Mona-Liisa Malvalehto lunastaa palkintoja kovasta työnteosta

Mona-Liisa Malvalehto tuulettaa uransa ensimmäistä maailmancupin osakilpailun voittoa Liberecissä. Kuva: Flegenhauer/NordicFocus

Mona-Liisa Malvalehto tuulettaa uransa ensimmäistä maailmancupin osakilpailun voittoa Liberecissä. Kuva: Flegenhauer/NordicFocus

Val di Fiemmen MM-hiihtojen avausmatkana hiihdetään perinteisen sprinttikilpailu torstaina 21.2. Silloin kilpailee myös kuuden vuoden tauon jälkeen aikuisten arvokisoissa Mona-Liisa Malvalehto yhtenä Suomen mitalitoivosta. Hevoskuuri tavoitti Malvalehdon kotoaan Kouvolasta ja kyseli tunnelmia MM-kilpailujen lähestyessä.

{akeebasubs *} Kulunut kausi on ollut Malvalehdolle loistava. Tammikuussa 29-vuotias Malvalehto voitti uransa ensimmäisen maailmancupin osakilpailun Tshekin Liberecissä ja Sotshin esiolympialaisissa tuli voitto parisprintissä yhdessä Anne Kyllönen. Malvalehdon kauden saavutuksiin kuuluu myös sprintin suomenmestaruus Jämillä. Ei siis ole yllätys, että Malvalehto voi valmistautua luottavaisin mielin kauden huipentaviin Val di Fiemmen MM-kisoihin.

– Ihan hyvät fiilikset on tällä hetkellä. Alla on hyviä kisoja ja treenit ovat sujuneet hyvin, joten hyvillä mielin voidaan lähteä MM-kisoihin, Malvalehto kertoo.

Normaalimatkojen hiihtäjät ovat olleet jo korkealla Italiassa valmistautumassa MM-kisoihin ja sprinttihiihtäjät lähtevät matkaan keskiviikkona, paitsi Malvalehto, joka lähtee muutamaa päivää myöhemmin Italiaan.

– Matkustan lauantaina kisapaikalle. En tarvitse enempää valmistautumisaikaa paikan päällä. 2-vuotias tytär jää kotiin isovanhemmille, niin ei voi oikein olla erossa pidempään. Sprintin jälkeen lähden heti kotiin eli kuuden päivän reissu on tiedossa, Mona-Liisa Malvalehto kertoo matkasuunnitelmistaan.

Entä mitä tässä voidaan vielä tehdä ennen MM-kisoja?

– Hirveästi ei ole enää tehtävissä. Kunto on se mikä on, onneksi aika hyvällä mallilla, eli viretila vain yritetään saada vielä mahdollisimman hyväksi. Muutaman tärkeän kovemman harjoituksen vielä teen ja levon ja kevyen harjoittelun kautta sitten haetaan sitä virettä. Hommat on jo tehty eli huoltaviin keskitytään ja haetaan nälkää.

Ylirasitustilan kautta kuuden vuoden tauon jälkeen arvokisoihin

Kolminkertainen nuorten maailmanmestari pääsi aikuisten arvokisoihin Oberstdorfissa 2005 ja Sapporossa 2007. Oberstdorfissa tuolloin 21-vuotias Malvalehto oli hienosti seitsemäs ja Sapporossakin vielä 12. Tämän jälkeen alkoivat kuitenkin muutaman vuoden kestäneet vaikeudet.

– Kyllähän sitä silloin nuorena toivoi, että kehitys menee eteenpäin, mutta näin ei valitettavasti tapahtunut, vaan tuli vaikeampia vuosia. Harjoittelussani oli kovempaa kuormitusta kuin aiemmin ja kokeilimme entistä kovempaa harjoittelua. Se oli minulle kuitenkin liikaa. Ajauduin ylirasitustilaan ja kausi 2009 meni jo piloille ja 2010 olin puoli vuotta niin kovassa ylirasitustilassa, etten pystynyt käytännössä tekemään yhtään mitään, enkä harjoittelemaan. Sitten tulin raskaaksi ja marraskuussa 2010 syntyi lapsi, Malvalehto kertaa vuosia, jolloin hänen nimeään ei näkynyt tuloslistojen kärkipäässä.

Mutta veri veti kuitenkin edelleen kilpaladuille ja halua yrittää uudelleen löytyi.

– 2011 aloitin sitten uudelleen ammattimaisen harjoittelun. 2012 oli vielä kokeiluvuosi sen suhteen, että kuinka pärjään kilpailuissa. Tulokset ja tuntemukset olivat ihan lupaavia ja viime keväästä lähtien olen tehnyt todella ammattimaisesti ja tosissani töitä huipulle pääsemisen eteen, Ounasvaaran Hiihtoseuran kasvatti kertoo paluustaan Suomen ja maailman terävimpään kärkeen.

