Maajoukkuesuunnistajat Huovila ja Föhr Oravan leikkuupöydällä

fohr160211_introMonet juoksijat ja suunnistajat ovat kärsineet uransa aikana akillesjännevaivoista. Toiset selviävät pienellä juoksutauolla ja erilaisilla hoitotoimenpiteillä, mutta vamman ärtyessä riittävän pahaksi, on leikkaushoito välttämätön. Kaksi kokenutta maajoukkuesuunnistajaa, Tero Föhr ja Jarkko Huovila kävivät viime syksynä samana päivänä Sakari Oravan käsittelyssä.

fohr160211Tero Föhr maajoukkueen leirillä Vierumäellä. Kuva: Hevoskuuri.fiMonet juoksijat ja suunnistajat ovat kärsineet uransa aikana akillesjännevaivoista. Toiset selviävät pienellä juoksutauolla ja erilaisilla hoitotoimenpiteillä, mutta vamman ärtyessä riittävän pahaksi, on leikkaushoito välttämätön. Kaksi kokenutta maajoukkuesuunnistajaa, Tero Föhr ja Jarkko Huovila kävivät viime syksynä samana päivänä Sakari Oravan käsittelyssä. Ensin maanantaina 11.10.2010 leikkuupöydälle astui Jarkko ja heti seuraavana vuorossa oli Tero. Hevoskuuri halusi selvittää, kuinka kokeneet suunnistajat ovat toipuneet ja kuinka kuntoutus on edennyt. Varsin analyyttisenä urheilijana tunnetulta Terolta saimme myös arvokkaita vinkkejä kuntoutukseen ja akilleksen oikeaoppiseen hoitamiseen. Tämän jutun lisäksi kannattaa tutustua myös Hevoskuurin artikkeliin akillesvaivojen hoitamisesta.

Hevoskuuri pääsi haastattelemaan Jarkkoa ja Teroa Vierumäen maajoukkueleirillä 5. helmikuuta. Mennään haastattelussa Sakari Oravan työlistan mukaan eli aloitetaan ensin Jarkko Huovilan Akilleen kantapäästä ja jatketaan sitten Tero Föhrin potilaskertomukseen.

Minkälaisia oireita sinulla oli ollut ja kuinka päädyit leikkaukseen?

Jarkko: Tämä on ollut jo pitkäaikainen vaiva, ja viimeiset pari vuotta on vaivannut enemmän. Ensimmäisistä vaivoista on jo tosi kauan aikaa. Niinpä päädyin hakeutua tässä vaiheessa kauden lopussa leikkaukseen. Minulla poistettiin vain kiinnikkeitä, eli onneksi ei ollut mitään rikki.

Minkälaisia ohjeita Sakari Orava antoi?

huovila160211Jarkon leikattu jalka.Jarkko: Oravan ohjeet olivat aika suurpiirteiset, kepit pois parin päivän jälkeen, kävelyä sai aloittaa ensimmäisellä viikolla, tosin mahdollisimman paljon lepuutusta vielä silloin. Parin-kolmen viikon jälkeen aloitin kevyesti pyöräilyllä ja kuukauden jälkeen ohjelmaan tuli hiukan vahvistusta. Muuten oli kuntopiiriä ja reiden vahvistusta kuntopyörällä. Kuuden–kahdeksan viikon jälkeen sai alkaa juoksemaan, tosin minulle ei kerrottu sitä, kuinka aloittaisin juoksemaan. Niinpä aloitin 3 x 5min matolla hissukseen, välillä kävellen. Tällä tavalla joka toinen päivä pari viikkoa.

Miten akilles lähti sinun mielestäsi parantumaan?

Jarkko: Akilles ei lähtenyt hirveän nopeasti parantumaan, ainakaan omasta mielestä. Painetta tuntui kuukauden verran. Hyvä fysioterapeutti olisikin ollut hyvä valvomassa tekemisiäni. Suurin ongelma oli mielestäni pohkeen heikkous. Kun pystyi alkaa juoksemaan, niin silloin penikkatauti iski.

Mikä tilanne on tällä hetkellä?

