Kuukauden kirja: Lance Armstrongin ura oli voittoja ja valheita

Tyler Hamilton: Voittoja ja valheita

Tyler Hamilton: Voittoja ja valheita

Juttusarjassa luetaan kuukausittain kestävyysurheiluaiheisia kirjoja, uusia ja vanhoja. Toukokuussa perehdytään pyöräilyn pimeään puoleen.

Tuskin on kenestäkään toisesta urheilijasta kirjoitettu yhtä paljon kirjoja kuin Tour de Francen ex-seitsenkertaisesta voittajasta Lance Armstrongista. Lisää kirjoitettavaa tuli, kun vanhat tekstit joutuivat uuteen valoon viime syksynä Armstrongin myönnettyä dopingin käytön.

Pyöräilijä Tyler Hamilton oli Armstrongin tallikaveri U.S. Postalissa 1990-luvun lopulla, kun Armstrong otti ensimmäisen Tour-voittonsa. Hamilton itse voitti Ateenan olympialaisissa kultaa ja sijoittui Tourilla parhaimmillaan neljänneksi, mutta hänen tuloksiaan on myös hylätty jälkikäteen veridopingin vuoksi.

Hamilton julkaisi viime vuonna yhdessä kirjailija Daniel Coylen kanssa teoksen Voittoja ja valheita. Salattu elämäni pyöräilyn huipulla. Coyle on aiemmin kirjoittanut Armstrongista elämäkerrallisen teoksen Lance Armstrong's War: One Man's Battle Against Fate, Fame, Love, Death, Scandal, and a Few Other Rivals on the Road to the Tour de France (2005). Uudessa kirjassa kuva suursankarista kääntyy päälaelleen, kun Hamilton murtaa omertan, pyöräilijöiden sanattoman sopimuksen siitä ettei dopingista puhuta. Armstrong on kirjassa tärkeässä roolissa, mutta yhtä paljon kirja on kertomus Hamiltonin omasta urasta ja valheessa elämisestä. Ura kuvataan taisteluna Lancea vastaan: vanha tallikaveri muuttui kilpailijaksi ja lopulta viholliseksi.

Uransa lopuksi Hamilton sai kahdeksan vuoden kilpailukiellon vuonna 2009. Hän halusi kertoa avoimesti dopingin käytöstä vapautuakseen valheellisuuden painolastista ja auttaakseen pyöräilyä kohti puhtaampaa kilpailua.

Hamiltonin ja Coylen kirja sai arvostetun William Hill Sports Book of the Year -palkinnon vuoden parhaana urheilukirjana. Palkinto on mennyt kerran aiemmin pyöräilyaiheiselle kirjalla, ja ironisesti tuolloin oli kyseessä Lance Armstrongin omaelämäkerrallinen teos Ei ainoastaan pyöräilystä (2000, alk. It's Not About the Bike: My Journey Back to Life). Tuossa kirjassa keskiössä on Armstrongin taistelu aivoihin ja keuhkoihin levinnyttä kivessyöpää vastaan, ja nousu sen jälkeen Tour de France -voittajaksi. Vetävästi kirjoitettu teos antaa Armstrongista inhimillisen kuvan ja taistelu syöpää vastaan herättää empaattisia tunteita. Lance on sankari ja selviytyjä, mutta 13 vuotta myöhemmin jotkut kohdat näyttäytyvät ironisessa valossa: "Tuoksukit ovat Austinissa yleisiä, ja ilmassa on paljon siitepölyä, mutta vaikka se kuinka piinaa minua, en voi ottaa allergilääkkeitä kilpapyöräilyn tiukkojen dopingrajoituksien vuoksi. En voi kuin kärsiä." Ja päästyään mukaan eurooppalaisiin kilpailuihin 18-vuotiaana: "En ollut osannu aavistaakaan, mihin olin menossa mukaan."

Hamiltonin ja Coylen kirja paljastaa Armstrongista ja hänen luonteestaan aivan erilaisia puolia. Armstrong halusi määrätä kuka ajaa hänen kanssaan samassa tallissa. Vanhoilla ystävyyssuhteilla ei ollut mitään arvoa, kuten kirjan loppua kohti tihentyvä kamppailu osoittaa. Armstrong pystyi manipuloimaan jopa Kansainvälisen pyöräilyliiton ja Tour de Francen järjestäviä tahoja. Tyler Hamilton oli puolisonsa kanssa kiintynyt Etelä-Ranskassa sijainneeseen huvilaansa, mutta sitten Armstrong päätti, että tallilaisten on muutettava Espanjaan, missä dopingvalvonta on olematonta. Gironassa Armstrong ja Hamilton olivat naapureita vielä Hamiltonin vaihdettua tallia.