Millaisia konkreettisia asioita harjoittelussa löytyy tämän menestyksen ja nousun taustalla?

– Keväästä lähtien olen tehnyt kovia vauhtikestävyysharjoituksia ja ne ovat tuottaneet tulosta ja nyt olen jaksanut hiihtää myös sen viimeisenkin erän. Muutenkin on tehty kovasti töitä ja keskitytty heikkouksiin ja niiden parantamiseen, Malvalehto kertoo ja jatkaa.

– Ville (puoliso Nousiainen) on toiminut valmentajanani raskausajasta lähtien ja olemme keskittyneet juuri näihin minun heikkouksiin sekä harjoittelun rytmitykseen ja balanssiin.

Malvalehdon perheessä tehdään siis yhdessä kovasti töitä ja pieni lapsikin tuo oman haasteensa. Mutta kaikki on kuitenkin sujunut hyvin ammattiurheilun ja perhe-elämän yhdistämisessä.

– Jokainen pienen lapsen vanhempi tietää, että lapsi tuo omat haasteensa arjen suunnitteluun, mutta onneksi olemme saaneet paljon apua isovanhemmilta. Villen vanhemmat ovat auttaneet kotona arjessa ja minun vanhempani ovat päässeet leireille auttamaan. Eli yllättävän hyvin on mennyt, mutta joustoa tämä vaatii ja onneksi isovanhemmat ovat pystyneet auttamaan. Kaikkien pitää olla mukana ja sitoutuneita, muuten tämä panostus ei ole mahdollista.

Maailmancupin voitot palkintoja työnteosta ja antoivat uskoa

Malvalehdon kauden kohokohtia ovat toistaiseksi olleet Liberecin ja Sotshin (parisprintti) maailmancupin voitot ja Malvalehto myöntää itsekin, että voitot tulivat pienenä yllätyksenä, sillä ennen Libereciä Malvalehto ei ollut sijoittunut palkintopallille maailmancupissa.

– Kyllä minä olen koko ajan uskonut, että kärkeen on mahdollisuuksia, mutta ajattelin, että jos ensin pääsisi palkintopallille. Eli siinä mielessä Liberecin voitto tuli kyllä yllätyksenä ja kyllä se oli kova juttu minulle, Malvalehto sanoo.

– Kyllä nämä voitot antaa uskoa ja ne ovat samalla palkinto siitä kovasta työstä, mitä on tehnyt ja noussut vaikeasta tilanteesta. Kyllä minä myös uskoin, että työ jossain vaiheessa palkitaan. Sitä vartenhan harjoitellaan, että pystyy voitosta taistelemaan. Nyt voin olla hyvillä mielin lenkillä, Malvalehto hymyilee.

Oma suoritus riittää Val di Fiemmessä

Malvalehto kertoo kuitenkin, ettei viime aikojen menestys ole tuonut paineita Val di Fiemmeä ajatellen.

Malvalehto070312ah094Nyt Malvalehdon katse on tiukasti suunnattu kohti Val di Fiemmen MM-kisoja. Kuva: Hemmersbach/NordicFocus– Ei se ainakaan minulle henkilökohtaisesti ole tuonut paineita. MM-kisat on ihan samanlainen kilpailu kuin mikä tahansa muukin maailmancupin kilpailu.

Varsinaista sijatavoitetta MM-kisoihin Malvalehto ei halua asettaa.

– Sprinttiin on vaikea asettaa varsinaista sijatavoitetta, koska niin paljon voi tapahtua. Mutta omaa suoritusta lähden tekemään, eikä A-finaaliin pääsyyn tarvitse mitään ylisuoritusta tehdä, myös lupaava musiikin monitaituri kertoo tavoitteistaan MM-sprintin suhteen.

– MM-kisoissa täytyy kaiken mennä kohilleen, mikäli haluaa menestyä. Suksien ja voitelun pitää onnistua ja vähän siinä onneakin tarvitaan, Malvalehto myöntää.

Sprintissä voi tosiaan tapahtua mitä vaan kilpailun aikana ja taktiikka voi muuttua moneen kertaan. Kuinka Mona-Liisa Malvalehto valmistautuu sprinttikilpailuihin?

– Käyn aina käydyt kisat läpi ja hyvät ja huonot ratkaisut kilpailussa ja muutenkin analysoin kilpailun. Uuteen kilpailuun valmistaudutaan käymällä rata läpi ja mahdolliset ratkaisupaikat. Lopullisesti taktiikka luodaan aina kilpailuaamuna, kun nähdään millainen keli on ja miten sukset liukuvat eri paikoissa. Mutta erissä kun on kuusi hiihtäjää mukana, niin mitä tahansa voi aina sattua ja aina ei ensimmäinen suunnitelma pidäkään ja silloin pitää ottaa varasuunnitelma käyttöön ja tarvittaessa muuttaa taktiikkaa myös hiihdon aikana, Malvalehto kertoo sprintin haasteista valmistautumisen suhteen.

