näin loppupeleistä hyvä kun mut pakotettiin lepäämään ja pysähtymään, koska lepäämisen ja rauhottumisen merkitys oli hämärtymässä ja liian koville vetäminen oli lähellä. Talvella leireilin ainoastaan Vierumäellä seuran ja maajoukkueen leirillä, nyt olin Sveitsissä ja seuraavaksi lähdetään toukokuun lopussa Ranskaan. Olen jo useampana vuonna jättänyt talven sulanmaanleirit väliin, koska en ole kokenut mielekkäänä viikon-kahden mittaiseen "kesään" tottumista ja siitä taas takasin talveen palaamista. Ja lisäksi mulla on hyvin toimivat harjoitusolosuhteet kotona: mäkisiä juoksureittejä on ympärillä, hiihtoladut lähtee vierestä, liikuntasalille ei ole kuin 4 kilsaa ja lähin juoksurata sijaitsee 45 minsan ajomatkan päässä.

Juha Taini (suunnistuksen nykyinen päävalmentaja) on sinun valmentajasi, kuinka teidän yhteistyö sujuu ja kuinka usein olette yhteydessä?

– Juha Taini on ollut valmentajani reilut kolme vuotta. Yhteyttä pidetään pääsääntöisesti puhelimella. Talvella harvemmin ja kisakaudella välillä jopa päivittäin.

Mikä on mukavin harjoituksesi jota on aina kiva tehdä?

– Kaikista mukavin harjoitus on pitkä aerobisenkynnyksen juoksu, tunti-puoltoista kun laputtaa menemään reippaasti niin nautinto on suurin. Ennen Sveitsin leiriä juoksin mäkivetoja ja vaikka niitä harjoituksia ei vesi kielellä odottanutkaan, niin kyllä se tunne siellä mäen päällä viimesen vedon jälkeen oli palkitseva.

Sinulla on jo viestimaailmanmestaruuksia, mutta ei vielä henkilökohtaista MM-mitalia. Sitäkö lähdet Ranskasta tavoittelemaan, vai mitkä ovat sinun kauden päätavoitteet?

– Henkilökohtainen maalimanmestaruus on tavoitteena. En sano tai ajattele että se olisi tämän vuoden juttu, mutta pitemmässä mittakaavassa kylläkin. Nyt olen keskittynyt vahvistamaan ihteäni suunnistajana joka puolelta, myös sieltä korvien välistä ja hitaasti kiiruhtamalla aion tavoitteeni täyttää.

Mille matkoille tulet keskittymään ja minkälaisia erityisvaatimuksia Ranskan haastava maastot edellyttävät?

– Päävalmentajan erikoistumishöpötyksistä huolimatta aion jatkossakin suunnistaa ihan kaikenmittaisia matkoja niin mehtässä kuin kaduilla. Kyllähän pitkä matka tuntuu olevan lähinnä mun sydäntä, mutta en sulje pois keskarin tai sprintin haasteita, rinttikisoista varsinkin kaduilla tapahtuva kilpaileminen kiehtoo mua.

Ranskassa tulee olemaan haastavat kisat. Viime syksynä Ranskassa suunnistettu maailmancupin kisa osoitti sen. Uskon ja toivon sen sopivan mulle. Paljon pitää vielä kuiteskii töitä tehdä. Niissä maastoissa kartalta maaston hahmottaminen nopeasti on haastavaa, koska välillä käyrät voi mennä ihan miten vaan, vaativa maastopohja luo vielä omat nautintonsa.

Entä millainen kevätohjelma sinulla on tiedossa? Kauden avaus Suomessa ja kuinka paljon ja missä tulet kilpailemaan?

– Kisakausi Suomessa avataan FinnSpringissä ja Silja-rasteilla, sitten onkin Vappureissu Ruotsiin. Toukokuun puolivälissä oleva Särkänniemisuunnistus tulee varmastikin olemaan mielenkiintoinen kisa. Tarkoitus olisi lähteä juoksemaan myös SM-maastot ja sitten lähdetäänkin jo haistelemaan Ranskalaisia maastoja leirin ja kisojen muodossa. Innolla odotan kesän rasteja, avauskisat Sveitsissä näytti, että asioita on tehty talven aikana oikeinkin, niin ihteään on mukava lähteä haastamaan kisoissa jatkossakin!

Kiitokset kuulumisista ja tästä mukavasta haastattelusta! Ja onnea sen henkilökohtaisen maailmanmestaruuden tavoitteluun!

- Tero Viljanen

Premiumsport.fi

inov 8 alapanoraama