Kestävyysseminaarissa tutustuttiin uinnin ja soudun vaatimuksiin ja valmennukseen

Uintivalmennuksessa pyritään eroon määrien tuijottelusta. Kuvituskuva. Kuva: Greg Livaudais/Creative Commons

Uintivalmennuksessa pyritään eroon määrien tuijottelusta. Kuvituskuva. Kuva: Greg Livaudais/Creative Commons

Maanantain kestävyyslajien yhteistyöhankkeen viimeisessä miniseminaarissa Pajulahden urheiluopistolla esiteltiin vielä neljä lajia: uinti, olympiasoutu, kestävyysjuoksu ja kilpakävely.

Seminaarin materiaali on ladattavissa täältä.

Uinnin esittelystä vastasi Suomen uimaliiton olympiavalmentaja Jari Varjonen. Hän painotti esityksessään sitä, minkälaista ympäristöä huippu-uimarin ympärille rakennetaan, jotta menestys olisi mahdollinen.

‒ Tehdään asiat rennosti, mutta ammattimaisesti, Varjonen tiivisti.

Globaalilla tasolla valtavan suositussa lajissa on myös pitkät suomalaisperinteet. Suomalaisessa uintivalmennuksessa on ollut tyypillistä, että menestyjät ovat tulleet pienistä valmennusyksiköistä, jossa on ollut valmentaja ja uimari. Haasteena on sen sijaan ollut se, ettei suurten uimaseurojen valmennusryhmistä ole noussut yhtä laajasti uimareita lajin huipulle.

Ammattivalmennus on tullut mukaan suomalaiseen uintiin vuosituhannen alussa, mutta tässäkin otettiin kompastusaskeleita alkuun: valmentajat joutuivat suorittamaan muitakin tehtäviä kuin pelkkää valmentamista, mikä oli pois urheilijan valmistautumisesta.

Suomalaisuinnissa erityisesti valmentajan osaamiseen on panostettu viime aikoina.

‒ Ainakin meillä uinnissa oli vaikea saada kaksi valmentajaa keskustelemaan itse valmennuksesta. Kaikesta muusta on kyllä puhuttu, muttei valmennuksesta, Varjonen mietti.

Varjonen kertoi myös tulevista painotuskohteista erityisesti Tokion olympialaiset 2022 mielessä. Uudella teknologialla on tässä tärkeä rooli.

Hän kertoi myös lajin tulevista trendeistä: suomalaisessa uinnissa tyttöjen ja naisten määrä kasvaa suhteessa miehiin ja poikiin. Viime aikoina uimarit ovat erikoistuneet yhä enemmän joko sprinttiin tai pidemmille matkoille. Varjosen mukaan vielä 80- ja 90-luvulla kaikki menivät yhdessä porukassa ja tekivät melkein samat treenit päämatkasta riippumatta.

‒ Vaikka meidän päämatkat kestävät 21 sekunnista 16 minuuttiin! Pikkuhiljaa alkaa mennä siihen suuntaan, että on sprintteriharjoittelua ja matkuriharjoittelua, mitkä ovat täysin eri asioita, hän huomautti laajasta skaalasta.

Uintitekniikassa trendi on menossa vastuksen vähentämiseen, eikä eteenpäin työntävän voiman suuruuden parantamiseen.

Valmennuksessa pyritään valmentamaan ihmistä, eikä laskemaan uintikilometrejä excel-taulukosta

‒ Tuntien laskemisesta mennään enemmänkin kilpasuorituksen johtamiseen. Mietitään mitä kilpasuoritus tarvitsee ja luodaan harjoittelu sen mukaan. Tämä on trendi maailmanlaajuisesti, Varjonen totesi.

Jari Varjosen esitys:

 

 

 

 

Soutu vaatii voimakestävyyttä

Melonta- ja soutuliiton soudun valmennuspäällikkö Ilona Hiltunen valaisi yleisöä olympiasoudusta.

Soutu on Suomessa pienempi laji kuin maailmalla. Oman haasteensa asettaa muun muassa talvi, jolloin järvet ovat jäässä. Suomalaiset ovat saaneet tästä huolimatta kuitenkin mitaleita. Olympiasoudussa matka on aina 2000 metriä.

Olympiasoutu on erittäin tekninen laji, jossa oikealla tekniikalla on erittäin suuri merkitys veneen nopeassa kuljetuksessa.

Fyysistä ominaisuuksista aerobisella energiantuotolla on kaikkein ratkaisevin rooli, mutta muutaman minuutin mittaisessa suorituksessa myös anaerobisella energiantuottokyvyllä on oma vaikutuksensa tulokseen. Soutajilta on yleisesti mitattu 2000 metrin soudun jälkeen jopa 25 millimoolin laktaattipitoisuuksia.

‒ Soutua on nimitetty myös voimakestävyyslajiksi, mutta itse miellän sen enemmän kestävyyslajiksi, Lehtinen totesi.

‒ Mutta jos miettii montaa muuta kestävyyslajia, niin kyllähän soutaja tarvitsee lihasmassaa. Siten soutaja saa tuotettua paremmin voimaa ja saa veneen liikkumaan, hän jatkoi.

Lisäksi voimantuottoaika on pitkä ja lihastyötapa on hidas: yksi veto kestää 0,8 sekuntia, joka on huomattavasti pidempi aika kuin esimerkiksi juoksuaskeleessa.

Lehtinen kertoi fyysisten puolien vaativan urheilijalta myös tietynlaista psyykettä. Lajissa on mahdollista viedä itsensä aivan äärirajoille, jopa tajunnanmenetykseen asti.

‒ Se johtaa siihen, että soutajalla on oltava psyykkinen lataus kipukynnyksen ylittämiseen. Ei voi miettiä, että uskallankohan soutaa täysillä, jos vaikka lähtee taju.

Hiltunen valaisi myös esimerkein soutajien harjoittelua. Hän tosin huomautti, että soudun teknisen herkkyyden vuoksi yksilöllisyys on erittäin oleellista harjoittelua suunnitellessa.

 

 

 

- Juho-Veikko Hytönen


Premiumsport.fi

JÄMI147

inov 8 alapanoraama