Kuukauden kirja: Orienteerausta ja oijustusta

Orienteerausta ja oijustusta paketoi ensimmäistä kertaa suunnistuksen varhaisvaiheet yhtenäiseksi esitykseksi.

Orienteerausta ja oijustusta paketoi ensimmäistä kertaa suunnistuksen varhaisvaiheet yhtenäiseksi esitykseksi.

Orienteerausta ja oijustusta. Suunnistuksen varhaisvaiheet Suomessa 1900‒1945 -teos ilahduttaa suunnistajien ohella sotahistoriasta, urheiluhistoriasta ja kartoista kiinnostuneita.

Urheiluhistorian tutkija Kalle Rantalan teos pistää ensimmäistä kertaa pakettiin suomalaisen suunnistuksen alkuvuosikymmenten tapahtumat. Aiemmin kirjoitetuissa suunnistushistorioissa ne ovat jääneet lyhyen johdannon asemaan.

Tarina lähtee liikkeelle suojeluskuntien järjestämistä tiedusteluhiihdoista ja -juoksuista. Nykymuotoinen suunnistus kehittyi vähitellen ja tiedustelukilpailut olivat yksi alkumuoto. Oman lukunsa kehitystarinassa saavat armeijan toiminta, urheiluseurojen innostus, partiolaiset ja sotilaspojat, sekä lopulta kansallisen liiton perustaminen. Kirjan toiminnallisimpia ja elävimpiä lukuja ovat kuvaus tyypillisestä kilpailupäivästä sekä varustekehityksen tarkastelu.

Rantala poimii historiasta erilaisia kilpailutapahtumia ja analysoi niiden merkitystä kehitykselle. Asiantuntevasti hän liittää suunnistuksen tarinan laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin ja kuvaa, miten esimerkiksi sodan aiheuttama pula-aika vaikutti suunnistajan varustukseen.

Armeijan opettamissa sotilastaidoissa suunnistuksella oli keskeinen rooli jo ennen kuin laji kehittyi kilpaurheiluksi ja siksi teos on oiva lisä myös sotahistoriasta kiinnostuneiden hyllyyn. Paitsi että suunnistustaitoja tarvittiin sodassa, järjestettiin asemasotavaiheen aikana ajanvietteeksi suunnistuskilpailujakin. Vielä sopii teos erinomaisesti myös pääkaupunkiseudun ja Pirkanmaan paikallishistoriasta innostuneille: suunnistuksen alkutaival on nimittäin niin Helsinki-Tampere-keskeinen, että välillä tuli jopa mieleen, onko tutkimusaineistossa ollut lehtileikkeitä vain Etelä-Suomesta, mutta paikkakuntakeskeisyydelle oli omat syynsä. Esimerkiksi karttoja ei ollut helposti saatavilla joka puolelta Suomea ja toisekseen uuden urheilumuodon synnyssä oli innokkailla yksilöillä ja pienillä ryhmillä merkittävä osansa.

Orienteerausta ja oijustusta on näyttävästi kuvitettu, arvokkaan tyylikäs teos. Leveillä sivuilla karttakuvat pääsevät oikeuksiinsa ja karttojahan on hyvässä suunnistuskirjassa oltava! Laadukkaan suurikokoisina on esille tuotu myös runsaasti historiallisia valokuvia.

Rantalan tutkimus osoittaa, miten moneen suuntaan suunnistus olisi saattanut alkuvuosina kehittyä. Lajin nimikään ei heti ollut suunnistus, vaan puhuttiin muun muassa tiedustelujuoksusta, orienttoimisjuoksusta, orienteeraamisesta ja suunnistautumisesta. Kokeiltiin monia asioita, jotka nykyään kuulostavat humoristisilta. Esimerkiksi ilmansuuntien merkitsemisestä maastoon ei ole kokeiluohjeen jälkeen keskusteltu…: ”Mahdollisuuksien mukaan on lähtöpaikoille järjestettävä kompassien lainausta. Hyvänä keinona myöskin suositellaan asemille ja reitin varrellekin sijoitettavia nuolia (valmistettaan pahvista, maalataan punaisiksi, kiinnitetään puiden kylkiin,) osoittavat pohjoiseen.”

Suomen Suunnistusliiton julkaisema Orienteerausta ja oijustusta oli ansaitusti ehdolla Vuoden urheilukirja 2016 -finalistien joukossa.

- Outi Hytönen


Premiumsport.fi

inov 8 alapanoraama