550x90

Ultra-Trail du Mont Blanc: 170 kilometriä tunteiden vuoristorataa

Maija Oravamäki Utral-Trail du Mont Blancissa. Kuva: Vesa Aurala

Maija Oravamäki Utral-Trail du Mont Blancissa. Kuva: Vesa Aurala

Maija Oravamäen Ultra-Trail du Mont Blancin 170 kilometrin raateleva suoritus Mont Blancin ympäristössä oli tunteiden vuoristorataa.

Lue myös: Maija Oravamäki valmiina Ultra Trail du Mont Blancin 170 kilometrin urakkaan
Lue myös: Maija Oravamäki 13:s Ultra Trail du Mont Blancissa

Oravamäki fiilisteli suoritustaan Instagram-tililään ja avasi Kestävyysurheilu.fille lisää suoritustaan.

Lähtö

Ultra-Trail du Mont Blancin 170 kilometrin matkalle starttasi noin 2500 juoksijaa. Tavoitteen eteen oli tehty töitä pitkään ja edessä oli varmasti monelle pelottavakin 170 kilometrin matka. Edessä oli upeita alppimaisemia, mutta samalla monen alitajunnassa oli varmasti epäilys omasta jaksamisesta ja matkaan eteen tuomista haasteista. Taivalta oli tehtävä läpi yön ja oma väsymys olisi voitettava moneen kertaan matkan aikana. Jännityksen huipentavasta lähtöhetkestä järjestäjät olivat onnistuneet luomaan ikimuistoisen elämyksen:

– Perjantai-iltana kello kuusi, neljä vuorokautta sitten, starttasin 170 kilometrin mittaiseen vuoriultraan Chamonixissa, Ranskassa. Kisassa kiertäisimme Mont Blancin ja nousumetrejä kertyisi 10 000 metriä. Yhdessä miltei 2500 muun juoksijan kanssa lähtökäskyä odotellessa taustalla soi upea Vangelisin ‘Conquest of Paradise’ ja tuhatpäinen yleisö kannusti meitä huudollaan useita kilometrejä läpi kylän, ennen kuin poistuimme pienemmille poluille. En ole koskaan ennen moista kokenut, ja juoksinkin ensimmäiset kilometrit ennen kokemattoman liikutuksen vallassa, kirjoittaa Oravamäki Instagramissa.

Kisan aikana

Suora lainaus Oravamäen Instragramista:

”Alkukilometrit juostiin tasaisella, helpolla alustalla. Heti ekassa ylämäessä oli ikävä huomata, ettei minulla ollut voimaa nousta hyvin nousuja. Varsinkin ensimmäisenä yönä kolme kertaa 2,5 km korkuiselle huipulle kipuaminen oli sekä fyysisesti että henkisesti todella raskasta ja olin jo valmistautunut keskeyttämään kukonlaulun aikaan Courmayeriin n. 80 kilometrin juoksun jälkeen.

Mahtava huoltotiimini, Jani Oravamäki, Teemu Takkula ja Vesa Aurala motivoivat minua kuitenkin jatkamaan, ja päätinkin jatkaa La Foulyyn 109 kilometrin kohdalle nähdäkseni upean auringonnousun Mont Blancilla.

Tuo väli oli loppumatkan kannalta tärkeä. Myönsin itselleni, etten ole siinä kunnossa, että pystyisin taistelemaan paremmista sijoituksista. Samalla vahvistui se tunne, että haluan kuitenkin juosta maaliin saakka! 

Matka Courmayerista Chamonixiin oli minulle ennestään tuttu reitti viime vuoden CCC-kisasta. Tänä vuonna sää oli aurinkoinen, ja upeat vuoret, jäätiköt ja purot käänsivät ajatukset pois väsymyksen aiheuttamista negatiivisista mietteistä.

Maaliin saavuin sunnuntain puolella juuri puolenyön jälkeen, 30 tuntia ja 3 minuuttia matkaa taivallettuani yhdessä italialaisen Giulia Vingon kanssa. Juoksimme miltei sata kilsaa "yhdessä": Giulia ohitti minut aina nousuissa ja minä hänet laskuissa. Maalissa minua oli vastassa iso joukko suomalaisia UTMB-kisaviikolle osallistuneita juoksijoita, kannustajia, huoltajia ja mainio NUTS-tiimi. Tuo kaikki olisi jäänyt kokematta, jos olisin keskeyttänyt. Kiitos siis mahtavalle huoltotiimilleni, joka piti minut polulla.”

Fiilikset neljä päivää kilpailun jälkeen

Kestävyysurheilu.fille Oravamäki kertoo, että vaikka matkan aikana oli epätoivoisia hetkiä ja keskeyttäminen oli mielessä, niin tuloksena oli kunnon mukainen suoritus, johon voi olla tyytyväinen. Varsinkin kun kyseessä oli ensimmäinen näin pitkä polkujuoksukilpailu.

– Ultrapitkällä matkalla päivän fyysinen vire ei ole ratkaiseva ja matkan aikana fiilikset vaihtelvat paljon. Ratkaisevaa on oma kuntopohja ja väsymyksen koittaessa pää ja sisu.

Oravamäki toivoi ennakkohaastattelussa, että selviäisi ilman vatsaongelmia. Vatsan ja kisanaikaisen energiatankkauksen suhteen kaikki meni nappiin.

– Pitää olla tyytyväinen, että monta pitkää kisaa on sujunut ilman vatsaongelmia.
– Geelien lisäksi matkan aikana kului muun muassa 1,5 pitsaa, 1,5 litraa cokista, järjestäjien tarjoamaa keittoa, vesimelonia ja energiakarkkeja. Lisäksi otin kolme suolatablettia ja krampit vältettiin, kertoo Oravamäki ja kehuu järjestäjien monipuolista huoltoa.

Neljä päivää uskomattoman urakan jälkeen Oravamäki kertoo palautumisen lähteneen hyvin käyntiin.

– Fiilis on ihan hyvä. Varmasti onnistunut kisanaikainen energiansaanti auttaa siinä. Olen saanut nukuttua. Teippaisin myös onnistuneesti jalkaterät eikä niiden suhteen ole ongelmia.

Oravamäelle ei ole syntynyt vielä ahaa-elämystä seuraavasta suuresta tavoitteesta.

– Nyt ei ole mielessä mitään, mihin seuraavaksi tähdätä. Tuo oli hieno kokemus, mutta ainakaan tässä vaiheessa ei ole vielä syntynyt poltetta, että sinne pitäisi päästä uudestaan. Odotellaan.

-Petri Ikävalko

LATU Podcast boxi

Premiumsport.fi

ulvang banneri