Varkoi: Kasvot kuvaruudussa (Urheilu ja media, osa 1)

Tällä kertaa puurolusikka pysähtyi aamiaispöydässä syystä, että luin Suunnistusliiton harkitsevan mediakoulutuksen aloittamista edustusurheilijoilleen. Käyttäkää hyvät ihmiset sekin raha johonkin tähdellisempään. Ostakaa vaikka Pasille varakompassi.

Tällä kertaa puurolusikka pysähtyi aamiaispöydässä syystä, että luin Suunnistusliiton harkitsevan mediakoulutuksen aloittamista edustusurheilijoilleen. Käyttäkää hyvät ihmiset sekin raha johonkin tähdellisempään. Ostakaa vaikka Pasille varakompassi.

Koulutus tässä asiassa ei varmasti keitä kylmästä kuumaa, korkeintaan jo valmiiksi lämpimän se saattaa muuttaa kiehuvaksi. Mutten silti innostu asiasta. Osallistuin vuosia sitten Kalastajatorpalla työn puolesta tällaiseen esiintymiskoulutukseen, jossa kouluttajina olivat Guldbagge-palkittu näyttelijä Outi Mäenpää ja joku toinen Stella Polariksen kottarainen, jonka nimi ei jäänyt mieleen.

Päivä oli kaikkinensa erittäin antoisa, hauska ja mielenkiintoinen. Mutta, mutta. Siinä vaiheessa kun edessäni TV-kamera alkaa tuijottaa uhkaavasti kuin kykloopin ainoa, pullistunut silmä ja operate-valo vaihtuu punaiseksi eiköhän kuvaruudussa seisoisi edelleen se sama vanha pakastettu rautakanki kuin ennen kurssiakin. Ajatelkaapa ihan tosissanne, että vaikkapa Minna Kauppi vietäisiin konsultin käsittelyyn, jossa opetetaan kuinka haastatteluissa vastaillaan ja kuinka kolumneja pitäisi kirjoittaa. Ei muuten tule mitään.

Huomattavasti paremman koulutuksen aiheeseen sain kesäkuussa 2003. Puhelin soi ja langattoman toisessa päässä helähteli silloisen Urheilukanavan ohjelmistosuunnittelupäällikön Matti Viitasen korkea tenori. Maailmanluokan tunneosaajana Viitanen aloitti kertomalla soittaneensa juuri minulle, koska ei kuulemma tunne ketään muuta yhtä tyhmää ja hullua, joka saattaisi tällä aikataululla suostua erääseen tehtävään. Nyt kuulostaa hyvälle, kerro äkkiä lisää, keskeytin Viitasen kesken aarian. Masa kohotti falsettiin ja kertoi tarjoavansa paikkaa auringossa, suoraa oikoreittiä onneen ja pehmeää laskua viihdeteollisuuden kuumaan ja eksoottiseen ytimeen reilun 10 tunnin suoralla tv-lähetyksellä. Urheilukanava oli tehnyt kalkkiviivoilla sopimuksen Sulkava-Jukolan televisioinnista vain pari viikkoa ennen kisaa ja enää ei puuttunut kuin tekijät.

Viitanen pyysi kiteyttämään aiemman tv-kokemukseni ja kuutioimaan sen mielellään minuuttiin, koska hän vaikutti kiireiseltä. Muistelin vilahdelleeni muutamia kertoja kuvaruudussa niissä monitoreissa, joita käytetään vaateliikkeissä ja bensa-asemilla myymälävarkaiden varalle. Mustavalkofilmeissä siis.

Viitanen huokasi entistä syvempään ja kertoi pitävänsä tv-esiintymisestä viidentoista sekunnin pikakurssin, kuuntele tarkasti. Viitasen viiden kohdan ohjelma meni seuraavasti:

1) Ole oma itsesi.
2) Älä sorru käyttämään hyvistäkään kavereista lempinimiä.
3) Ole oma itsesi.
4) Älä yritä vetää roolia, älä yritä leikkiä neekeriä vaan ole oma itsesi.
5) Ole oma itsesi.

Maailmanhistoria tuntee kaksi täysin omassa sarjassaan painivaa aforistikkoa, joilta löytyy täydellinen kiteytys kaikkiin inhimillisiin tilanteisiin- niin tähänkin. Oscar Wilde sanoi tähän: ole aina oma itsesi, kaikki muut on jo varattu. Vielä Wildeäkin enemmän olen mieltynyt puolalaiseen Stanislaw Jerzy Leciin, jonka ohjenuora sopii tähän kuin nyrkki silmään ja vaikka pysyvästi esim. tämän blogin kylkeen: aina tulee löytymään eskimoita, jotka neuvovat Saharan beduiineja kuinka menetellä helteen tullen.

Nimeä suomalaisia urheilijoita, valmentajia tai urheiluhallinnon ammattilaisia, joilla mielestäsi tuntuu olevan toistuvasti poikkeuksellisen kiinnostavaa sanottavaa. Jos huomaat ohjelmatiedoista Arto Nybergin vieraslistalla urheiluihmisen, kuka heistä on niin kiinnostava, että ohjelma on aivan pakko nauhoittaa mikäli livenä katsominen ei ole mahdollista. Tami? Väätäinen? Vanhat keihäsyrmyt Räty, Kinnuset, Nevala? Raipe? Tiki? Summanen? Musti? Dettmann? Mietaa? Näistäkin suurin osa on puhdasta camp-osastoa, joka ei itsekään pysy naama peruslukemilla lausuntoja antaessaan.

Valitettavan harvassa heitä kyllä mielestäni on- jopa ja etenkin Jyväskylän liikuntatieteellisen läpi käyneissä poikkeuksena selkeäsanainen Mika Lehtimäki. Tähän täytynee kai olla kaksi päävaihtoehtoa. Joko liikuntatieteen maisterikoulutuksen sisältö on sellainen, että ulosantia ei harjaannuteta riittävästi tai ollenkaan. Tai sitten pääsykokeet ovat rakenteeltaan sellaiset, että jo sisään seuloutuu väärä porukka eli varmimmin 6000 pisteen kymmenottelijat. Esiintymistaito olisi nimittäin aika keskeinen juttu niin valmentajalle kuin jumppamaikallekin, joten voisi sitä testata jo pääsykokeissa. Tämän päivän huippu-urheilija joutuu kisasuorituksensa ohella esiintymään myös haastatteluissa, lehdistötilaisuuksissa, omilla nettisivuilla, yhteistyökumppaneiden kokkareilla, blogeissa, Twitterissä...

Hyvälle valmentajalle aivan keskeinen vaatimus on osata puhua vähän. Ei jaarituksia vaan ohjeet lyhyinä yhden, kahden sanan päälauseina. Toistaahan niitä voi sitten vaikka satoja kertoja.

Emeritusprofessori Osmo A. Wiiosta muistetaan ainakin hänen viestinnän lakinsa, joista ensimmäinen on paras: viestintä epäonnistuu aina, paitsi vahingossa.

(ylipitkä jorina jatkuu tuonnempana...)

Blogisti Hannu Varkoi

hannu_varkoiHannu Varkoi on suunnistusurheilun moniottelija niin toimittajan, valmentajan kuin useiden arvokilpailuiden kuuluttajan tai tv-selostajan rooleissa. Hannu muistetaan myös suunnistussivusto O´news Cosmoksen päätoimittaja Heikki Levosena.


ulvang banneri