Sanna Kullberg: Terveiset Transalpine Runista Hevoskuurin lukijoille!

KullbergWyattOravamaki_intro140911Kilpailu oli aivan huikea: etapit olivat todella rankkoja ja vaihtelevia, mutta uskomattoman hienoja. Alustat ja juoksupaikat olivat välillä niin haastavia ja teknisiä, että eteneminen oli turvallisuussyistä otettava todella varovaisesti.

KullbergWyattOravamaki140911Kuvassa vasemmalta Maija Oravamäki, vuorijuoksun kuusinkertainen maailmanmestari Jonathan Wyatt ja Sanna Kullberg. Kuva: Salomon RunningKilpailu oli aivan huikea: etapit olivat todella rankkoja ja vaihtelevia, mutta uskomattoman hienoja. Alustat ja juoksupaikat olivat välillä niin haastavia ja teknisiä, että eteneminen oli turvallisuussyistä otettava todella varovaisesti. Eikä lievänä potemani korkeanpaikankammo yhtään helpottanut asiaa. Jos osallistuisin vuorijuoksuun uudelleen, en haluaisi lähteä matkaan uudelleen "vanhoilla pohjilla", vaan harjoittelisin tosissani tässä lajissa vaadittavia, maratonjuoksijalle aivan uusia taitoja ja ominaisuuksia.

KullbergOravamaki_vuori160911Maisemat olivat huikaisevat ja radalla riitti vaativuutta. Kuva: Touho HäkkinenKokemusta erilaisista vaativista alustoista tarvitsisin paljon lisää - samoin totuttautumista alamäkijuoksuun. Maija koki erittäin hyviksi treeneiksi Rokuan ja Syötteen maisemissa juostut pitkiä lenkit, joissa korkeuseroa tuli noin kilometri. Lyhyempienkin alamäkien juokseminen reppu selässä antaisi loistavaa harjoitusta lihaksille. Sauvat olivat mahtava apu pitkissä nousuissa, mutta ilman hiihtotaustaa oma sauvatekniikkani oli heikko. Maija kyllä yritti minua opettaa matkan aikana sen, minkä pystyi. Kilpailun nopeimmat joukkueet juoksivat aivan käsittämättömän kovaa vauhtia: he ovat uskomattomia urheilijoita, ja tietysti tämän lajin täydellisiä ammattilaisia. Oli upeaa nähdä tätä osaamista vierestä.

KullbergOravamaki_sauvat160911Mikäs täällä on mennessä. Kuva: Touho HäkkinenParin merkitystä tällaisessa pitkässä kilpailussa ei voi tarpeeksi korostaa. Itse en olisi urakasta selviytynyt ilman Maijan apua ja tukea – tai ainakin vauhti olisi pitänyt säätää silloin paljon hitaammaksi. Fiilis meillä oli aivan valtavan hyvä joka hetki. Parimme kälätys ja nauru kuulemma kuului aina jo matkan päähän. Tosin kilpailun edetessä minä hiljenin huomattavasti, ja Maija sai enemmänkin hoitaa seurustelun kisan aikana. Maijan vahva meno sai minut yrittämään parastani, ja ylittämään itseni monta kertaa.

Kilpailun aikainen energiahuolto pelasi joukkueellamme hienosti – huolehdimme tarkasti energian saamisesta alusta saakka, ja aina etapin päätyttyä ensimmäinen tehtävä oli täydentää energiavarastoja. Sen verran laskeskelin, että kahdeksan päivän urakan aikana tuli "nautittua" mm. noin 80 energiageeliä ja 30 litraa urheilujuomaa, joten näitä ruoka-aineita ei toivottavasti tarvitse käyttää pieneen hetkeen. Täytyy kyllä tunnustaa, että kolmena iltana yhdeksästä karkasimme pastapartystä pihville ja ranskalaisille.

TransalpinerunbuffteamTransalpine Runin Buff joukkue kokonaisuudessaan.Joukkueemme sijoittui lopullisissa tuloksissa naisten sarjan sijalle seitsemän. Paras etappisijoituksemme oli ensimmäisen päivän viides ja huonoin toiseksi viimeisen päivän sija 16. Toiseksi viimeisenä päivänä noustiin koko kilpailun rankin yksittäinen nousu, 986 metristä 3012 metriin – ja laskeuduttiin uudelleen 715 metriin (http://www.transalpine-run.com/pdf2/Rennen2011/Hoehenprofil_7.pdf). Edellisenä päivänä olin jaksanut kuudennen etapin vielä hyvin loppuun, mutta maalissa ja illalla huomasin, että nyt voimat alkavat kerta kaikkiaan loppua. Olin huonovointinenkin eikä ruoka maistunut. Lisäksi etureidet olivat sellaista puuta, että jalat eivät enää taittuneet. Periksi en kuitenkaan halunnut antaa, joten starttasimme matkaan siinä toivossa, että etapin väleille asetetut aikarajoitteet eivät kohdaltamme täyttyisi, ja saisimme jatkaa kisassa mukana. Nousu yli kolmeen tonniin oli ehkä rankinta, mitä olen koskaan suorittanut. Olin Maijan kuminauhavedossa ja yritin pakottaa jalkoja nousemaan vaikka vain viisi senttiä kerrallaan. Lähes täydellisessä uupumuksen tilassa taiteilu jyrkkää rinnettä ylös pelottikin. Maijan ponnistellessa edellä minäkin halusin tehdä kaikkeni, jotta maali saavutettaisiin. Lopulta pääsimme huipulle, jonka jälkeen vähintään yhtä suuri ongelma oli alas laskeutuminen. Lopussa etappi huipentui vielä noin viiden kilometrin jyrkkään laskuun, joka minun oli käveltävä, mutta pääsimme maaliin 1,5 tuntia ennen aikarajan täyttymistä. Illalla sain lihashuoltoa etureisilleni Kaarion Ramilta, ja se auttoi niin paljon, että viimeinen päivä meni taas iloisesti juosten.

KullbergOravamaki_maali160911Onnellinen maaliintulo. Kuva: Touho HäkkinenTapahtumana voin suositella Transalpine Runia lämpimästi. Kaikki sujui ainakin omasta mielestäni järjestäjien puolesta erittäin hyvin, ja tunnelma koko kahdeksan päivän ajan oli mitä innostavin ja kannustavin. Kilpailijoiden kesken vallitsi hyvä yhteishenki, ja kaikki tsemppasivat toisiaan.

KullbergOravamaki_poseeraus160911Nyt voi jo hymyillä! Kuva: Touho Häkkinen

>>Transalpine Runin kotisivut

>>Tulokset

- Sanna Kullberg

Kuuntele uusin Latu Podcast

ulvang banneri