Kuukauden kirja: Eero Mäntyranta - kairoilta kisaladuille

Kuukauden kirjaksi valikoitui olympialaisten jälkihöyryissä vanhan olympiavoittajan Eero Mäntyrannan elämäkerta, joka on kirjotettu jo vuonna 1968. Mäntyranta oli tuolloin päättänyt lopettaa uransa 30-vuotiaana.

Taskussa oli kolme olympiakultaa, joista henkilökohtaiset mitalit tulivat 15 ja 30 kilometrin kilpailuista vuonna 1964. Lisäksi Mäntyranta voitti kolme kertaa peräkkäin 30 kilometrin MM-kultaa.

Mäntyranta poistui maallisilta laduilta vuoden vaihteessa, eikä ehtinyt nähdä Sami Jauhojärven Sotshin kultahiihtoa. Jauhojärvi nosti kisahaastatteluissa Mäntyrannan esiin esikuvanaan. Miehet ovat kotoisinkin samoilta kulmilta: Mäntyranta Pellon Lankojärveltä ja Jauhojärvi Ylitorniolta.

Elämäntarinassaan Mäntyranta kertaa kilpailujaan vuosi vuodelta. Kirjan kiinnostavinta antia on kuitenkin valmennusoppi. Esipuheessa Mäntyranta toivookin nuorten hiihtäjien saavan "vihiä asioista, jotka kenties tähän asti ovat olleet heille tuntemattomia". Kertaan seuraavassa Mäntyrannan harjoittelun päävaiheita, joista kiinnostunut voi sitten kirjan lukemalla hankkia lisätietoa.

Mäntyranta loi jo nuorena pohjakuntonsa metsätöissä. Kun hän pääsi nuorten valmennusryhmän leirille Vuokattiin, tuli hän suorastaan sairaaksi kolmen tunnin harjoituksesta, koska ei ollut sellaiseen tottunut. Leiri kuitenkin avasi nuoren miehen silmiä hiihdon vaatimuksille. Mäntyranta otti ohjelmaansa pitkiä lenkkejä ja intervalleja, joita puolentoista tunnin lenkillä tehtiin 60x60m tai 60x100m. Toisinaan pitkät lenkit tuntuivat oikein tylsiltä. Metsätöitä Mäntyranta ei koskaan jättänyt, mutta hän korostaa, että niiden tuli olla osa harjoittelua, eikä pakollista ansiotyötä, jolloin ne aiheuttavat harjoittelulle haittaa.

Armeijassa Mäntyrannalla oli lupa lenkkeillä iltaisin. Armeijan jälkeen hän toimi rajavartijana Pellossa, mikä mahdollisti hyvin harjoittelun. Koti-ikävää poteva nuori mies hiihti usein 30 kilometrin matkan Pellosta Lankojärvelle kyläilemään. Kesällä matka taittui jalkaisin.

Kilpailukaudella Mäntyrannan viikko-ohjelma vakiintui kokeilujen jälkeen seuraavanlaiseksi: Viikonloppuna kilpailut, joista maanantaina matkustus kotiin. Tiistaina kevyt lenkki, keskiviikkona 40-50 km rauhallista hiihtoa, torstaina kevyt lenkki ja perjantaina jälleen kohti seuraavaa kisapaikkakuntaa. Mäntyranta onnistui tekemään nousujohteisia kilpailukausia ja sen avaimena hän piti juuri pitkiä rauhallisia lenkkejä kilpailuiden välillä.

Mäntyranta korostaa, ettei ympärivuotinen harjoittelu sopinut hänelle, vaan kesällä hän aloitti harjoittelun usein vasta kesä-heinäkuussa. Kesällä ohjelmassa oli juoksua metsäpoluilla ja sauvajuoksua intervalleina jyrkkäänkin mäkeen. Jonkin verran painoja Mäntyranta nosteli, mutta kuntopiireistä ja loikista hän ei perustanut: "Joillakin hiihtäjillä on mitä ihmeellisimpiä kikkoja ja konsteja, mutta olen havainnut, että niillä ei kuntoa kohoteta. Kaiken maailman yhdellä jalalla hyppelemiset ja muut hömpötykset olen eliminoinut pois. Ainoa positiivinen vaikutus, mikä niillä saattaisi olla, on, että jos niihin tarpeeksi uskoo, voi hyvinkin suggeroida itsensä parempaan kuntoon."

Syksyn ohjelmaan kuului peruskuntoharjoittelua kävellen, juosten ja hiihtäen. Leireilläkin Mäntyranta harjoitteli usein yksin, ettei harjoitus muuttunut kilpailuksi. Ennen kilpailukauden alkua hiihtokilometrejä kertyi hyvänä vuonna 1800 ja huonona 1300. Ennen tärkeimpiä kilpailuja Mäntyranta lopetti kestävyysharjoittelun ja teki intervelleja. Vanhempana intervallit tulivat taas mukaan peruskuntokaudenkin ohjelmaan.

Kirjan lopussa on erikseen kuvailtu 1960-luvun hiihtokulttuuria, kuten varusteita, puistohiihtoja, voitelua ja julkisuutta. Vaikka kirja muuten pysyttelee tiukasti hiihdon piirissä ja kertoo vain niukasti esimerkiki Mäntyrannan perhe-elämästä tai työstä, on loppuun mahtunut muutama hauska tarina Mäntyrannan eräretkiltä, jotka niin ikään kasvattivat peruskuntoa.

Vanhan koulukunnan valmennusoppien ohella Mäntyrannan elämän tarina tekee tutuksi urheiluhistoriallisia tapahtumia ja pohjoismaisia hiihtosankareita, joihin tutustuakseen Mäntyranta opiskeli ruotsin kieltä. Ruotsalais-suomalaista sanakirjaa hän suosittelee unilääkkeeksi. Mäntyrannan kirjan äärellä lukija ei sen sijaan haukottele!

- Outi Ojanen


Premiumsport.fi

inov 8 alapanoraama