Armstrong käyttäytyi ylimielisesti myös dopingia kohtaan. Hän saattoi säilyttää EPOa jääkaapissaan, vaikka kotitarkastukset olivat jatkuvasti mahdollisia. Tavallisesti dopingin ja erityisesti veripussien kuljettaminen ja säilytys piti tietysti suunnitella erittäin tarkasti.

Pyöräilyn aloittaessaan varmasti lähes kaikki aikovat pysyä puhtaina, niin Hamiltonkin. Mutta yhtäkkiä tarjotaan jotain, tarjoaja on tuttu mies ja kyseessä on ehkä tallipaikassa pysyminen, uudelle tasolle nouseminen... Ensikerta menee Hamiltonillakin huomaamatta. Vain punainen pilleri suuhun ja seuraavana päivänä olo onkin pirteä...

Hamilton kertoo tarkasti dopingin aiheuttamista tuntemuksista kropassa. Veritankkausta kuvataan monta kertaa: " Sinä iltana ennen illallista teimme verensiirron huoneissamme. Veripussimme oli teipattu vuoteiden ylle paksuilla valkoisilla urheiluteipeillä. Pussit olivat kiiltäviä ja pulleita kuin marjat. --- Del Moral ja Pepe olivat nopeita ja tehokkaita; sininen kuminauha suonien pullistamiseksi, neulan kärki sydämen suuntaan, ratas kontrolloimaan veren virtausta." Veripussit säilyivät vain kolme viikkoa ennen kuin lääkäri Fuentes hankki lääkepakastimen, Siperian. EPOn, veritankkauksen ja muiden keinojen käyttö aikataulutettiin tarkasti, toisaalta 1990-luvun puolella testit olivat vielä ison askeleen jäljessä juonittelijoita. Coylen tarinan lomaan lisäämät alaviitteet tarkentavat kertomusta välillä uskomattomillakin faktoilla.

Hurjaa ja kurjaa luettavaa. Ensimmäisen painoksen jälkeen Hamilton ja Coyle ovat lisänneet kirjaan uudet jälkisanat sen jälkeen, kun Lance Armstrong tunnusti Oprah-ohjelmassa käyttäneensä dopingia. Uhkailuista ja muista ongelmista huolimatta Hamilton saattoi lopulta tuntea myötätuntoa Armstrongia kohtaan nähdessään tämän tunnustavan. Entistä itseään katsoessaan Armstrongkaan ei ollut tyytyväinen: "Se uhmakkuus, se asenne, se ylimielisyys. Sitä ei voi kieltää. Tuon leikkeen katsoo ja siinä on ylimielinen ihminen. Katso sitä, minä sanon, katso sitä ylimielistä kusipäätä. Tänään voin sanoa sen. Ei näytä hyvältä," Armstrong totesi Oprah-ohjelmassa vanhaa materiaalia katsoessaan.

Inhimillisyys on välillä kaukana Hamiltonin kuvailemasta toiminnasta. Hamilton kärsi vaikeista masennuskausista ja Armstrongkin päätyi uransa jälkeen terapiaistuntoihin. Epäinhimillisiä olivat kyllä miesten suorituksetkin.

Hamiltonin kirja on noussut bestselleriksi. Se on yksi askel kohti omertan avautumista. Yksikään pyöräilijä ei Hamiltonin aikana tunnustanut dopingia heti positiivisen tuloksen annettuaan, mutta viime vuosina tunnustuksia on tullut yhä useampia.

Entä mitä Hamilton arvaa pyöräilyn puhtauden nykytilasta? "Olen iloinen nähdessäni, että lajini on puhdistunut muutaman viimeksi kuluneen vuoden aikana. Se on kaukana täysin puhtaasta - en usko, että se on mahdollista niin kauan kuin mukana ovat ihmisolennot, jotka haluavat voittaa - mutta se on merkittävästi parempi ja hitaampi. Voittoaika Alpe d'Huezissa vuoden 2011 Tourissa oli 41,21, vuonna 2001 sellaisella ajalla olisi ollut 40:s. --- Enää ei näe kokonaisia talleja hallitsemassa kokonaisia kilpailuja niin kuin ennen usein tapahtui. Vielä tärkeämpää on, että yksittäisillä ajajilla on hyvät ja huonot hetkensä. Suurten ponnistusten vaatiman hinnan näkee juuri niin kuin pitääkin. Pidän sellaisesta kilpa-ajosta, koska se on jännittävämpää, mutta eniten siksi, että on mielestäni rehellistä. Inhimillisyyttähän me rakastamme näissä kilpailuissa. Jokainen päivä tuo mukanaan riskinsä ja palkintonsa. Voit voittaa. Voit hävitä. Se on olennaista."

- Outi Ojanen


Premiumsport.fi

inov 8 alapanoraama