Kuukauden kirja: Minä Zlatan Ibrahimovic

Jalkapallon MM-kisojen kunniaksi Kuukauden kirja vaihtoi lajia ja luki ruotsalaisen supertähden Zlatan Ibrahimovicin elämäkerran. Ilmestyttyään vuonna 2011 kirja komeili myyntilistojen kärkipaikoilla. Ruotsissa se myi kahdessa kuukaudessa yli puoli miljoonaa kappaletta. Kirjan on kirjoittanut David Lagercrantz ja suomentanut Miika Nousiainen.

Urheilijaelämäkerrat ovat monen urheilijan mielilukemista. Ibrahimovicin kirjan kohdalla pohdin, mitä urheilija saa toisten urheilijoiden elämistä lukemalla. Kirjoista löytyy samaistuttavia kohtia. Voi olla helpottavaa lukea, että huippu on tehnyt samoja virheitä tai kokenut samanalaisia vaikeuksia kuin lukija itse. Ne toimivat vertaistukena, jopa terapiana. Monista kirjoista voi oppia uutta harjoittelusta ja urheilijan elämästä. Urheilijan tunteet ja pitkällä aikavälillä tapahtuvat muutokset, jotka lehtijutuissa jäävät pimentoon, pääsevät kirjoissa esille.

Ibrahimovicin kirja keskittyy kuitenkin Zlatanin persoonaan. Tulisielu räjähtelee kentällä ja sanoo valmentajille suorat sanat. Lukuisia kertoja hän pelastaa huonosti pelaavan joukkueen voittomaalilla. Selväksi käy, kenestä Zlatan pitää ja kenestä ei. Nämä kohtaukset toistuvat kirjassa keskeisinä tapahtumina. Lisäksi hekumoidaan fanien ylistyslauluilla, lehtikohuilla, siirtosummilla ja loistoautoilla.

Urheilijaelämäkertojen kohdalla eri lajien välillä tuntuu usein olevan paljon samaa, mutta Zlatanin ylellinen jalkapalloilijan elämä on kyllä kaukana kestävyysurheilijan arjesta. Aiemmin Kuukauden kirja -sarjassa on urheilijaelämäkerroista luettu Kristina Šmigunin ja Eero Mäntyrannan kertomukset. Niissä kerrottiin paljon harjoittelusta ja vuosikausien työstä, kaikille kestävyysurheilijoille tutusta maailmanjärjestyksestä.

Ibrahimovicin kirjassa harjoittelusta ei kerrota mitään. Paitsi tietysti tulistumisista, jotka ovat välillä päättyneet tappeluihin joukkuekaverin kanssa seuran harjoituksissa.

Ibrahimovic on voittanut 18 mestaruustitteliä, joten tokihan ylpeyteen on aihettakin. Hänen uransa alkoi kotiseura Malmö FF:ssa. Rosengårdin lähiöissä oli pakko oppia kovaksi. Isä oli alkoholisti, äiti taas ei ehtinyt paljon kotona olla, kun siivoojan työllä piti elättää lapsilauma. Zlatan varastelee polkupyöriä ja tekee muita tihutöitä, mutta kuten tuhkimotarinoissa käy, jalkapallo pelastaa nuoren miehen kaidalle polulle.

Malmösta Ibrahimovic siirtyi Ajaxin oppiin. Sen jälkeen vuodet Inter Milanissa, Barcelonassa ja AC Milanissa olivat yhtä voittokulkua. Kirjan julkaisemisen jälkeen Ibrahimovic on siirtynyt Paris Saint-Germainiin.

Tässä yhteydessä pohdin Zlatanin kirjaa kestävyysurheilijan silmin, mutta jospa unohdetaan ne hetkeksi. Kirja on vetävää, kepeää kesäluettavaa. Zlatanin luonne ja käyttäytyminen ovat tavalliselle tallaajalle käsittämättömiä, ja ehkä juuri siksi kiinnostavia. Kliseisesti kirjan sanoma on, kuinka omana itsenään esiintymällä ja oman luonteensa mukaan toimimalla voi päästä pitkälle, huonoistakin lähtökohdista.

Kirja sai ilmestyttyään kehuja nuorilta ja aikuisilta, jotka muuten eivät olleet olleet lainkaan kiinnostuneita jalkapallosta tai urheilusta ylipäätään. Olisi mukavaa sanoa, että onpa kiva, kun kirja pystyy herättämään kiinnostuksen urheiluun, mutta Zlatanin elämäkerran kiinnostuksen takana taitaa kuitenkin olla enemmän kirjan henkilökeskeisyys kuin palavan urheiluinnon sytyttäminen ja urheilun ihanuus.

- Outi Ojanen



Premiumsport.fi

inov 8 alapanoraama