Hevoskuurispesiaalisssa Olli-Markus Taivainen: Masokismia on olla harjoittelematta

Oma_intro130611Tämänkertaisessa Hevoskuurispesiaalissa kairojen mies Olli-Markus Taivainen kertoo omasta harjoittelustaan ja esimerkiksi siitä kuinka kahden lajin harrastaminen huipputasolla on mahdollista.

Oma130611Olli-Markus Taivainen vauhdissa Särkänniemen kallioilla. Kuva: Hevoskuuri.fiTämänkertaisessa Hevoskuurispesiaalissa kairojen mies Olli-Markus Taivainen kertoo omasta harjoittelustaan ja esimerkiksi siitä kuinka kahden lajin harrastaminen huipputasolla on mahdollista.

Suunnistuksen ystäviltä Olli-Markus Taivaisen nimi ei varmasti ole jäänyt huomioimatta viime vuosien aikana. Muiden kestävyyslajien harrastajille kerrottakoon, että 22-vuotias Olli-Markus eli Oma on yksi viime vuosien suurimmista lupauksista suunnistuksessa ja häneltä löytyy maailmanmestaruus sekä hiihtosuunnistuksessa (nuoret ja aikuiset) että suunnistuksessa (nuoret). Myös Oman harjoittelusta puhutaan paljon, joten annetaan kairojen miehen itse kertoa omin sanoin harjoittelustaan.

Terve Oma! Kerro hiukan alkuun taustojasi Hevoskuurin lukijoille: Mitä puuhastelet ja missä asut tällä hetkellä, oletko päätoiminen urheilija, parhaat saavutuksesi?

– Terve! Maistraatin papereissa kahden vuoden syrjähyppy kehä 3:sen sisäpuolelle on päättynyt ja postiosoite löytyy jälleen Pellosta. Asuinpaikkaani on toki hankalaa määritellä, sillä vietän aikaani siellä missä kulloinkin on urheilun kannalta edullisinta. Siksipä esimerkiksi Espoon entinen kämppäkaverini Samu Lehtola sai viettää nuo kuluneet vuodet hyvin hiljaisessa kämpässä ja Pellossakin vietetyt päivät ovat jääneet alle sataan jo siitä lähtien kun Pellon lukion ovista astelin sisään. Henkinen koti on toki Länsi-Kairassa ja siellä pyrin käymään aina kuin suinkin on mahdollista ottamasta henkistä lepoa - ja fyysistä rasitusta siinä samalla.

Elantoni hankin liikuntakasvatusaliupseerina Kainuun Prikaatissa. Toimenkuvaani kuuluu henkilökohtaisen urheilun ja menestyksen lisäksi varusmiesurheilijoiden valmennusta ja yleisen liikuntakasvatuksen tukemista omalla tietotaidollani, esimerkiksi Prikaatin suunnistuskarttojen valmistamista ja ajan tasalla pitämistä. Työpaikkani Puolustusvoimissa tukee huippu-urheiluani ja samalla huippu-urheilusta hankkimaani tietotaitoa hyödynnetään parempikuntoisen reservin tuottamisessa.

Kirkkaimmat saavutukseni ovat hiihtosuunnistuksesta, henkilökohtaiset MM-kullat 2009 ja 2011, sekä viestikulta 2011. Henkilökohtaisesti arvostan kuitenkin eniten vuoden 2009 suunnistuksen nuorten MM-kultaa, sillä sen saavuttamiseksi minun oli kyettävä urani parhaimpaan suoritukseen juuri viimeisellä mahdollisella hetkellä. Viiden vuoden junnukisojen tahkoaminen aina mitalin syrjässä olisi toki ollut omanalaisensa legendaarinen tarina, mutta tuo seikkailu oli tarkoitettu päättymään noin ja hyvä niin.

Kilpailet tosiaan huipulla sekä hiihtosuunnistuksessa että kesäsuunnistuksessa, kuinka noiden yhdistäminen sujuu? Entä oletko jo miettinyt tulevaisuuttasi ja mahdollista lajivalintaasi?

– Lajivalinta on toki painottumassa kesäsuunnistuksen puolelle, mutta suosiolla en hiihtosuunnistuksen arvokisoista pois aio jäädä. Yhdistäminen on ollut hyvin helppoa, koska talvella on minulle luontevaa hiihtää ja kesällä vastaavasti juosta. Tuskinpa tuo perusrunko tuosta mihinkään tulee muuttumaan, sillä suunnistuksessa tärkeät karkelot käydään syyspuolella ja jotta siellä olisi parhaimmillaan, tulee talvella harjoituspäivien olla ympäripyöreitä ja pelkästään juosten se olisi aika rajua leikkiä vammoja vastaan.

