Mitä jäi Oslon kisoista käteen?

Juha Lallukka osoitti sen, että MM-kisoihin valmistautumiseen tarvitaan vain sukset ja lunta. Optimaalisella lämpötilalla ei ole niin väliä, jos sisu kestää muutamat paleltumavammat. Kotoisten lihapatojen äärellä valmistautumisessa on aina myös hyvät puolensa, koska voi noudattaa hyväksi havaittuja rutiineita. Mutta jos Juha olisi panostanut etelänleiriin, joka olisi suuntautunut edes jonnekin Sotunkiin, Solvallaan tai Leppävaaraan, niin muutamaa astetta lämpimämmässä hän olisi saanut hiihdellä.

Juha Lallukka osoitti sen, että MM-kisoihin valmistautumiseen tarvitaan vain sukset ja lunta. Optimaalisella lämpötilalla ei ole niin väliä, jos sisu kestää muutamat paleltumavammat. Kotoisten lihapatojen äärellä valmistautumisessa on aina myös hyvät puolensa, koska voi noudattaa hyväksi havaittuja rutiineita. Mutta jos Juha olisi panostanut etelänleiriin, joka olisi suuntautunut edes jonnekin Sotunkiin, Solvallaan tai Leppävaaraan, niin muutamaa astetta lämpimämmässä hän olisi saanut hiihdellä.

Jotkut juoksijat ovat harjoitelleet vetämällä auton rengasta perässään. Olisikohan pakkasen nihkeydessä treenaaminen tuonut samalla tavoin lisää voimaa Juhan suoritukseen. Kun 28 asteen pakkasesta tulee Oslon nollakeliin, niin ei ole ihme, jos hiihto tuntuu kevyeltä. Tosin nopeutta liika nihkeässä treenaaminen todennäköisesti syö.

Kyllä 50 km:n hiihtoa katsellessa tuli elokuvasta tuttu Rocky Balboa vastaan Ivan Drago asetelma mieleen. En tiedä millaisessa Alppien aurinkoisessa hiihtokeskuksessa Northug oli valmistautunut kisoihin, mutta saatoin sieluni silmin nähdä Juha Lallukan hiihtämässä siperiamaisessa Kouvolassa kulmakarvat huurteessa ja puolen vaaksan mittaiset jääpuikot pipon reunasta roikkuen. Vielä ei Kymenlaakson taigametsien Rocky voittanut punaista paholaista, mutta loppukirin varaan kuninkuusmatka kuitenkin jäi.

Jos nyt oikein spekuloidaan, niin olisiko suomalaisten iskukykyä kuninkuusmatkalla voinut jotenkin parantaa. Naurakaa vaan, mutta Suomen lähes musta hiihtoasu ei ollut paras mahdollinen Oslon auringonpaisteisella päätösmatkalla. Vastaavan värisessä kostyymissä Sveitsin edustajakin näytti käärivän hihansa jo alkumatkasta. Uskon, että ylimääräistä nestehukkaa väri aiheutti. Tietenkään asun väri ei käännä voimasuhteita päälaelleen, kuten ruotsalaiset lampaan vaaleissa lumipuvuissaan osoittivat, mutta pieni vaikutus silläkin on. Suosittelen, että Suomikin ottaisi käyttöön lähes valkoiset asut, joissa olisi sinistä vain somisteena tai sitten edes vaaleamman siniset puvut kuten ennen. Joillain suunnistusseuroillahan ovat erikseen tumma normaaliasu ja valkea helleasu. Itsekin olen havainnut, että lämpimänä kevättalven päivänä tumma kokovartalon peittävä asu alkaa tuntua hiostavalta auringonpaisteessa täyttä vauhtia urheiltaessa.

Kesäkelissä hihattomassa napapaidassa maratonia juostessa kauhotaan muki tolkulla vettä niskaan, jolloin asun värillä ei ole niin merkitystä. Märkä tumma kangas saattaa auringossa jopa haihduttaa ja viilentää vaaleaa tehokkaammin. Mutta jos kaikki haihtuva neste on oman hikoilun tuotetta, niin tummassa asussa antaa tasoitusta aurinkoisella säällä etenkin pitkässä suorituksessa. Okei. Kertokaa vaan kommenttipalstalla, kuinka sietämätön ja tietämätön blogisti oli tässä asiassa.

Miesten kuninkuusmatka olisi ehkä ollut jännittävämpi, jos olisi nähty kunnollinen irtiotto, jossa porukka olisi hiihdetty hajalle kuten viimeksi olympialaisissa. Siihen ei tällä kerralla ollut kellään rahkeita. Tai ehkä hänellä olisi ollut, joka tiesi voittavansa massakirin, joten miksi vaivautua.

Hieman ihmetytti, että hallitseva suomenmestari ei osallistunut miesten yhdistelmäkisaan. Jos SM-kisoissa Lallukan rahkeet riittivät perinteisen osuudella Jauhojärven imuun, niin ei Juhan olisi tarvinnut Oslossa pertsan vauhtiaankaan hävetä. Viestistä päätellen viittäkymmentä lyhyempi matka olisi sopinut hänelle. Tosin viesti osoitti, että hän pääsi hyvään vauhtiin, vaikkei starttia ollutkaan alla. Tuskin kolme kisaa olisi kuitenkaan ollut hyväkuntoiselle miehelle liikaa.

