Kuukauden kirja: Riisuttu mestari (2001)

Mika Myllylän kuolemasta tuli kuluvan kuun 5. päivänä kuluneeksi kolme vuotta. Karpaasin muistelemiseksi Kuukauden kirjana luetaan Myllylän itsensä kirjoittama Riisuttu mestari (2001).

Myllylä voitti urallaan ensin MM-kultaa 50 kilometrillä, sitten olympiakultaa Naganossa 30 kilometrillä ja seuraavana vuonna Ramsaun MM-kisoissa kolme kultaa ja hopean. Menestyksekäs ura päättyi doping-käryyn Lahden MM-kisoissa vuonna 2001. Samana vuonna ilmestyi Riisuttu mestari, jonka synkkä pohjavire lienee silloin ollut helppo laittaa pettyneen miehen tilanteen piikkiin. Nyt 13 vuotta myöhemmin, kun tietää miten vaikeaa taistelua Myllylän viimeiset kymmenen vuotta olivat, on kirja surullisen hurjaa luettavaa.

Kirjassa Myllylä ajaa yksin autolla Lahden MM-kisoista kotiin Haapajärvelle. Hän kertaa uraansa kronologisesti palaten kuitenkin välillä automatkalla mielessä pyöriviin ajatuksiin.

"Raskastakin on välillä ollut, mutta enhän minä hetkessä voi hypätä pois urheiluni mielikuvitusmaailmasta? Mitä minä, hyvänen aika, saisin elämääni kaiken sen tilalle?"

Kirjan loppuosassa edetään Lahden kisojen jälkeisiin pitkiin päiviin. Luvuittain Myllylä tilittää huipulla urheilemisen aiheuttamista valtavista paineista, jotka ajavat urheilijoita harmaalle alueelle. Myllylän aikana Suomeen rakennettiin ensimmäinen alppimaja, jonka käytön mies vei äärimmilleen rakentamalla kotiinsa huoneen, jossa saattoi oleskella yli 5000 metrin korkeudessa. Naganon 30 kilometrin olympiavoiton jälkeen Myllylästä tehtiin koko kansan sankari, joka sai kokea median kohtelun ääripäät. Yhden luvun Myllylä on omistanut huippu-urheilun järjestelmän ja kehityksen pohtimiselle.

Myllylän mukaan huipulla ei pärjää käyttämättä erilaisia lisäravinteita. Aminohappoja, ternimaitoa, vitamiineja, lääkkeitä, kreatiinia, palautusjuomia, bikarbonaattia eli ruokasoodaa... Myllylällä oli reissuissa mukana repullinen ravinteita. Aamu alkoi kymmenellä pillerillä. Tältä harmaalta alueelta on Myllylän mukaan pelottavan helppoa lipsahtaa dopingin puolelle. Jos vaikka purkin sisällysluettelo ei pidäkään paikkansa. Itsekin hän tuntuu pelästyvän, kuinka suonensisäisestä nesteytyksestäkin oli uran aikana vähitellen tullut normaali osa urheilua.

Myllylän huippu-ura päättyi Lahden MM-kisoihin. Kirjassaan hän palaa sielunmaisemaansa Tervanevan suolle, missä hän teki rankimpia harjoituksiaan. Ne eivät kuitenkaan korvaa kilpailuja, vaan Myllylän elämään jäi iso aukko.

"Tervanevalle voisin tietysti mennä rämpimään, mutta riittääkö se vietilleni? Tyytyykö viettini siihen yksinäiseen taisteluumme, kaksinkamppailuun, jossa minut on etukäteen tuomittu sille suolle lopulta häviämään?

Ei, ei tällaista viettiä voi padota, ei sitä voi sulkea pulloon.

Olen väistämättä oman viettini vanki."

Kilpailukieltonsa kärsittyään Myllylä kävi vielä hiihtämässä SM-kilpailuissa, mutta maajoukkuetasolle hän ei enää noussut. Vuonna 2007 Suvi ja Mika Myllylän liitto päättyi avioeroon. Myllylän viimeiset vuodet olivat kamppailua masennuksen ja päihdeongelmien kanssa. Riisuttua mestaria lukiessa tuntuu, kuin Myllylä olisi jo 2001 pelännyt kaiken menevän juuri näin.

"Siellähän [Tervanevalla] minä tunnistin ihmisen ja itseni pahimman vihollisenkin: sen saman miehen, joka päivittäin peilistä kurkistaa, sen saman arvoituksellisen ihmisen, jonka mielen saloja on vaikea aivan lopullisesti tunnistaa, saati koskaan hallita. Jos minäkin olisin joskus sen peilin kuvan oppinut hallitsemaan, olisin varmasti selvinnyt kaikista elämäni suonsilmäkkeistä."

-Outi Ojanen



Premiumsport.fi

inov 8 alapanoraama