Monet ovat pitäneet esimerkiksi tämänkeväistä siirtymäkauttani aika absurdina toimintana, kun hisun voitokasta MM-viestiä seuraavana päivänä tein jo kaksi taitoreeniä suunnistaen - yön aikana paikka vaihtui Funäsdalenista tuhannen kilometriä etelään Åhusiin. Minua ei vain kiinnosta jäädä "tuleen makaamaan" eli vietellä lepojaksoja kauden jälkeen vaan haluan paneutua uusiin haasteisiin heti edellisten jäätyä historiaan.

Toimit ilmeisesti itse valmentajanasi, onko näin? Saatko apua joiltain tukihenkilöiltä? Kuinka hoidat harjoittelusi/valmennuksesi kun siirryt kilpailukaudesta toiseen ilman pidempää taukoa ja peruskuntokautta? Kuinka hyvin se onnistuu ja mitä harjoittelussa pitää ottaa tällöin huomioon?

– Vastaan itse valmennuksestani, hyvänä keskustelukumppanina löytyy isä Markku Taivainen, joka on entinen ammattivalmentaja ja 70-luvun kasvattina näkee asiat yksinkertaisina - juuri sellaisina kuin kestävyysurheilu mielestäni vaatii. Toki harjoittelun runkoon vaikuttaa paljon myös maajoukkuevalmennuksen ajatukset, sillä kierrän kahden maajoukkueen leirityksiä.

Rakennan vuodessa huippukunnon kahteen otteeseen "alusta alkaen", eli hiihtopuolella kevääseen ja juostessa syksyyn. Väliin jää aina noin puoli vuotta hyvää harjoitusaikaa, joten kilpailukausien alkupuolellakin pidän määriä korkealla sen vuoksi, että perinteistä kuukausien mittaista peruskuntokautta ei ohjelmaani sovi. Toisaalta nautin pitkistä harjoituksista ympäri vuoden myös sen vuoksi, että henkisen ja fyysisen palautumisen kannalta ne ovat minulle parasta terapiaa ja hierontaa.

Minkälainen on sinun valmennusfilosofiasi? Mihin asioihin uskot harjoittelussasi?

– Muutama kuukausi takaperin kirjoittelin valmennusfilosofiastani Pellon Ponnen edustusryhmän blogiin (pelpo.blogspot.com) tähän tapaan:

"Harjoittelu on kaiken kestävyysurheilun ydin. Narsistit ja heikolla itsetunnolla varustetut brassailevat tuloksilla. Hyvien tulosten eteen ei tarvitse tehdä töitä. Hyvät tulokset syntyvät lahjakkuudella ja tehokkuudella tai toisella niistä. Tulokset eivät kerro, kuka on kovin urheilija vaan sen kertoo harjoittelu.

Harjoittelu tapahtuu kesällä juosten, talvella hiihtäen. Kouvolan Palomäen kuntopolun tilanne sen sitten tarkemmin kertoo, kumpaa tehdään. Tai toisilla se on Kylävaaran puru, joillakin Ritiksen vitonen, kolmannella Ainiovaaran rinne ja neljänsillä Ruuhikairan tiestö - kertoo kumminkin.

Joskus monipuolisuuden nimissä poiketaan kuntopolulta metsään, ennakoidaan ja havainnoidaan, otetaan pari leimaa. Siihen tuo harjoitteluna pidettävä toiminta kuitenkin rajoittuu: juoksuun, hiihtoon ja suunnistukseen. Mitäpä muuta ihminen tarvitsee? Ei mitään. Venyttelyä? Kuntopiiriä? Korvaavaa? Ei tarvitse. Jokkerin ventti pienellä varauksella niille, jotka on rakenteeltaan lasia.

Elevaaran 70-lukuisuus puhuu ventin puolesta. Olihan silloin suomalainen kestävyysurheilu äärimmäistä kestävyysurheilua sanan kaikissa merkityksissä ja painolla joka tavulla. Harjoittelu koostui kovavauhtisesta juoksusta sekä pitkistä hiihdoista ja niihin se pohjautuu nykyäänkin.

Harjoittelun on oltava jatkuvaa. Jatkuvuus luonnistuu lujalla tahdolla. Kun heikkoina hetkinä tahto käskee kehoa kuin Muammar Gaddafi Libyaa, on tuloksena väkivallantekojen sijaan entistäkin kovempi urheilija. Jokaisen urheilijaksi mielivän on tunnustettava, että keholla on säännöllisesti oltava paha olla. Ilman pahaa oloa ei keho koskaan saa tuntea oikeata hyvää oloa.

Masokismiä harjoittelu ei ole. Masokismia on olla harjoittelematta. Harjoittelemattomaan kipu iskee peilillä. Psyykkisen kivun kaikki ymmärtävät, sen kuinka sattuu katsella itseään, kaltoin kohdeltua ruumista. Fyysinen kipu lyö salakavalasti. Kun ei tiedä, miltä tuntuu terveellä nuorella. Sellaisella, joka juoksee maratonin alle kolmeen tuntiin. Harjoittelemattoman osa ei ole häävi - voi pahoin, mutta ei tiedä sitä.