Näytti siltä, että Hellner oli äärimmilleen viritetty jo ensimmäiseen starttiin ja hänen tehonsa purkautui heti sprintissä. Todennäköisesti Northug valmistautui sen kummemmin virittelemättä ja antoi kisastarttien hioa kunnon huippuunsa. Siksi hänen menonsa avaussprintissä oli vielä vähän tukkoista. Meidän printtereitämme viiksetti ja he tulostivat huonot tulosteet.

Matti Heikkinen teki sen, mitä häneltä moni toivoi, mutta muissa hiihdoissaan hän oli aika vaisu. Mistä ero hyvän ja huonon päivän välillä johtuu. Voisiko olla, että rasitus, lepo, uni ja ravitsemus poikkeavat ratkaisevasti valmistautumisissa ja se saa vaikkapa sydämen sähkökäyrät poikkeamaan toisistaan eri päivinä. Varmasti Matti on erilaisissa testeissä juossut matolla elektrodit rinnassaan lukemattomia kertoja, mutta ovatko testit tehty aina vakioiduissa olosuhteissa. Mitäpä jos pantaisiin mies hiihtämään täysillä holter-laite taskussaan erilaisina päivinä. Entä jos havaittaisiin, että pöljänä päivänä sydänkäyrä on optimaalinen, mutta huonona päivänä esiintyy esim. pientä haarakatkosta tai muuta häiriötä, jolloin siis sydän meinaa sätkäistä vähän väärään aikaan, ja se vie ratkaisevat prosentit verenkierron tehosta. No jos näin olisi, niin sitten vain pitäisi löytää oikeat eväät sekä oikea valmistautuminen ja todella toteuttaa se.

Norjalaiset toteuttivat kisoja matka ja päivä kerrallaan ja hulinoivat vasta lopuksi. Ehkä Northug ei senkään vuoksi ole median suosikki. Heikkiselläkin olisi ehkä pitänyt olla otteissaan vähän enemmän Holkeria ja hän olisi voinut sanoa toimittajille, että minä juon nyt urheilujuomaa ja lähden sitten syömään sekä palauttavalle lenkille. Vastaan siihen "Miltä nyt tuntuu?" kysymykseenne neljännen kerran vasta lehdistötilaisuudessa. Hiihdon kultamitali on suomalaisille niin harvinaista herkkua, että mestaria kiikutetaan haastattelusta toiseen, vaikka keho kaipaisi, että suun eteen työnnettäisiin jotain ravitsevampaa kuin mikrofoni.

Jotain outoa siinä kuitenkin on, että tiukasta mitalikamppailustaan huolimatta Jauhojärvi toipui vai pitäisikö sanoa virittyi huippukuntoon seuraavan päivän parisprinttiin. Heikkinen sen sijaan ei näyttänyt toipuneen kultahiihdostaan edes viestipäivään mennessä. Moni olisi luullut, että perinteisen parisprintissä olisivat hiihtäneet 15 km:n perinteisen kaksi parasta miestämme.

Ainoa suurempi yllätys Oslon kisoissa minulle oli se, ettei Roponen ollutkaan paras suomalaisnainen yhdistelmäkisassa ja 30 km:n vapaalla. Odotin, että hän olisi ollut molemmissa vähintään mitalin tuntumassa. Marginaalit taitavat olla nykyään niin pienet, että välineet tuntuivat todellakin nousevat varsin suureen rooliin. Ehkä hieman yllätti myös se, että parikymppinen Lähteenmäki hiihti kaikki matkat ja jaksoi silti olla viimeisessä lajissa Suomen paras.

Hiihtomitalit jaettiin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta pohjoismaalaisten ja venäläisten kesken. Jostain syystä pyöräilymaiden hiihtäjät olivat varsin vaisuja. Tällä kerralla Kanadan miesten sprinttijoukkue sai olla se pakollinen Józef Łuszczek, joka horjutti perinteisten hiihtomaiden valta-asemaa.

Pitkään olen ihmetellyt sitä, että hiihdossa ei ole vielä selkeämmin erikoistuttu eri tyyleihin. Näissä kisoissa erikoistuminen jossain määrin näkyi. Jollen väärin muista, niin Northugin ei tarvinnut kisojen hiihtokuninkaaksi päästäkseen hiihtää enempää kuin yksi 15 km:n pätkä perinteisellä tyylillä. Lallukka ja Jauhojärvi eivät omimmilla tyyleillään kovin montaa sekuntia ketään karkuun päästäneet. En tiedä auttaisiko se Suomen miehiä saamaan enemmän mitaleita, jos Jauhojärvi ja Heikkinen keskittyisivät selkeästi perinteiseen ja vaikkapa Nousiainen ryhtyisi Lallukan tavoin vapaan hiihtäjäksi.

Kuuntele uusin Latu Podcast

Blogisti Ari Kotiharju

ari_kotiharjuMies jolla on juoksijan kädet, melojan jalat ja golfarin hapenottokyky. On ehtinyt katsoa suorassa lähetyksessä jo Väätäisen tuuletukset, Virenin kaatumisen ja Miedon sadasosan tappion. On kokeillut nuorempana suunnistusharrastuksen ohessa kerran maratonia. Aikaa kului lauantain tulosruudun (ilman mainoksia) verran alle kolme tuntia, joten pysyi suunnistuksen parissa ja alkoi treenata. Heivasi kauden 2004 jälkeen, mutta on taas viime vuosina ulkoillut ja kisaillut suunnistuksessa ikämiessarjoissa aina terveyden salliessa. On kokeillut Finlandiaa musiikkina, juomana ja hiihtona.


ulvang banneri