Tero Föhr kertoo pitkästä korkeanpaikan leiristään sekä haastavista Ranskan MM-maastoista

fohr230411_introHevoskuuri tavoitti Suomeen kotiutuneen Tero Föhrin, joka oli viettänyt koko toukokuun Ranskassa korkean paikan leirillä ja samalla tuleviin MM-kisoihin valmistautuen. Hevoskuuri asetti Terolle muutamia kysymyksiä liittyen pitkään korkeanpaikan leiriin suunnistamiseen yhdistettynä sekä kyseli hiukan tulevista MM-maastoista ja sen erityispiirteistä.

fohr230411Tero Föhr vauhdissa kevään FinnSpringissä. Kuva: Hevoskuuri.fiHevoskuuri tavoitti Suomeen kotiutuneen Tero Föhrin, joka oli viettänyt koko toukokuun Ranskassa korkean paikan leirillä ja samalla tuleviin MM-kisoihin valmistautuen. Hevoskuuri asetti Terolle muutamia kysymyksiä liittyen pitkään korkeanpaikan leiriin suunnistamiseen yhdistettynä sekä kyseli hiukan tulevista MM-maastoista ja sen erityispiirteistä.

Hei Tero! Kuinka pitkä leiri sinulla oli? Milloin se alkoi ja milloin päättyi? Entä missä päin olet leireillyt?

– Terve! Ranskan leiri alkoi suoraan Tiomilasta 1.5. ja päättyi maajoukkueen leirin myötä 2.6. Yhteensä 32 päivää. Kesän MM-kisat ovat sen verran spesiaaleissa maastoissa, että siellä täytyy päästä harjoittelemaan ja juoksemaan kisoja. Niinpä pitkän mietin teenkö toukokuun alussa vain lyhyemmän oman suunnistusreissun vai voisinko yhdistää MM-reeneihin korkealla asumisen ja hyödyntää KIHU:n korkealla harjoittelun projektia saamalla mahdollisimman hyvin faktaa korkealla harjoittelun hyödyistä tulevia leirejä ja korkealle sopeutumista ajatellen. Kun etäisyydet riittävän ylhäältä MM-harjoituskartoille eivät vaikuttaneet mahdottomilta niin päädyin pitkään leiriin. Mukaan liittyivät samoja suunnitelmia pyöritelleet Jarkko Huovila ja Anni-Maija Fincke, sekä ensimmäiseksi kahdeksi viikoksi lomailemaan/huoltamaan hierojakoulun käynyt pikkuveljeni.

Sunnuntaina 1.5. lento Tukholmasta Geneveen ja autoilua Alppien laaksoja Tignesiin (2100m). Tarkoitus oli mennä heti mahdollisimman korkealle. Tignes oli hyvä paikka, kolmisen kilometriä pitkässä laaksossa sai juosta tasamaata teillä ja golfkentillä ja vuorten rinteillä riitti polkuja ja alppiniittyjä. Toki mäkeä kertyi rinteillä väkisin, mutta sehän sopii suunnistajalle. Maisemat olivat upeat ja lumet olivat juuri sulaneet alle 2300 metristä.

Perjantaina 6.5. muutimme MM-harjoituskartalla reenin kautta Grenoblen yläpuolelle Chamrousseen (1800m), josta matka muutamiin MM-tyyppimaastojen kisoihin oli mahdollisimman lyhyt. Siellä kului kaksi viikkoa. Kovat reenit tulivat pääasiassa suunnistuskisoissa ja lisäksi suunnistamaan pääsi suoraan majoituksesta sekä alempana rinteellä. Jälleen lähialue oli kovin mäkistä, mutta maastohiihtoreitit ja vaelluspolut tarjosivat hyvät juoksupaikat. Netistä bongatun majoituksen omistajaperheen isä oli paikallinen hiihtovalmentaja ja poika hyvin pärjännyt juniori-triathlonisti eli hieman harmitti kun yhteistä kieltä ei riittävästi löytynyt. Talo oli täynnä ranskankielisiä urheilulehtiä ja -kirjoja, mutta meni kuvien katseluksi.