Harjoittelu on huumetta. Tieteilijät ovat nimittäneet sen endorfiiniksi. Tien laidalla se on nimetty raastamiseksi. Sydän lyö, keuhkot huutaa, jalat jauhaa ja matka taittuu kilometri toisensa jälkeen kovemmin ja kovemmin. Siitä se narkomania syntyy.

Edes epäonnistuneet taaperrukset eivät vieroita narkomania. Siellä jossain se uusi kulkupäivä odottaa. Jos talvisaikaan kulkee useammin kuin kerran kahdessa viikossa, on määriä lisättävä. Jos kolmeen viikkoon ei kulje, on kevenneltävä. Siinä on palautumisen seurantaa tarpeeksi, pähkinänkuoressa kaikki ortosykkeet, first beatit, happomittaukset, tasotestit.

Motivaatiotahan tämä huutaa. Motivaatio; riehuva palo, tulehtunut haava; ei synny maaninkavaaralaisittain isän tahdosta, ei valmentajan huudoista, ei maineesta, ei kunniasta. Motivaatio syntyy urheilijalla sisimmässä kuluista ja kulkemattomuuksista. Välillä toki turvaudutaan kairojen maisemiin, mutta työtä ne eivät puolestamme tee - päinvastoin."

Mielestäni tuo kuvaa kaiken tekotaiteellisen hömpän ohella todella hyvin harjoitusfilosofiaani ja jossain määrin ihan käytännön harjoitteluanikin.

Sinut tosiaan tunnettaan erittäin kovana harjoittelijana. Kerro hiukan kovimmista hevoskuureistasi ja anna pari esimerkkiviikkoa.

– Tämä viikkohan tänne halutaan, eli 50 tuntiani viikosta 41. viime syksyltä. Takana oli kahden lajin maailmancupit inttivuoden aikana, joten keho ja etenkin mieli kaipasi aikaa ja sitä annettiin tuo 50 tuntia tällä viikolla. Seuraavan kerran tunnit jäivätkin alle 20 tunnin EM-kisojen aikaan. Vauhti harjoituksissa oli pääosin toki alhainen, eli esimerkiksi hiihtäen alle 20 km/h. Siksi tämä viikko ei omissa papereissani ollut hirveän rasittava vaan seuraaville tehoviikoille pohjaa luova.

ma 11.10. ap; hiihto 155min + juoksu 35min, ip; hiihto 100min + juoksu 60min + kuntopiiri pohkeille ja keskivartalolle 20min
ti 12.10. a; juoksu 30min, ap; hiihto 180min + juoksu 55min sisältäen suunnistuksen käyräkartalla 40min/6km, ip; hiihto 110min sisältäen tunnin verran kymensekuntisia ruskopätkiä noin joka kolmas minuutti + sauvakävely ja juoksu 80min
ke 13.10. a; juoksu 30min, ap; sauvajuoksu, -kävely ja juoksu 210min sisältäen pyramidina sauvarinteet perusvauhdista maksimiin 13´-11´-8´06´´-7´15´´-8´36´´-11´-13´, ip; "sikatesti" eli hc-kuntopiiri 20min + juoksu 70min + hiihto 100min
to 14.10. a; juoksu 30min ap; hiihto 300min eli pitkän matkan harjoitus pari kertaa vauhtia kirraten, ip; suunnistus 85min sis 35min/4,9km rennon reipas
pe 15.10. a; juoksu 30min, ap; sauvajuoksu, -kävely ja juoksu 180min sisältäen sauvajuoksusuunnistusvedot noin 4min neljästi + kuntopiiri keskivartalolle 20min, ip; hiihto 150min sisältäen pikkusen tasureita + juoksu 60min
la 16.10.a; juoksu 30min ap; hiihto 185min + kp20min + juoksu 30min, ip; hiihto 130min + sauvakävely / juoksu 85min
su 17.10. a; juoksu 20min ap; hiihto 130min + sauvakävely / juoksu 105min + kuntopiiri 30min keskivartalolle, ip; suunnistus / juoksu 120min

Alkukesällä vietin kolmisen viikkoa Ranskassa maastoihin tutustuen ja korkeanpaikan hyötyä hakien. Tässä noista viikoista ensimmäinen, eli sopeutumisviikko korkealle. Juoksuvauhteihin vaikutti ohuen ilman lisäksi erittäin mäkiset ja myös kiviset lenkkipolut. Julkisesta harjoituspäiväkirjastani huolimatta: Yksinoikeudella Hevoskuurille!