Normaalimatkojen harjoittelua ja kestävyyttä kerätessä

Mona-Liisa Malvalehto on tunnettu varsinkin kovasta lähtökiihdytyksestään. Aiemmin kestävyyden suhteen on ollut pieniä ongelmia jaksaa loppuun asti, mutta nyt kestävyyskin on parantunut. Luontaisesti nopeana hiihtäjänä Malvalehto on voinut keskittyä perinteiseen normaalimatkojen harjoitteluun.

– Olen harjoitellut ihan normaalimatkojen mukaan. Minulla on ollut hyvät nopeusominaisuudet nuoresta lähtien ja siihen on myös edesauttanut yleisurheilutausta nuorena, mikä on varmasti tuonut nopeutta. Nyt nopeutta pidetään yllä ja keskitytään kestävyyden kehittämiseen, Malvalehto kertoo harjoittelustaan.

– Nyt on keskitytty kestävyyspuoleen ja siihen, että saisi vielä loppukirissä itsestään kaiken irti, kun ollaan jo ihan hapoilla. Vauhtikestävyysaluetta on tehty tosi paljon kesästä saakka, jotta loppukiri irtoaa kun ollaan jo ihan hapoilla ja muutenkin olen harjoitellut ihan normaalimatkojen tapaan.

Nopea Malvalehto harjoittelee siis normaalimatkojen hiihtäjien tapaan ja menestyy sprintissä erinomaisesti. Miten on sitten menestyksen tavoittelu jatkossa myös normaalimatkoilla?

– Vahvan sprintin ehdoilla mennään edelleen. Tyhmähän minä olisin, jos en kilpailisi siinä, missä pärjään parhaiten. Mutta harjoittelen normaalimatkojen tyyliin ja ne ovat menneet koko ajan paremmin. Täytyy nyt katsoa, että kuinka korkealle normaalimatkoilla on mahdollista maailmantasolla päästä, ja vähän sen mukaan päättää, kuinka paljon niihin satsaa jatkossa.

Virtaa riittää hiihtoon – musiikista työ hiihtouran jälkeen

Vaikeiden vuosien jälkeen uutta tulemista tekevällä Malvalehdolla riittää intoa ja halua jatkaa hiihtouraansa vielä pidempäänkin.

– Olen ajattelut, että jos vaan pysyn terveenä ja kunnossa niin jatkaisin aina Sotshia seuraaviin olympialaisiin saakka eli ainakin vuoteen 2018 saakka. Silloinkin olen vielä alle 35-vuotias ja uraa pystyy hyvin jatkamaan eteenpäin.

– Mutta enemmän tässä mennään vuosi kerrallaan, mutta se on varmaa, että virtaa ja halua tehdä tätä hiihtouraa riittää. En todellakaan ole saanut vielä tarpeeksi hiihdosta, Malvalehto naurahtaa.

Mona-Liisa Malvalehto on osoittanut lahjakkuutensa myös musiikin puolella. Malvalehto on voittanut sekä Kultaisen että Hopeisen Harmonikka kilpailun ja hän opiskelee Sibelius-Akatemiassa. Vuonna 2011 hän voitti myös YLE:n järjestämän Maestro-kilpailun, jossa miteltiin orkesterin johtamisessa. Tällä hetkellä musiikki toimii kuitenkin välipalana hiihdon viedessä päähuomion.

– Tällä hetkellä soitan sen verran mitä ehdin kilpailujen, leirien, harjoittelun ja lastenhoidon lomassa. Se on sellaista ylläpitävää soittamista.

Mutta sen Malvalehto on jo päättänyt, että tulevaisuuden työ ja ammatti hiihtouran jälkeen löytyy nimenomaan musiikin eikä urheilun parista.

– Sen asian minä tiesin jo nuorena, että haluan tehdä töitä musiikin parissa. Kandin tutkinnosta puuttuu vielä pari kurssia ja maisterin tutkinnosta sitten enää muutamia soittoja. Opintoja aion kuitenkin jatkaa sitten vasta, kun hiihtoura on ohi. Nyt ei ole mitään rahkeita hoitaa niitä tällä hetkellä, ei sitä sentään ihan mikään supernainen olla, Malvalehto naurahtaa.

– Ensin siis urheilua ja sen jälkeen musiikin pariin ja musiikista se tuleva ammatti löytyy. Vielä ei ole selvää, että mikä se tulee olemaan, mutta kyllä sieltä minulle sopiva väylä löytyy, monitaituri Mona-Liisa Malvalehto kertoo loppuun työtoiveistaan musiikin parissa.

Hevoskuuri ottaa ilolla vastaan Malvalehdon paluun hiihdon huipulle ja toivottaa onnea tuleviin MM-kisoihin.

- Tero Viljanen

{/akeebasubs}

{akeebasubs !*}{/akeebasubs}

Kuuntele uusin Latu Podcast

ulvang banneri