Perinteinen suoritus uudistetulla seurannalla

Urheilupolitiikka ja puoluepolitiikka muistuttavat toisiaan. Eduskuntavaaleihin on osallistumassa vanhoillisia konservatiivisia ryhmittymiä, jotka pitävät kiinni perinteisistä arvoista.

Urheilupolitiikka ja puoluepolitiikka muistuttavat toisiaan. Eduskuntavaaleihin on osallistumassa vanhoillisia konservatiivisia ryhmittymiä, jotka pitävät kiinni perinteisistä arvoista. Toisaalta on vapaamielisiä puolueita, joiden vaalikojuilla luvataan kaikenlaista hyvää kaikille poikkeaville. Myös suunnistuksen järjestökabineteissa on käyty melkoista kädenvääntöä uudistusmielisten ja perinteiden kannattajien välillä. Erimielisyyksiä täynnähän urheilumaailma on. Sopua ei oikein tahdo löytyä kuin jalkapallopeleissä.

Muistan kuulleeni, että L. Ron Hubbard olisi sanonut, "Jos haluat rikastua, perusta uskonto." Välillä tekisi mieleni sanoa, että jos haluat menestystä urheilussa, niin perusta uusi urheilulaji. Jos rahkeet eivät riitä kokonaan uuden lajin perustamiseen, niin menestymismahdollisuuksiasi voit lisätä myös muuttamalla vanhan lajin sääntöjä.

Kun teet säännöistä hankalat ja alati muuttuvat, voit luottaa siihen, että osa kilpailijoistasi tulee hylätyiksi. Kun loputkaan eivät osaa hyödyntää kaikkia uusien sääntöjen porsaanreikiä, parantaa se lisää menestymismahdollisuuksiasi. Jos olet kuitenkin varsin keskinkertainen urheilija, niin sinun on parasta muuttaa säännöt sellaisiksi, että voittaja ratkeaa täysin sattumanvaraisesti. Onneksi kukaan ei ole vielä päässyt aivan niin pahasti suunnistuksen sääntöjen ja MM-kisaohjelman kanssa huseeraamaan.

Suunnistuksen MM-kisojen yhteislähtö- ja takaa-ajokilpailuilla pyritään tietysti lisäämään katsojalukuja. Mutta ovatko pelkästään suuret TV:n katsojamäärät tavoittelemisen arvoisia. Valentin Novikov, Olav Lundanes, Thierry Gueorgiou ja Pasi Ikonen Speden speleissä tai Pelkokertoimen suunnistajajaksossa vetäisi todennäköisesti vähintään yhtä paljon katsojia ruudun ääreen, kuin samat miehet suunnistuksen parissa. Kai sillä nyt katsojalukujen lisäksi jotain väliä saa olla, millaisissa suorituksissa kilpaillaan.

Onko TV edes paras formaatti suunnistuksen seuraamiseen? Pari vuotta sitten minulla oli tilaisuus katsoa Jukolan loppuratkaisut telkkarista muutaman suunnistusta harrastamattoman ystäväni kanssa. Juuri niiden samojen tyyppien, joista osa on käynyt kirjoitusteni kommenttipalstoilla häiriköimässä;). Gps-seurantoineen ja karttoineen Jukolan seuraaminen kiinnosti heitä kovasti. Itse toimin heille kommentaattorina ja spekuloimme kilpailijoiden juoksuvoimaa ja tulevia reitinvalintoja. Loppujen lopuksi kartta oli näkyvillä aivan liian vähän. Yleisselostajan runoilut ja aamun sarastuksen maisemakuvat eivät ketään kiinnostaneet siinä määrin, kuin niitä ohjelma-aikaan oli tungettu.

Mitäpä jos netin kautta tarjottaisiin asiantunteva selostus ja asiantuntijan rajaamat karttakuvat GPS-reitteineen sekä onlinerastiväliaikataulukko. Kun mitään dramaattista ei tapahtuisi kartalla, voitaisiin väliin leikata hetkeksi vauhtia ja vaarallisia tilanteita metsästä tai sitten verta, hikeä ja huohotusta vaihtopuomilta. Tietysti netti mahdollistaisi sen, että käyttäjä voisi itsekin vaihtaa eri näkymien välillä. Kuitenkin kun karttakuvakin olisi asiantuntijan pyörittämä, saattaisi se tuoda TV-mäistä yhteisöllisyyttä, eikä kenenkään tarvitsisi pelätä omaa teknistä taitamattomuuttaan seurantasovellusten käytön kanssa.

MM-kisoissahan seurantaa tarjottiin, mutta se oli maksullista ja rekisteröitymisen vaativaa. Se ei ehkä kuitenkaan ole paras mahdollinen tapa lähteä keräämään suurta yleisömassaa. Helposti netin kautta saatava osittain valmiiksi pureskeltu toimintavarma sivusto, jossa tietysti olisi kartan, väliaikapalvelun ja selostuksen lisäksi myös chattipalsta, tekisi lajista ehkä kiinnostavan seurattavan. Jos katsojamäärät saataisiin lisääntymään, antaisi se sitten mahdollisuuden mainos- ja sponsorituloihin. Monia muitakin lajeja seurataan jo GPS-seurannalla, mutta niissä kaikki kulkevat samoja latuja. Suunnistuksessa on se hyvä puoli, että jännitystä liittyy myös siihen, löytääkö joku muita paremman reitin, vai tekeekö pallukka ylimääräisen kierroksen. Tietysti suunnistuksen televisiointiakin voisi kehittää karttapainotteisemmaksi. Esim. Curling on televisiolaji, jossa jännittävimmät hetket tarjoillaan nimenomaan kohtisuoraan ylhäältä varsin karttamaisena kuvana.

Asiasta kolmanteen. Nyt kun kevään ensimmäiset suunnistuskisat on kahlattu läpi ja lumet alkavat olla menneen talven lumia, voi jo alkaa suunnitella seuraavan talven hiihtoja. Blogistikollegani tämän talven edesottamuksia peesaten saattaisin päätyä Norjaan hiihtämään. Birkebeinerrennetissä, jossa hiihdetään omat palautumiseväät repussa, voisin innostua hiihtämään ihan vain siksi, että silloin olisi sikspäkki molemmin puolin kehoa. Pintin tölkeistä koottuna siitä kertyisi vaadittavat 3,5 kiloa selkäreppuun. No eihän tuota saisi urheilusivustolla kertoa, vaikka kyllähän se vatsapuolen sikspäkki on ihan urheilullista asiaa. Se pitää vaan vielä hankkia. Ja paheksujille voin sanoa, että jos joskus urheiluympyröissä on sikspäkki selässä, niin olen kiitollinen, että se tapahtuu Birkebeinerrennetin hiihdossa eikä Tiomilan suihkussa.

Kuuntele uusin Latu Podcast

Blogisti Ari Kotiharju

ari_kotiharjuMies jolla on juoksijan kädet, melojan jalat ja golfarin hapenottokyky. On ehtinyt katsoa suorassa lähetyksessä jo Väätäisen tuuletukset, Virenin kaatumisen ja Miedon sadasosan tappion. On kokeillut nuorempana suunnistusharrastuksen ohessa kerran maratonia. Aikaa kului lauantain tulosruudun (ilman mainoksia) verran alle kolme tuntia, joten pysyi suunnistuksen parissa ja alkoi treenata. Heivasi kauden 2004 jälkeen, mutta on taas viime vuosina ulkoillut ja kisaillut suunnistuksessa ikämiessarjoissa aina terveyden salliessa. On kokeillut Finlandiaa musiikkina, juomana ja hiihtona.


ulvang banneri