Jarkko: Nyt (4.2.11) kerralla pystyy juoksemaan 1.15–1,5h, maastossakin. En uskalla kuitenkaan joka päivä vielä, tai korkeintaan kaksi kevyttä juoksua peräkkäin. Nyt tulee noin 30–50km juoksua viikossa, pk-lenkit teen edelleen hiihtäen pääosin. Vuoden vaihteessa olin Kanarialla, jossa tuli pyöräiltyä. Vapaan hiihdossa akilles on hiukan yllättäen ärtynyt. Kyllä tämä pitkäjänteisyyttä ja pinnaa on vaatinut, kaksi ensimmäistä kuukautta oli helppoa ja ok, kun ei pystynyt juoksemaan. Sitten kun juoksulupa oli tullut, eikä se sujunutkaan toivotulla tavalla, silloin alkoi oikeastaan vasta rassaamaan.

Miten tämä leikkaus on vaikuttanut sinun valmistautumiseesi uuteen kauteen ja minkälaisin tavoittein sinne lähdet?

Jarkko: Siinä mielessä on erilainen tilanne, että jalan ehdoilla pitää mennä harjoittelun suhteen. Olen kuitenkin vielä luottavainen, vaikka omasta mielestäni jalka onkin parantunut hitaasti. Ranskan MM-kisat ovat edelleen mielessä ja kauden päätavoite. Toiveena olisi päästä kesäkuun alkuun mennessä hyvään kuntoon, jolloin vielä ehtii MM-kisakuntoon. Mitali toki kiinnostaa, mutta se on toisarvoista nykyään. Sen verran kokemusta on kuitenkin tullut, että tiedän mitä siihen vaaditaan. Katsotaan, pystynkö tekemään kaiken tarvittavan.

Loppuun Jarkko arveli, että Tero on ollut ehkä huolellisempi kuntoutuksen suhteen. Mennään kyselemään Teron kuulumisia.

Minkälaisia oireita sinulla oli ollut ja kuinka päädyit leikkaukseen?

fohr160211_2Teron leikattu jalka oikealla.Tero: Oletuksena oli, että olisi vain kiinnikkeiden putsausta. Parina vuonna molemmat akillekset ovat vaivanneet, mutta olen saanut ne eksentrisellä jumpalla oireettomaksi. Kauden lopussa ja aamuisin on akilles vaivannut, mutta kun jänne lämpenee niin on tullut toimeen. Eli selvästi ollut kiinnikkeitä ja arpea. Huolto vähenee helposti siirtymäkaudella. Alkukesän EM-kisojen jälkeen alkoi vaivaamaan enemmän. Kortisonilla pystyin juoksemaan MM-kisat, mutta sen jälkeen tuli uudestaan kipeäksi. Magneettikuvissa ei näkynyt repeämää, joten oletus oli, että jänne olisi ehjä. Vasta leikkauksessa paljastui, että jänteen ympäröivä paratenon-kalvo oli revennyt 3cm matkalta ja aiheuttanut itse jänteeseen hankausta. Pinta oli sen verran hankautunut, että sitä jouduttiin putsaamaan. Leikkaus oli näin minun kohdalla välttämätön, ei olisi jalka tullut kuntoon ilman sitä. Tosi kauan ainakin olisi mennyt.

Minkälaisia ohjeita Sakari Orava sinulle antoi?

Tero: Hän antoi aikataulun viikoittain kahdeksaan viikkoon asti, ja kertoi miten rasitusta saisi lisätä, kunnes saisi aloittaa juoksemisen. Sen verran sain tietoa, mitä keksi itse kysellä leikkauksen jälkeen. Pitäisi olla enemmän ohjeistusta. Oravan mukaanhan huippu-urheilu on vasta kuusi kuukautta leikkauksen jälkeen mahdollista, mutta ohjeet loppuvat kahdeksaan viikkoon, eli siihen asti kun on saanut juoksuluvan. Pitäisi olla ohjeita myös pidemmälle ajanjaksolle eli sille ajalle, kun juoksulupa on saatu. Kuinka siitä eteenpäin? Itse otin jouluna asiasta selvää ja luin fysioterapiakirjoja ja sieltä löytyi selviä portaita akilleskuntoukseen, esimerkiksi silloin kun 50 päkiähyppyä onnistuu, niin silloin voi ajatella juoksevansa. Eli porras portaalta kuntoutuksessa eteenpäin ja joku sellainen ohjeistava portaikko rasituksen lisäämisestä olisi hyvä saada kuntoutumiseen omien ajatusten ja tuntemusten tueksi. Itse joutui siis ottamaan paljon selvää. Kuntoutukseen vaikuttaa paljon myös se, kuka on oma fysioterapeutti tai omalääkäri. Leikkaava lääkäri kun ohjaa harvoin itse kuntoutusta. Itse voin olla tyytyväinen, sillä vaikka leikkaava lääkäri ei ohjeistanut kuin kahdeksaan viikkoon asti, hoitavan lääkärin, suunnistusmaajoukkuelääkärin ja liikuntalääketieteen erikoislääkärin Katja Mjösundin, kanssa olin jatkuvasti yhteydessä ja sain paljon apua rasituksen lisäämiseen ja akilleksen signaaleihin. Samoin olen kyllä "ahdistellut" koko ajan tuttuja lääkäreitä ja fysioterapeutteja, jotta saisin kommentteja ja arvioita. Iso kiitos kaikille!

