Laivat uppoavat, mutta miehistöt pelastetaan – urheilun politiikkaverkoston rakenne pysynyt keskittyneenä vuosikymmenestä toiseen

Kuvituskuva. Kuva: NordicFocus

Kuvituskuva. Kuva: NordicFocus

Suomalainen urheilujärjestökenttä on kokenut monta uudistusta, mutta päättävissä asemassa olevat henkilöt pysyvät uudistuksista huolimatta samoina.

 

Radikaali muutos suomalaisen liikuntapolitiikan toimintaympäristössä viime vuosikymmeninä ei juuri näy toimialan politiikkaverkoston rakenteessa. Henkilöt hallituksissa ja työryhmissä ovat usein pysyneet samoina, vaikka saattavatkin edustaa verkostossa uutta organisaatiota. Tämä käy ilmi juuri julkaistusta kansainvälisestä tutkimusartikkelista.

Suomalaisen urheilun politiikkaverkosto on julkisen urheilupolitiikan keskusteluareena, jossa sovitetaan yhteen valtion liikuntahallinnon ja sen eri sidosryhmien intressejä sekä toimenpide-ehdotuksia. Politiikkaverkostossa on mukana esimerkiksi liikuntajärjestöjen, julkisen sektorin ja urheilun muiden instituutioiden edustajia.

Merkittävä osa politiikkaverkoston työstä tehdään opetus- ja kulttuuriministeriön nimittämissä työryhmissä, joissa on käsitelty viimeisen 30 vuoden aikana eniten valtion liikunta-avustuksiin ja huippu-urheiluun liittyviä aiheita. Kolmas keskeinen osa-alue on ollut harrasteliikunnan ja huippu-urheilun yhteensovittaminen.

– Tulokset vahvistavat aikaisempia tulkintoja urheilun päätöksentekorakenteen keskittyneisyydestä. Pienelle ihmisryhmälle kasautuu politiikkaverkostossa muita enemmän jäsenyyksiä. Vaikka tarkasteluajanjaksomme ulottui tässä tutkimuksessa 1980-luvun lopulta vuoteen 2017 asti, näyttää tulos olevan yhtenevä aikaisempien verkostotutkimusten kanssa, arvioi tutkija Kati Lehtonen Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen KIHUn tiedotteessa

Verkostopositioihin rekrytoituminen mietityttää

Tutkimusmenetelmänä käytettiin verkostoanalyysiä ja aineistona olivat jäsenyydet (n=3 179) urheilun keskusjärjestöjen hallituksissa (n=9) ja valtion liikuntahallinnon työryhmissä (n=22) vuosina 1989–2017. Jäsenyydet koottiin liikuntapoliittisten työryhmien muistioista ja keskusjärjestöjen toimintakertomuksista.

Kyseiseen ajanjaksoon mahtuu valtionhallinnon siirtymä laaja-alaisemmasta komiteatyöskentelystä yksittäisiä teema-alueita käsitteleviin työryhmiin. Lisäksi vuosikymmeniin mahtuu myös kolme urheilun keskusjärjestöjä ravistellutta muutosta alkaen SVUL:n romahduksesta 1990-luvun alussa ja päättyen uuden Olympiakomitean perustamiseen vuonna 2017. Toimintaympäristön radikaali muutos ei juuri näkynyt jäsenyyksiin perustuvassa aineistossa. Politiikkaverkoston keskeisimmät jäsenet pysyivät samoina, tosin he usein edustivat uutta organisaatiota.

– Käytännössä tämä siis on tarkoittanut sitä, että sama henkilö on voinut olla ensin työryhmässä pohtimassa rakenteellisia uudistuksia, sitten lakkauttamassa organisaatioita, perustamassa uusia ja lopuksi johtamassa organisaatiota. Henkilörakenteen pysyvyys herättääkin miettimään, miten näihin verkostopositioihin rekrytoidutaan ja mitä tämä toistuvuus tarkoittaa politiikan sisältöjen näkökulmasta. Verkostorakenteen ja urheilupolitiikan sisältöjen yhteyttä onkin jatkossa analysoitava tarkemmin, toteaa erikoistutkija Jarmo Mäkinen Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksesta.

Alkuperäinen tutkimusartikkeli "Mäkinen, J., Lämsä, J., and Lehtonen, K. (2019). The structural changes of Finnish sports policy networks, 1989–2017. International Journal of Sport Policy and Politics."  on luettavissa verkosta tästä.


Kuuntele uusin Latu Podcast

Premiumsport.fi

ulvang banneri