ma 16.5.
a; juoksu 27min/6km
ap; suunnistus reippaalla vauhdilla 55min/8km, verkkoineen 70min/11km
ip; juoksu 25min/4km + juoksukuntopiiri 25min
ti 17.5.
a; juoksu 25min/5km
ap; sprinttisuunnistus 35min vauhtileikitellen noin 2min/2min, verkkoineen 50min/10km
ip; juoksu 100min/19km kevyt
ke 18.5.
a; juoksu 27min/6km
ap; 6 x 1,5km / 2min mäkisellä polulla, keskiarvo 5´14´´, yhteensä 80min/16km (viikon päästä samalla polulla 8 x 1,5km / 2min keskiarvolla 5´04´´)
ip; loikkia 30min, 5-loikkia majoituksen käytävällä suomalaisittain rajua ukkosmyrskyä paossa
to 19.5.
a; juoksu 28min/6km
ap; juoksu 100min/19km kevyt
ip; suunnistus 55min/7km kevyt
pe 20.5.
a; juoksu 35min/8km
ap; suunnistus kisavauhdilla 85min/9,2km, verkkoineen 105min/16km
ip; suunnistus 60min/7km kevyt
la 21.5.
a; juoksu 35min/8km
ap; juoksukuntopiiri 20min
ip; suunnistus/mäkijuoksu 50min/8km sis. mäkivedot 10min ja 8min. Tarkoituksena oli juosta 3 x 10min mäkivedot kohti vuoren huippua, mutta toisen vedon puolimatkassa alkanut ukkosmyrsky raekuuroineen pisti kääntymään laskettelurinteestä kohti metsäisempää seutua.
su 22.5.
a; juoksu 35min/8km
ap; juoksu 125min/20km kevyt vuorilla + suunnistus kisavauhdilla 15min/2,6km
ip; suunnistus 32min/3,5km kevyt + juoksu 35min/6km sis. intervallit 10 x 25sek / 75sek mäkeen

Miten sinä näet suomalaisen suunnistuksen tulevaisuuden? Nyt on varsinkin miehissä ollut muutama heikompi vuosi, onko kuitenkin odotettavissa jatkossa hyviä vuosia? Entä yleisesti suomalaisen kestävyysurheilun tila?

– Kestävyysurheilumenestyksen suhteen olemme jatkossakin yksittäisten hullujen varassa. Jouko Kuhan ja Janne Holménin kaltaisia yksittäistapauksia voimme edelleen nähdä. Silti on muistettava, että yhteiskuntamme menee siihen suuntaan, että yhä nuorempana on tehtävä muusta ikäluokasta yhä poikkeavampia valintoja, jotta saa hankittua kestävyysurheilun huipulla vaadittavat pohjat.

Suunnistuksen tämänhetkisissä menestyjämaissa väestön yleinen hyvinvointi on Suomen kaltaisella tasolla. Siksi fyyysiset erot maailman kärkeen eivät repsähdä. Toki suunnistuksen johtavat urheilijat ovat kukin samanlaisia yksittäisiä hulluja kuin Holmén, Kuha ja vaikka Suhonen, kestävyysjuoksun sijaan karttojen maailmassa ja metsissä. Tarvitsemme siis tasapäistävän akatemiavalmennuksen sijaan uskaltavia urheilijoita, jotta jatkossa voimme odottaa parempia elonkorjuuvuosia.

Näin loppuun vielä, mitkä ovat sinun omat pitkän tähtäimen tavoitteesi?

– Viimeistään Vuokatissa 2013 tavoitteenani on olla suunnistusmaailman huipulla kaikilla matkoilla. Sitä ennen on kuljettava vielä pitkä tie ja onnistuttava miljoonissa asioissa. Jos minua ei suunnistusmaailman huipulle ole tarkoitettu, riittää elämän muillakin osa-alueilla tavoitteita ihan riittävästi, mutta nyt haluan löytää rajani rastilippunarkomaniani vuoksi. Hulluhan tämä unelma on, kun hyvin pienellä todennäköisyydellä onnistuvan unelman sijaan voisin opiskella ja perustaa perhettä. Toisaalta, miksei tässä voisi onnistuakin?

Kiitokset tästä todella mielenkiintoisesta haastattelusta! Tämä varmasti herättää ajatuksia Hevoskuurin lukijoissa. Harjoitteluhan on tosiaan loppujen lopuksi aika yksinkertaista touhua, kunhan sitä muistaa ja haluaa tehdä riittävästi. Onnea unelmiesi tavoitteluun ja tulemme varmasti jatkossakin raportoimaan sinun harjoittelustasi ja toivottavasti myös menestyksestä!

Olli-Markuksen oma blogi on luettavissa täällä.

- Tero Viljanen

KRV2018 Kestavyysurheilu Joulukuu 2017 550 x 350

Premiumsport.fi

JÄMI147

inov 8 alapanoraama