20.–26.5. asuttiin taas hiihtokeskuksessa La Plagnessa ilman suunnistusta. Majoitus (1850m) olisi saanut olla korkeammalla, sillä 2100m:n korkeudessa riitti kapasiteettiä ja juoksupaikat heti ovelta olisivat olleet paremmat. Nyt tuli välillä ajettua 10 min joko ylemmäs tasaisemmille hiekkateille ja nurmikoille, tai sitten 25 min alas jokivarteen 650 metriin. Hyvä paikka sen puolesta, että pääsi helposti alas tekemään kovempia harjoituksia.

26.5.–2.6. oli sitten maajoukkueleirin aika. Majoitus (1650m) oli hieman turhan alhaalla korkealla harjoittelua ajatellen, mutta tarkoitus olikin selvittää maajoukkueen korkealle sopeutumista ja vaikutuksia (MM-kisat 1200-1500m), eikä suunnistuskarttojen takia majoitusta löydy ylempää järkevältä etäisyydeltä. Koska takana oli jo 3,5 viikkoa korkealla oloa, ei hieman alempana olosta ollut sinänsä haittaa. Tärkeämpää oli päästä suunnistamaan. Kisojen myötä pitkän leirin rasitus alkoi näkyä ja piti muistaa harjoitella omien tuntemusten mukaan. Ehkä suurin haitta oli kun 1.6. aamulla maassa oli 20 cm lunta, se oli aikamoinen yllätys noin alhaalla. Suomessa kesä on sentään vähäluminen.

Vaikuttaa hyvältä paketilta ja hyvin suunnitellulta. Miten leiri sujui harjoituksellisesti? Huhtikuussa sinulla oli hiukan ongelmia vielä akilleksen kanssa, menikö se ohi harjoittelun kevennyksellä vai vaivasiko se vielä Ranskassa? Ja vieläkö sitä joutuu ottamaan huomioon harjoituksissa?

– Akilles ei ole vaivannut huhtikuun puolivälin jälkeen enää lainkaan. Tiomilassa osuuden lopussa toinen pohje alkoi kipuilla ja se vaivasi hieman ensimmäisellä viikolla. Ehkä pieneen kramppiin tai revähdykseen oli syynä liian kireä nilkkateippi tai jokin kolhu kisassa. Sain Ranskassa toisella viikolla flunssan ja iltalämpöily vei useamman harjoituspäivän ja vaikutti varmasti myöhempään väsymykseen. Tein useamman pitkän kovan harjoituksen ja niiden jälkeen oli kyllä turhan paljon väsymystä. Lihaksille kiviset maastot ovat rankkoja, kun ei pysty juosta rennosti ja mennään jatkuvasti rinteitä ylös alas.

Kuinka harjoittelu on sujunut ylempänä ja millaisia asioita sinä otat huomioon, kun harjoittelet pidempään korkealla?

– Korkealla hengästyttää, syke on korkeampi ja kynnysvauhdit tulevat aiemmin vastaan. Vaarana on siis reenata koko ajan hieman liian kovaa ja kuormittavasti. Varsinkin ensimmäisinä päivinä maltti ei välttämättä riitä sopeutumiseen uudessa ympäristössä hienojen maisemien keskellä. Samoin palautuminen hidastuu ja täytyy huolehtia erityisesti juomisesta ja hiilihydraateista. Kun vauhdit ovat hitaampia niin tulee huolehtia riittävästi nopeasta hermotuksesta eli lyhyitä vetoja ja juoksutekniikkaa kannattaa harrastaa usein. Korkean vaikutukset ovat aika yksilölliset ja juuri sitä tässä nyt opiskeltiin. Olen aiemminkin ollut ylhäällä, esimerkiksi Meksikossa 2003 ja Etelä-Afrikassa 2006, eli kokemusta oli jo aiemmilta vuosilta. Alpeilla pääsi aika helposti 20-30 min autoilulla alas tekemään kovia reenejä, jolloin korkeus ei vaikuta niihin niin negatiivisesti. Pitkällä leirillä harjoittelun rytmittäminen on tärkeää ja riittävän kevyiden päivien pitäminen voi olla kotioloja vaikeampaa.

