Keskivartalon lihaskestävyys kovilla kilpakävelyssä

Kilpakävelyn valmennustrendi on kisavauhtisen harjoittelun lisääntyminen. Kuva: Deca Text&Bild

Kilpakävelyn valmennustrendi on kisavauhtisen harjoittelun lisääntyminen. Kuva: Deca Text&Bild

Syksyn kestävyyslajien miniseminaarien viimeisestä lajiesittelystä vastasi Suomen urheiluliiton kilpakävelyvalmentaja Jani Lehtinen.

Viimeisellä kerralla tarkastelussa olivat myös kestävyysjuoksu, olympiasoutu ja uinti.

Kävely on ollut pitkään eurooppakeskeinen laji, mutta viime aikoina lajin menestyjät ovat tulleet muistakin maanosista. Rion olympialaisten 50 kilometrin neljän kärjessä oli neljä eri maanosaa edustettuna. Kymmenen parhaan joukossa oli urheilijoista yhdeksästä eri maasta, vain neljä Euroopasta.

Lehtinen valaisi lajin ominaisuuksista. Kävelyssä rytmi on erittäin nopea. Kävelijä ottaa 50 kilometrin kilpailussa keskimäärin noin 200 askelta minuutissa.

‒ Sitä kun pidetään yllä neljä tuntia, niin se asettaa vaatimuksia keskivartalon lihaskestävyydelle, jotta askeleen saa pidettyä koossa, valmentaja totesi.

Kävelyssä ei saa juosta. Varoitukset ja hylkäykset tehdään ihmissilmin havaittavan liikkeen perusteella, jolloin lajin ilmalento saa kestää korkeintaan 40 millisekuntia.

Lajin päämatkat 20 ja 50 kilometriä eroavat toisistaan eritoten energianmuodostuksen kannalta. Viisikymppiä on aerobinen laji.

‒ Hyvin tehdyssä mittauksessa anaerobisen kynnyksen vauhdista voi lähes identtisesti laskea 50 kilometrin kilpailun loppuajan.

Vastaavasti 20 kilometrillä urheilija voi edetä hieman anaerobisen kynnyksen yläpuolella.

‒ Varsinkin pääkisan lähestyessä harjoittelu erilaistuu, hän kertoi matkojen välisistä eroista.

Kävelyssä lajiharjoittelun ja oikean tekniikan omaksuminen korostuu alle 15-vuotiaiden harjoittelussa. Erityisesti keskivartalon vahvistaminen on oleellista. Lajiharjoittelun määrä on pieni, vaikka harjoitusmäärä voi kokonaisuudessaan olla suuri.

‒ Muu harjoittelu eli se millä aerobista konetta parannetaan, tehdään muilla lajeilla, Lehtinen kertoi.

Määrät ja lajiharjoittelun osuus nousevat iän karttuessa. Huiput harjoittelevat parhaimmillaan jopa 1000 tuntia vuodessa.

Lehtinen antoi harjoitusviikkoesimerkkejä, mutta huomautti, että näissä esimerkeissä ei ole lainkaan päivän toisena harjoituksena tehtyjä huoltavia harjoitteita, jotka yleensä tehdään juosten.

Pidemmälle matkalle panostavan kävelijän pääharjoituksia ovat 40 kilometrin kovavauhtiset treenit. Kävelijän vauhti on näissä treeneissä lähestulkoon kilpailuvauhtia. Peruskuntokauden alussa lenkit saattavat olla pituudeltaan vain 15‒20 kilometriä, mutta matka pitenee vauhdin pysyessä samana harjoituskauden edetessä.

Lehtinen valaisi myös lajin kansainvälisiä muutoksia harjoittelussa. Harjoitusmäärät ovat laskeneet, mutta harjoitusvauhdit ovat kasvaneet. Lisäksi ääripäät ovat lähentyneet toisiaan.

‒ Kovimmat maitohapolliset harjoitukset ovat vähentyneet. Kisavauhtisen harjoittelun osuus on kasvanut. Se on selkeä iso muutos.

Lehtinen kertoi myös lajin testauksesta, tukitoiminnasta ja leirityksestä.

Jani Lehtisen esitys:

 

Seminaarien materiaali on ladattavissa täältä.

- Juho-Veikko Hytönen


Premiumsport.fi

JÄMI147

inov 8 alapanoraama