Kuukauden kirja: He antoivat kaikkensa

Uutuusteokseen He antoivat kaikkensa on koottu viime sodissa menehtyneiden mestariurheilijoiden tarinoita. Antti O. Arponen, Markku Kasila ja Vesa-Matti Peltola ovat koonneet arkistoista tietoja laajaksi hakuteokseksi.
Kirjassa on mukana vuoden 1918 sota, talvisota, jatkosota ja Lapin sota.

Näiden jälkeen mainitaan erikseen vielä Palestiinan mandaattialueen sisällissota ja yksi siellä menehtynyt suomalainen olympiavoittaja. Hän oli juutalainen Elias Katz, joka voitti kultaa 3000 metrin joukkuejuoksussa ja sijoittui toiseksi 3000 metrin estejuoksussa Pariisin olympialaisissa 1924. Lopussa on lyhyesti kerrottu edellä mainituissa sodissa loukkaantuneista suomalaisurheilijoista.

Viimeinen luku yllättää: sen nimi on "Maailmansodissa kuolleita ulkomaisia huippu-urheilijoita". Kun teoksen alaotsikko on "Viime sodissa menehtyneet suomalaiset mestariurheilijat", kummastuttaa, miksi ulkomaalaisia on ollenkaan otettu mukaan. Suomalaistenkin esittelyt tekevät teoksesta yli neljänsadan sivun paksuisen. Kaikista esitellyistä urheilijoista on mainittu syntymä- ja kuolinajat, urheilulaji, ammatti, urheiluseura ja sota-aikainen palveluspaikka.

Urheilijat on esitelty sodittain kaatumisjärjestyksessä. Joistakin on kerrottu vain parin rivin verran, toisista useammalla sivulla. Monen urheilijan kohtalon traagisuutta korostaa nopea muutos elämäntilanteessa. Suomalaisurheilijat valmistautuivat innoissaan Helsingin kotiolympialaisiin, jotka alun perin oli tarkoitus kilpailla 1940. Harjoittelun parista jouduttiinkin rintamalle, eikä kisakarkeloihin. Vuonna 1940 kilpailtiin sitten olympialaisten sijaan Kaatuneiden muistokilpailut.

Kestävyysurheiljoista on esitelty monia juoksijoita ja hiihtäjiä. Vuoden 1936 olympialaisten 5000 metrin kultamitalisti Gunnar Höckert ja vuoden 1928 olympialaisten maratonin pronssimitalisti Martti Martelin kaatuivat talvisodassa. Jatkosodassa menehtyi kaksi olympiavoittajaa. Hiihdon olympiakultaa Garmisch-Partenkirchenissä 1936 voittaneen viestijoukkueen ankkuri Kalle Jalkanen menehtyi Inkerinmaalla, vanhan rajan toisella puolella miinakenttää tutkiessaan. Menestyneimmistä hiihtäjistä kaatuivat Pauli Pitkänen, Martti Lappalainen, Eino Olkinuora ja Olli Remes.

Suomen Olympialaisen Komitean ja Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Urho Kekkonen vetosi pääministeri Rangelliin saadakseen huippu-urheilijat pois etulinjasta. Sodan vakavuuden keskellä kirjan tekstin lukeminen herättääkin kysymyksen siitä, miksi urheilijan henki olisi arvokkaampi kuin muuta työtä tekevän. Miten tärkeää urheilu on, onko urheilijoiden henkiä säästettävä muiden kansalaisten kustannuksella?

Urheilijat ovat julkisuuden henkilöitä, joten heissä on jotain laajalle yleisölle tuttua, vähintäänkin nimi. Siksi tunnetun urheilijan kaatuminen sodassa koskettaa laajempaa yleisöä kuin tuntemattoman sotilaan. Kirjan nimi tuntuu kuitenkin ongelmalliselta. Eivätkö kaikki sodissa kaatuneet yhtä lailla antaneet kaikkensa, olivat urheilijoita tai eivät? Muiden sodissa kaatuneiden kannalta nimi on epätasa-arvoinen. Tekijät ovat ajatelleet nimeä urheilun suunnasta: "Kun urheilija on kilpailusuorituksensa jälkeen hyvin väsynyt, sanotaan usein, että hän antoi kaikkensa. Tässä teoksessa esiteltäviin urheilijoihin sanonta pätee vielä monin verroin paremmin."

Urheiluhistoriallisesti Auditorium-kustantamon julkaisema teos täydentää puuttuvan palan suomalaisesta urheiluhistoriasta. Aiemmin sodissa kaatuneiden urheilijoiden kohtaloita ei ole koottu yhteen tallennettavaksi kokonaisuudeksi. Siinä tekijäkolmikko onkin saanut tehdä valtavan arkistotyön.

- Outi Ojanen



Premiumsport.fi

inov 8 alapanoraama