Zumba-sukupolvi juoksee

hiljaistavauhtiaAki Nummelan juoksukoulu-artikkelisarjan ensimmäinen osa muistuttaa hitaasti kiiruhtamisen tärkeydestä.


hiljaistavauhtiaMaailmanmestarin kävelyvauhtista verryttelyjuoksua. Kuva: Terhi HalonenSuomen suurin ryhmäliikuntajuoksu Helsinki City Run odottelee kuukauden päästä juoksijoita viivalle. Moni on syksyllä intoa puhkuen ilmoittautunut kilpailuun mukaan ja uhonnut ulkoilevansa HCR mielessään talven tuiskuista ja viimoista välittämättä. Puolen vuoden valmistumisaika on vaihtunut reiluun kuukauteen ja talven tuiskut ja viimat vaihtuivat jo hyvissä ajoin leppoisan sohvan ja takkatulen lämpöön. Vähitellen kuitenkin kiroilevia ihmisiä alkaa kaivautua lepolassen syövereistä pohtien miten tästä kuntoudutaan kuukaudessa kisakuntoon.

Saimme joku aika sitten sähköpostin eräältä henkilöltä, jolle "asiantunteva" kaveri oli suositellut reseptiksi nopeaan kuntoon pääsyyn metodia "nollasta sataan." Eli treenittömän kevään jälkeen kaksi viikkoa intervallia ja tykitystä niin kovaa kuin lähtee, jonka jälkeen voi ottaa leppoisasti yhden viikon. Näin olisivat menetetyt kuukaudet sitten paikattu. Loppuajaksi laitetaan jalat pöydälle, hiilihydraattitankkaus päälle ja ei muuta kuin superkompensaatiota odottelemaan - ennätykset HCR:ssä poksuvat. Jos päättää lähteä näin ryminällä liikenteeseen, niin todennäköisesti ennen ennätyksiä poksuvat myös lihakset ja puolimaratonin voi toukokuun alussa unohtaa.

Nykypäivänä mielletään että kehitystä ei tapahdu ilman kipua ja kärsimystä. Jos ei satu, raasta, hikoile ja veri valu ikenistä on turha odottaa hyviä tuloksia ja kunnon nousua. Spinning-, zumba-, bodypump-, humppa- ja jumppatunneilla vedetäänkin usein aivan nappi laudassa. Latino- ja perkelementaliteetin sulatusuunin kapellimestarina toimiva ohjaaja karjuu hymyssä suin dem bow-rytmin tahdittamana osallistujia vetämään viimeinenkin voimanripe hikipisarana jumppasalin lattiarakoseen. Tämän ilmiön tarttuminen juoksun maailmaan on asia, mistä meikäläinen on hieman huolissaan.

Ilmiön vaikutuspiirissä olevista käytän itse termiä zumba-sukupolvi. Termillä kuvaan harrastajia, jotka ovat ryhmätunneilta omaksuneet ajatusmallin, että kaikki liikunta on tehtävä 100 prosentin tehoilla tai on parempi jäädä kotiin löhöämään. Sukupolvi sinänsä on väärä sana, koska tähän rikokseen syyllistyvät niin vauvat kuin vaaritkin, sukupuolesta välittämättä. Erityisesti juoksun perusidean ymmärtämisessä zumba-sukupolvella on hankaluuksia. Kevyet lenkit ovat pakkopullaa ja kirotaan, kun mummotkin menevät ohi. Kevyitä peruslenkkejä ei enää nähdä elintärkeänä rakennusvälineenä kohti parempaa juoksukuntoa ja kehitystä, vaan monelle aerobisesta ulkoilusta on tullut pääpahis numero yksi - mummot ovat numero kaksi.

Yksi omista pääprinsiipeistäni on toitottaa kuntoilijoille kevyiden lenkkien tärkeästä merkityksestä, ja osalle ottaakin rajusti luonnon päälle tajutessaan että harrastuksen alussa eteenpäin pitää mennä käytännössä kävelyvauhtia ja että syke ei aina voi huidella 180 nurkilla. En ole toistaiseksi tavannut yhtä ainoaa kuntoilijaa joka juoksisi kevyet lenkkinsä liian hiljaa. Tämä ei suinkaan ole vain aloittelijoiden ongelma, myös kilpakuntoilijoiden keskuudessa kevyiden lenkkien vauhdit ovat monesti liian kovia. Kannattaa testata, onnistutko juoksemaan lenkkisi liian hiljaa. Todennäköisesti et, mutta yrittäminenkin maksaa varmasti takaisin pidemmällä aikavälillä. Pidemmän aikavälin kehittymiseen kannattaakin pyrkiä, koska monesti olen havainnut juoksun koukuttavan vaikutuksen alkavan purra vasta parin kuukauden rehkimisen jälkeen.

Mitä sitten pitäisi tehdä kun siihen puolimaratoniin on kuukausi aikaa ja juoksua ei ole talvella tullut tehtyä ja jos vielä tehokuuritkin kielletään täysin?

Yksi erittäin kevyt pidempi kävely-, juoksu- tai yhdistelmälenkki viikko-ohjelmaan, jos kovemmat juoksut himottavat niin maksimissaan yksi reippaampi treeni (ei sataprosenttinen) viikossa ja muutama muu päivä erittäin kevyttä ulkoilua. Ryhmäliikunta-aikataulussa saisi olla maksimissaan yksi raskaampi treeni, sekä muut kevyesti. Tällä ohjelmalla rullaillaan kolmisen viikkoa ja viimeisellä viikolla sitten spinningit ja muut kieltoon ja vain kevyttä urheilua koneeseen. Jos kisafiiliksen löytyminen viimeisinä päivinä vaatii pasta partyt, niin ei muuta kuin tagliatellea napaan. Plasebovaikutuksen tärkeyttä ei kannata unohtaa, joten myös onnenamuletit ja tasapainorannekkeet ranteisiin, ettei alkukilometrien ryysiksissä horju.

Loppuun vielä vanhan taiji laoshin vinkki: hot jooga ei sitten kaikkine hikoilemisineen ole kevyttä urheilua. Joten jos tiputukselta haluat kisan jälkeen välttyä, niin skippaa hot joogat vähintään viikon ajalta ennen kilpailua.

Zumbaamisiin!

-Aki Nummela
 
Juokseva valmentaja Aki Nummela on voittanut 58 nuorten ja aikuisten SM-mitalia ja hänen ennätysten lista on varsin komea: 800m 1.51,37, 1500m 3.46,49, 3000m 8.18,23, 5000m 14.38,30, 3000m estejuoksu 9.04,93 ja puolimaraton 1.07.46.

runhigh logo{jcomments on}


Premiumsport.fi

inov 8 alapanoraama