Kuukauden kirja: Vuosituhannen juoksijat (1997)

Juttusarjassa luetaan kuukausittain kestävyysurheiluaiheisia kirjoja, uusia ja vanhoja. Tällä kertaa tutustutaan viidentoista vuoden takaiseen teokseen.

Lasse Viren -säätiö julkaisi Paavo Nurmen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi vuonna 1997 teoksen Vuosituhannen juoksijat. Kirjaan on koottu 80:n 1900-luvun huippujuoksijan ajatuksia juoksemisesta, harjoittelusta, menestyksestä ja itseluottamuksesta. Jokaisen juoksijan saavutukset on esitelty ja ajatukset esitetty omassa luvussaan. Nykyajan kiireisten kirjaprojektien tahdista ei tätä teosta koottaessa ollut tietoakaan, sillä haastatteluaineistoa koottiin kymmenen vuotta. Kirjan on toimittanut Tapani Pekola ja esittelyt Mikko Nieminen. Juoksijat on kuvannut yleisurheilun huippukuvaaja Mark Shearman.

Vuosituhannen juoksijat oli minulla varhaisteininä kirjastosta lainassa melkein koko ajan. Nyt Kuukauden kirja -sarjan kirjoittajana sain hyvän syyn kaivaa kirjan hyllystä ja tutkia, onko se vielä yhtä innostava kuin kymmenen vuoden takaa on mieleen jäänyt. Annemari Sandell ja Wilson Kipketer -jutut luin tuolloin varmaan sata kertaa. Tuskin koskaan luin kirjaa kokonaan, sillä jo pelkkä selailu antoi ja antaa mielelle virikkeitä.

Juoksijoiden tärkeimpiä ajatuksia on nostettu väliotsikoiksi, ja kuvissa on askeleen keveyttä, sillä kaikki juoksijat on kuvattu juoksemassa, ei kameralle poseeraamassa.

Yllätyin, että alkupuheissa ja saatesanoissa kirja onkin suunnattu juuri nuorille juoksijoille, ilmankos innostuin juniorina. Lasse Viren lausuu lyhyessä esipuheessaan: "Nuori juoksija! Tämä työ on tehty Sinun hyväksesi. --- Kirjan lataus on erittäin myönteinen. Tämä voima on annettu ja koottu Sinua varten. Ota se käyttöösi." Kuulostaa idealisoidulta, jopa uskonnolliselta, mutta tämän kirjan kohdalla sanat eivät ole liioittelua.

Nykyään asioita tavataan lähestyä kauhean kriittisesti, negatiivisessa mielessä. Itsekin syyllistyin tähän, ja ennen kirjan lukemista mietin, ketä lienee kohotettu tuohon mahtipontiseen "vuosituhannen juoksijoiden" joukkoon. Tarkkailuasetelma unohtui nopeasti, kun pääsin juoksijain ajatusten seuraan. Meriittilistoja ei tullut edes katseltua, kiinnostavampaa on matka, tie huipulle, ja opetukset, joita tähdet auliisti jakavat. Nuorille suunnatussa kirjassa juoksijat kertovat paljon juuri juniorivuosistaan, ja tarinat ovat varsin tarpeellista luettavaa myös nuorten kestävyysurheilijoiden valmentajille. Valmentajien roolia analysoidaan monissa luvuissa. Harvoin jos koskaan on huippu-urheilijoita haastateltu suomeksi yhden teeman ympäriltä näin kattavasti.

Jatkuvasti toistuu, että vastoinkäymiset kuuluvat matkaan. Ratkaisevaa huipulle nousemisessa on, kuka lannistuu takapakeista, kuka taas onnistuu kääntämään ne voimavaroiksi. Juuri tänään, väsymyksen aiheuttaman suunnittelemattoman lepopäivän sattuessa on rauhoittavaa lukea, miten huippujuoksijat korostavat sitä, ettei yhdellä tai kahdella viikolla tai kuukaudella, jopa vuodella, ole lopulta merkitystä. Ratkaisevaa on mitä tekee kymmenen vuoden aikana. Voittaminen on heille tavoite, motiivi, ihanaa ja parasta, muttei kuitenkaan kaikki. Yllättävän moni ennätysmies nimeää urheilun parhaaksi asiaksi matkoilla tavatut ihmiset ja kansainväliset ystävät. "Urheilutoveruus on parasta," tiivistää John Walker.

Värikkästä huippujuoksijajoukkoa yhdistävät rauha ja itseluottamus. He ovat löytäneet oman tapansa harjoitella ja luottaneet siihen, uskoneet pystyvänsä voittoihin ja siksi nousseet maailmanmestareiksi, olympiavoittajiksi ja ennätysten rikkojiksi. Suomalaisjuoksijoista mukana ovat Tapio Kantanen, Ari Paunonen, Annemari Sandell ja aakkostetun kirjan loppusuoralla kolmen kovan V:n letka: Vasala, Viren ja Väätäinen. Ari Paunosen tarina on koskettava esimerkki liian nuorena aloitetusta kovasta harjoittelusta ja kiirehtimisestä huipulle.

Kaikki esitellyt juoksijat ovat voittaneet monella tasolla, mutta silti monikaan ei sano itseluottamuksen tulevan voitoista, vaan tietoisuudesta, että ennen kilpailua kaikki mahdollinen on tehty ja mahdollisimman hyvin. "On uskottava itseenä. Itseluottamusta saa harjoittelemalla kovaa. Muistan katsahtaneeni harjoituspäiväkirjaani: 245 km viikossa... 970 km kuukaudessa. Suljin kirjan, itseluottamukseni oli aukoton," kertoo Juha Väätäinen. Itseluottamus on tärkeää ja ennen starttia voittajat ovat tienneet pystyvänsä voittoon.

Ainoat miinukset annettakoon pienellä präntillä painetusta tekstistä, mutta mieluummin säästettäköön painokuluissa kuin sisällössä. Toisen miinuksen meinasin ensin antaa samojen asioiden toistumisesta monessa luvussa, mutta sitten tajusin, että juuri nehän lienevät jonkinlaisia ydinasioita, joita nuoren juoksijan on juoksusta ymmärrettävä. Ne toistuvat, koska ovat tärkeitä.

Kirjaa on saatavilla ainakin kirjastoissa ja ehkä antikvariaateissa ja verkkokaupoissa. Ei suositella välttämättä lepopäivän lukemistoksi, koska saattaa innostaa lenkille.

- Outi Ojanen


Premiumsport.fi

inov 8 alapanoraama