Miten akilles lähti parantumaan?

Tero: Kepit olivat minulla kaksi viikkoa. Kävelyä aloittelin heti, ja pikaisesti kantapääkorotus pois, jotta siihen tulee luontainen venytys. Kevyttä pyöräilyä ja uintia tuli ohjelmaan 3–4 viikon kohdalla. Kuuden viikon kohdalla enemmän liikuntaa (kävely kyykistyminen, varpaille nousu eli kuntoutus alkoi). Juoksu ja kuntosaliharjoittelu oli sallittu aikaisintaan kahdeksan viikon kohdalla ja hiihtoa hieman sitä ennen. Kahdeksan viikon kohdalla eli itsenäisyyspäivän aikoihin olin Ylläksellä hiihtämässä. Totuttelin ensin rasitukseen perinteisen hiihdolla. Vapaan hiihto sujui hyvin heti alusta alkaen, siinähän on eri pohjelihas aktiivisena kuin perinteisessä ja akilles kuormittuu vähemmän. Ensimmäiset perinteisen hiihdot rasittivat selvästi. Jalkaan tuli turvotusta, jänne paksuuntui ja tuli kosketusaraksi. Nyt sujuu jo perinteinenkin ja sitä olen tämän vuoden puolella pääasiassa hiihtänytkin. Nyt vapaan hiihto on jo suorastaan kuntoutusta, turvotus poistuu ja huoltaa jalkaa.

Vuoden vaihteessa olin kaksi viikkoa Madeiralla. Ihan ajatuksella, että olisi lämpöä ja pitävä alusta kun pääsee ekat juoksulenkit ottamaan. Alkuun otin 2–3 lenkkiä, 30–70 min alustasta riippuen, sitten 1–2 päivää ilman juoksua. Pehmeällä hyväpohjaisella nurtsilla ei tuntikaan ollut ongelma. Paljon tuli tehtyä myös pitkiä kävelylenkkejä. Mäkeä ja portaita riitti, joten tuli voimajakso sitäkin kautta. Ennen Madeiraa, joulukuun aikana juoksin nousujohteisesti ensin minuutteja matolla ja sitten 15-40min lenkkejä ulkona.

Mikä tilanne on tällä hetkellä?

Tero: Koko ajan joutuu arvioimaan mitä uskaltaa tehdä, ihan hirveästi en ole vielä yrittänyt juosta reilusti tai isoja määriä. Vierumäellä tullut nyt kolme päivää hyvin. Nyt 3–4 juoksua viikossa, noin 30–60min. Täällä vedetty jo kaksi kertaa reippaasti, kerran tiellä ja kerran hangessa. Reipas lenkkikään ei enää rasittanut jännettä. Kolme viikkoa on nyt ollut tosi hyvä tilanne Madeiran jälkeen. Se oli hyvä ratkaisu. Kävely toi liikkuvuutta ja siinä samalla eksentriset jumpat auttoivat. Sitten tuli muutama viikko paluuta hiihtoon, niin se rauhoitti myös tosi paljon jalkaa.

Minkälaista hoitoa ja kuntoutusta käytät tällä hetkellä?

