Pauli Kiuru: Nousujohteisuus harjoittelun kulmakivenä

kiuru230211_intro

Hevoskuurin ensimmäisenä triathlon-juttuna on luonnollista aloittaa Suomen toistaiseksi menestyneimmän triathlonistin Pauli Kiurun haastattelulla.

kiuru230211Pauli Kiuru. Kuva: Pauli Kiurun kuva-arkisto.

Hevoskuurin ensimmäisenä triathlon-juttuna on luonnollista aloittaa Suomen toistaiseksi menestyneimmän triathlonistin Pauli Kiurun haastattelulla.

Pauli Kiurun menestyksen vuodet ajoittuvat 90-luvun alkupuolelle. Hänellä on mm. seitsemän Ironman kisan voittoa, joista neljä tuli Australiassa (91–94), yksi Uudessa-Seelannissa (1990), sekä kaksi Saksassa (90–91). Arvostetuimmassa Ironman-kilpailussa, Hawaijin Ironman-kisassa Kiuru oli kolmas vuosina 1990 ja 1992 sekä upeasti toinen 1993. Kiurun paras aika täysmatkoilla oli huippuhyvä 8h 04min 54s, joka oli silloinen Euroopan ennätys täysmatkoilla. Pauli Kiuru muistetaan myös hyvin kovista kamppailuista lajin silloisen hallitsijan Mark Allenin kanssa.

Hei Pauli! Minkälaiset muistot ovat jääneet huippu-urheilijan urasta näin jälkikäteen tarkasteltuna?

– Hei! Hyvät muistot on jäänyt kokonaisuudessaan. Urheilu-urani oli todella intensiivistä ja keskittyi 100 % yhteen asiaan eli huippu-urheilijana olemiseen. Tämä oli hiukan erilaista verrattuna esim. työelämään, jossa on suuntauduttava moneen eri suuntaan. Myös saavuttamiini tuloksiin voin olla tyytyväinen.

Sinun valmentajanasi toimi kuuluisa Seppo "Nitti" Nuuttila. Millaiset olivat Nitin valmennusmetodit? Entä minkälaista hevoskuuria harjoittelusi oli parhaimmillaan?

– Nitin valmennusfilosofia korosti neljää asiaa, jotka muodostavat harjoittelun kulmakivet. Nämä ovat: määrä, laatu, nousujohteisuus ja suunnitelmallisuus. Nousujohteisuus on näistä ehkä se tärkein. Nousujohteisuus ja suunnitelmallisuus sekä vuoden sisällä että pidemmällä tähtäimellä vuosien sisällä. Harjoittelun kovuus tulee siitä, että toteuttaa suunnitelmaa viikko viikon perään ja kuukausi kuukauden perään, ja vielä vuodesta toiseen. Esimerkiksi kun etelän leirille lähdetään tammikuussa ja sitä täytyy jaksaa harjoitella aina vappuun saakka, joka päivä. Kuka tahansa pystyy vetämään yhden treenin tai lyhyemmän jakson kovaa. Vastaavasti, jos koko ajan on into treenata, niin silloin ohjelma on liian kevyt ja helppoa. Kyllä se kovaa harjoittelu on myös kamppailua väsymystä ja yksitoikkoisuutta vastaan ja monotonisuuden sietoa.

Miten sinä kontrolloit suoritustasi triathlon-kisojen täysmatkoilla? Minkälaista tankkausta käytit kisan aikana? Entä miten pystyit eliminoimaan väsymyksen ja uupumuksen tunteen pois?

– Sykettä tarkkailemalla, varsinkin alkupuolella kisaa, ettei syke noussut liian korkeaksi. Lopussa sitä taas yritti vain ylläpitää sykettä. Tankkauksen avulla vastaavasti ylläpidettiin suorituskykyä. Kisat vedettiin pääosin nestemäisellä tankkauksella . Alkuaikoina ei geelejä ja patukoita ollutkaan. Patukat tulivat joskus vuosien 88–89 aikoihin ja geelit 90-luvulla. Väsymystähän ei kisan aikana pois saa, sykettä seuraamalla yritettiin suoritusta hallita. Väsymyksen koitti vaan pitää sivussa menemällä kilometri kerrallaan eteenpäin, etappi kerrallaan, ja hokemalla itselleen erilaisia käskyjä, kuten; tuonne suoran päähän ja siitä seuraavan mäen yli on jaksettava jne.

Minkälaisia asioita sitä ehtii ajatella kisan aikana? Entä kuinka paljon tarkkaillaan muita kilpailijoita?

– Tsemppaamista ja itsensä psyykkaamista lähinnä. Muita kilpailijoita seurattiin ja tarkkailtiin luonnollisesti, kärkiryhmässä kannatti pysyä alusta alkaen.

Mitä mieltä kestävyysurheilun nykytilasta Suomessa?

– Luonnollisesti Suomi on menettänyt asemiaan 1920–30 luvun kulta-aikoihin ja 1970–80 luvuillekin. Maita on tullut lisää ja kilpailu on koventunut hurjasti. Hiukan kestävyysurheilu on kärsinyt harrastajapulaa. Edelleen se on kuitenkin merkittävässä roolissa suomalaisten keskuudessa ja sydämissä. Loistavat valovoimaiset urheilijat kuitenkin jääneet vähemmälle viime vuosina, kuten Lasse Viren. Luonnollinen liikunta on vähentynyt nuorten keskuudessa omiin nuoruusvuosiin verrattuna. Selvää polarisoitumista on tapahtunut eli ääripäät ovat loitonneet toisistaan. Edelleen on niitä paljon liikkuvia, mutta on myös vastaavasti enemmän niitä flegmaattisia, jotka eivät liiku yhtään. Ennen oli tasapäisempää ja lähes kaikki liikkuivat edes jonkin verran. Ääripäiden erot ovat siis selvästi kasvaneet.

Sinä olet myös kansanedustajaehdokkaana. Mennään nyt hiukan myös politiikkaan. Mitkä ovat sinun ajamasi vaaliteemat?

– Poliittinen teemani on tällainen positiivinen slogan: liike, sisu ja toivo. Liike tarkoittaa eteenpäin menemistä, sisu on kansallinen hyveemme, periksiantamattomuus. Toivo liittyy yleisesti Kokoomuksen teemaan, toivo on elämän iloa, toivo pitää liikkeessä.

Jos sinut valitaan eduskuntaan, mitä olet valmis tekemään suomalaisen liikunnan ja kestävyysurheilun hyväksi?

– Keskusareenan rakentaminen Tampereelle on hyvä esimerkki, isoja ja maakunnallisia hankkeita tarvitaan. Ykköstavoitteena on sosiaali- ja terveyskulujen karsiminen, nyt niihin uppoaa valtava summa rahaa. Eli tavoitteena on mahdollisimman monen suomalaisen hyvinvointi, on tärkeämpää että 5 miljoonaa suomalaista voi hyvin, kuin että meillä on esimerkiksi 150 huippu-urheilijaa. Huippu-urheilu on kuitenkin sivutuote koko yhteiskuntaa ajatellen.

Kiitokset tästä haastattelusta ja mukavaa kevään odotusta!

- Tero Viljanen

Premiumsport tri jattiboxi


Premiumsport.fi

inov 8 alapanoraama