Kuukauden kirja: Tahto. Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot

Aino-Kaisa Saarinen ja Pekka Holopainen: Tahto. Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot. Teos, 2016.

Aino-Kaisa Saarinen ja Pekka Holopainen: Tahto. Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot. Teos, 2016.

Aino-Kaisa Saarisen elämäkerta herätti kohua heti ilmestymispäivänään. Mediassa on tuotu esille ristiriidat, tappelut ja katkeruus, mutta kirjasta löytyy paljon muutakin mitä yhtä lailla voisi korostaa Saarisen menestysmatkalta. Miten kova tiimi hänellä on ympärillään, miten tiivistä yhteydenpitoa ja luottamusta vaaditaan valmentajan ja muiden tukihenkilöiden kanssa.

Tahto. Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot syntyi hiihtäjän ja toimittaja-kirjailija Pekka Holopaisen yhteistyönä. Ilta-Sanomien urheilutoimittajana työskentelevä Holopainen on tunnettu napakoista ja kärkkäistä näkökulmista ja rohkeista sanavalinnoista. Holopaisen tyyli sopii hyvin yhteen Saarisen vaiheikkaan ja värikkään uran sekä hiihtäjän voimakkaan persoonan kanssa.

Piristävää on, etteivät kaikki urheilijaelämäkerrat aina ala lapsuudesta. Tässä päästään heti vauhtiin, harjoituskauteen 2008, joka johti MM-kultaan Liberecissä 2009. Lapsuudestakin kerrotaan toki myöhemmin. Tahto ei etene kronologisesti ja seuraamiseksi lukijalla on hyvä olla hallussa jonkinlaiset perustiedot tämän vuosituhannen hiihtohistoriasta.

Saarisella on vahva aikomus kirjoittaa tuohon hiihtohistoriaan vielä uusia lukuja. Miksi kirja sitten ilmestyy nyt eikä kahden vuoden kuluttua, kun Saarinen päättää uransa ja on tavoitteidensa toteutuessa kartuttanut arvokisamitaliensa saldoa Lahdessa ja Pyonchangissa? Väistämättä tulee mieleen julkisuustemppu. Tahto on kuitenkin henkilökuva, kertomus huipulle nousemisesta, eikä sellaisen tarinan ajankohtaisuus kuole, vaikka tarina jatkuukin.

tahtoAino-Kaisa Saarisen omaelämäkerrassa huipulle vievä voima on tahto.

Tahto on itse asiassa niin voimakkaasti henkilökuva, että Saarinen vaikuttaa sen perusteella nousseen huipulle nimenomaan persoonansa ja luonteensa avulla. Kirja on monipuolinen ja värikäs, mutta urheiluväkeä kovasti kiinnostavista harjoittelusta, ravinnosta ja muista rutiineista teoksessa kerrotaan varsin niukasti.

Kirjan julkistamisen jälkeen pohdittiin sitäkin, että tekstin arviot maajoukkuekavereista kylvävät huonoa henkeä joukkueeseen juuri kotikisojen alla. Perhesuhteetkin ruoditaan. Riitaa syntyy siitä, että Aikku syö liian usein vanhempien luona vielä 37-vuotiaana. Harva omaelämäkertakaan päästää lukijaa näin syvälle päähenkilön päässä liikkuviin ajatuksiin. Muihin ihmisiin kohdistuvassa arvostelussa ja suorapuheisuudessa kerrontaa voi verrata jopa norjalaisen kirjailijan Karl Ove Knausgårdin kohuttu omaelämäkerrallinen sekstologia Taisteluni I-VI. Se onnistui rikkomaan Knausgårdin ja sukulaisten välejä ja järkyttämään norjalaisyleisön. Saarisen ja Holopaisen tekstissä ote on kuitenkin kunnioittavampi, ketään ei mollata ihmisenä vaan kritiikki on aina kirjoitettu huippu-urheilun näkökulmasta.

Koko teos on kirjoitettu Saarisen näkökulmasta. Muiden äänet pääsevät kuuluviin vain lyhyinä sitaatteina lukujen välissä. Yksi lause kummaltakin vanhemmilta, lausuntoja valmentajilta ja kilpakumppaneilta. Niistä kehittyy jännittävä kontrasti. Vaikka Aikusta saadaan tietää paljon, tulee sitaateista joka luvun jälkeen muistutus, että mielipiteitä ja näkemyksiä henkilöstä on yhtä monta kuin tuntijoitakin.

Tämän kirjan hiihdon ystävä ahmaisee parilta istumalta. Ja sitten ei voi kuin ihmetellä, että onpahan melkoinen menijä. Hiihtokautta odotellessa! Kirjan lukenut seurannee Aino-Kaisaa uusin silmin.

- Outi Hytönen

Tilaa Tahto itsellesi Premiumsportista.


Premiumsport.fi

inov 8 alapanoraama