Tero: Kolme kertaa päivässä teen eksentristä jumppaa (tehdään työtä, kun lihas pitenee). Tärkein akilleksen kuntoutusliike on eksentrinen eli jarruttava lihastyö, tullaan siis rappusen reunalla päkiäseisonnasta hitaasti alas venytykseen asti ja toisella jalalla noustaan taas ylös. Ei siis edestakaisin eikä päkiälle nousua, vain alaspäin hidastaen. Tämä näkemys on nyt vallalla, mutta ei voi tehdä eksentrisiä harjoituksia, jos on tulehdusta, sillä se aiheuttaa vaurioita. (katso myös Liikunnan ja Urheilun Maailman artikkeli eksentrisestä harjoittelusta) Muuten annan kylmää heti harjoituksen jälkeen, mutta heti myös lämmintä päälle. Muuten lämpö on tehnyt hyvää, antaa paremman tunteen, esim. lämpimällä vedellä suihkuttelu riittää. Minulla vähän sama tilanne kuin Petteri Muukkosella kaksi vuotta sitten, eli lämpö tekee hyvää ja vetreyttää. Pohje on saatava rennoksi. Tärkeää on, ettei saa olla turvotusta, rasituksen jälkeen jalka ylös ja kylmää. Kylmä–kuumahoitoa vaan paljon. Muina hoitoina olen käyttänyt: LPG-hoitoa, eli lihasimurilla alipaineella hoidetaan kudoksia. Tämä on nimenomaan arpien ja kiinnikkeiden hoitomuoto. Sitten tällä viikolla kokeiltu laser-hoito on ollut tosi mielenkiintoinen. Tuntuu, että se tekee tosi elastiseksi jänteen.

Miten tämä leikkaus on vaikuttanut sinun valmistautumiseesi uuteen kauteen ja minkälaisin tavoittein sinne lähdet?

Tero: En ole vielä harjoitellut yhtään, niin kuin terveenä ollessani. On yksi lisäelementti, jonka joutuu ottamaan huomioon. Ei riitä, että on kehittävät ja palauttavat harjoitukset, vaan harjoittelua on mietittävä myös akilleksen kannalta. Ei saa olla liian monta liian rasittavaa harjoitusta. Sinänsä harjoituskausi on kuitenkin mennyt hyvin. Nyt on tullut hiihtoa paljon, ja se voi olla hyväkin juttu. Vielä ei ole kiirettä. Helmikuun loppuun asti pääasiassa hiihtoa ja sitten alkaa Euroopassa leiritys. Vielä en ole huolissaan fyysisestä kunnosta, juoksupuoli ei katoa mihinkään. Suorituskyky täytyy vaan kaivaa taas esiin juoksun puolella, ja se ottaa kuukauden tai kaksi. Ne tämän viikon pari kovaa lenkkiä on osoittanut, että ei se juoksukyky mihinkään katoa.

Ranskan MM-kisat ovat edelleen mielessä. Itseluottamus on saatava tulevista kisamaastoista leireillä. Koko toukokuun yritän olla Ranskassa, jotta saisi suunnistettua niissä maastoissa. Vielä tässä on monta kuukautta aikaa. Keväällä on sitten katsottava kuinka paljon jalka kestää kisoja. Sitä on vaikea ennustaa kuinka niitä kestää. Täytyy hoitaa jalkaa hyvin, että pääsisi ihan normaalisti aloittaan kauden. Matkatavoitteita ei Ranskan suhteen vielä ole, kun ei tiedä minkä tyyppisiä harjoituksia pystyy tekemään. Kaikki matkathan ovat minulla sujuneet ja hyviä tuloksia on tullut. Sprintin ja pitkän väliltä on valittava että kumpaan osallistuu, koko ohjelmaa ei pysty juoksemaan. Toivoisin, että pitkämatka pidettäisiin ehdottomasti väliaikalähtönä, aivan käsittämättömältä tuntuu, että MM-kisoihin ruvettaisiin sellaista työntämään. Tässäkin on urheilijoiden sanat käännetty toisinpäin, kuten Thierry Gueorgioun. Eikä se kiinnosta edes yleisöä, Tero lopettaa äärimmäisen mukavan juttutuokion.

ps! Terolta tuli 16.2. kommenttia tilanteen kehittymisestä: "Eilen ulkona pakkasessa yht 95min juoksua, josta 45min kovaa mäkireeniä eikä ongelmia akilleksessa eli hyvältä vaikuttaa!"

Hevoskuuri toivottaa Jarkolle ja Terolle kuntoutumisen jatkumista hyvissä merkeissä sekä menestystä tulevalle kaudelle! Akillesvammoista kärsivien lukijoiden kannattaa painaa nämä viisaat kommentit mieleensä.

- Tero Viljanen 

Premiumsport oroc 400X350

Premiumsport.fi

JÄMI147

inov 8 alapanoraama