Suunnistajalle korkean leiriä miettiessä tulee arvioida myös taitoharjoittelu, sillä ainakaan useita hyviä suunnistuskarttoja ei monesta paikasta ylhäältä löydy (Font Romeussa tai St Moritzissa jokunen). Kannattaako mennä asumaan korkealle ja hyötyä siitä aavistus vai leireillä sama aika alhaalla hyvissä olosuhteissa? Sama pohdinta liittyi tähänkin reissuun: Kuinka usein autoilla suunnistamaan vai reenatako vain helposti ovelta.

Entä tulevat Ranskan MM-kisojen suunnistusmaastot? Miltä ne vaikuttavat, nyt kun olet päässyt hiukan pidemmän aikaa niihin tutustumaan? Millaisia erityispiirteitä ja -vaatimuksia ne sisältävät?

– Suunnistus tulee olemaan kaikin tavoin vaikeinta mahdollista. Pohja on epätasaista kivikkoa, metsä pääosin tiheää eli näkyvyys huono ja maastossa ja kartalla riittää tavaraa. Välillä on vaikea ennakoida kartan perusteella kuinka juostavaa metsä on eli osin esimerkiksi Thierryn ylivoima alueen kisoissa on johtunut tutuista alueista. Hän on kuitenkin ainoa, joka on osoittanut jatkuvasti suvereenia maastotyypin hallintaa ja muilla on vielä reilusti töitä tehtävänä ennen MM-kisoja. Eihän suunnistus sinänsä ole sen erilaisempaa kuin muuallakaan: täytyy tehdä reitinvalinta mahdollisimman juostavaa reittiä pitkin ja toteuttaa se sujuvasti. Suoraviivainen eteneminen vain on haastavaa katuneiden puiden, tiheikköjen ja kivikkojen takia, mutta hyvin harjoituskartoilta on alkanut valjeta oleelliset kohteet. Malttia ja rytmitystä maastot vaativat, sekä hyvää lihaskestävyyttä.

Hieman kartat ovat olleet pettymys epätasaisen laadun ja jopa virheiden takia ja ilmeisesti järjestäjät joutuvatkin vielä tekemään töitä niiden kanssa. Suomalaisten tekemillä kahdella harjoituskartalla on ollut mukava suunnistaa, mutta nyt varsinaisia kisakarttoja parantamaan ja selkiyttämään on palkattu kaksi ruotsalaista kartoittajaa. Toivottavasti ranskalaiset järjestäjät hoitavat homman ja kesällä saa keskittyä itse tekemiseen.

Nyt kun MM-kisoihin on aikaa reilut 2 kuukautta, niin oletko luottavainen tilanteesi suhteen ja oletko pysynyt hyvin aikataulussa ja suunnitelmissa leikkauksen suhteen?

– Kunto vaikuttaa hyvältä, vaikka leirin lopussa ja heti perään juostussa SM-sprintissä on olo ollut väsynyt. Hyvällä alustalla juoksu ei ole herkkää, mikä ei kuukauden mäki- ja kivikkojakson jälkeen ole mikään ihme. Verikokeiden perusteella hyödyin korkean jaksosta mukavasti ja nyt kesäkuussa pitää hyvällä harjoittelulla ottaa siitä hyöty irti.

Leiriltä paluun suhteen, mitkä ovat tärkeitä tekijöitä ottaa huomioon, kun palaa kotiin pitkältä korkean paikan leiriltä? Ettei kaikki hyöty vaan menisi hukkaan.

– Pitkän leirin jälkeen malttia harjoittelun aloitukseen, kisat ja matkustelut aiheuttavat aina lisärasitusta. Terveenä olisi myös syytä pysyä, jotta pystyy hyödyntämään harjoittelussa korkean positiiviset muutokset.

Suurkiitokset tästä hyvin seikkaperäisestä esityksestä suunnistajan korkeanpaikan leireilystä. Kaikesta näkee, että hyvin olet aiheeseen perehtynyt ja leiri ei varmasti mennyt hukkaan. Hevoskuuri toivottaa onnea MM-kisakunnon viimeistelyyn ja menestystä itse kisoissa!

Teron korkean paikan leireilystä voi lukea lisää seuraavista blogeista:

http://yle.fi/urheilu/kolumnit/rastipisteessa/2011/05/blogi_korkealla_2567808.html

http://blogit.sanomalehtimedia.fi/rasteilta/

- Tero Viljanen


Premiumsport.fi

inov 8 alapanoraama