Haastattelussa Outi Ojanen

Outi Ojanen tavoittelee edustusta ensi kesän MM-kisoissa haastajan paikalta. Kuva: Seppo Ojanen

Outi Ojanen tavoittelee edustusta ensi kesän MM-kisoissa haastajan paikalta. Kuva: Seppo Ojanen

Hevoskuurin Vuokatin MM-kisoihin tähtäävien sarjassa haastatellaan seuraavaksi Outi Ojasta, joka saattaa ponkaista A-maajoukkueen takaa mukaan kisoihin, mikäli kevät ja kesä menevät hyvin. Ojanen on muutenkin syytä esitellessä, onhan hän yksi Hevoskuurin vakituisista avustajista.

 {akeebasubs *}Ojanen asuu Tampereen Hallilassa yhdessä kihlattunsa ja Hevoskuurin toimittajanakin tutuksi tulleen Juho-Veikko Hytösen kanssa. Kotoisin hän on Kangasalta, joten kovin pirkanmaalaisesta ihmisestä on kyse, vaikka Suomen kirjallisuutta Tampereen yliopistossa opiskelevan Ojasen sukujuuret ovatkin suurilta osin Karjalassa.

25 vuotta täyttävä Ojanen on tehnyt hiljalleen nousua kohti kansallista ja kansainvälistä kärkeä. Juniorisarjoissa palkintokaappiin kertyi 15 SM-mitalia. Aikuisten sarjoissa ensimmäinen sijoitus kymmenen joukkoon SM-kisoissa tapahtui Orimattilan keskimatkalla 2010. Seuraavana vuonna kutsui Nordic O-tour ja viime vuonna Ojanen juoksi jo EM-kilpailuissa. Tammikuun Uuden-Seelannin maailmancupissa sijoitus 10 joukossa oli muutaman sentin päässä. Onko debyytti MM-kisoissa mahdotonta jo Vuokatissa?

- Olen haastajan asemassa ja joukkueesta pitäisi pystyä pudottamaan joku viime kesänä MM-kisoissa kymmenen joukkoon sijoittunut tyttö. Se on kova tavoite, mutta totta kai haluan yrittää, kertoo Ojanen

Kahden alavireisesti sujuneen maailmancupin osakilpailun jälkeen Uuden-Seelannin takaa-ajona käyty kolmas osakilpailu toi hänelle yhdennentoista sijan, joka antoi uskoa oman vauhdin kehittymisestä.

- Kyseessähän oli ensimmäinen takaa-ajokisa maailmancupissa ja tuntui, että se kilpailumuoto sopi minulle hyvin, ainakin nyt, kun juoksu kulkee, mutta suunnistus on tuntunut epävarmalta, Ojanen pohtii.

Hänen mukaansa takaa-ajokilpailussa tärkeintä oli tehdä oikeat reitinvalinnat ja ajaa sen jälkeen edellä menevien selkiä kiinni. Mieluummin Ojanen juoksisi luonnollisesti väliaikalähtökisoja, niitä kisoja on juostava, mitä kalenteri tarjoaa.

-Toki mukava nähdä mihin vauhti riittää, kun vaan saa suorituksenhallinnan taas pakettiin.

Tie maajoukkueeseen ei ole tullut helpoimman kautta. Junioreiden viimeinen ja aikuisten sarjan ensimmäinen vuosi olivat rikkonaisia. Rasitusastma sekä perään tulleet kaksi mykoplasmainfektiota pitivät nuoren naisen poissa radoilta pitkiäkin aikoja.

- Ensimmäisellä kerralla mykoplasma kesti melkein vuoden, kun kukaan ei osannut sellaista tautia epäilläkään, kun epidemiaa ei ollut vielä tullut Suomeen. Halusin koko ajan kovasti urheilla ja olihan se rankkaa, kun ei tiennyt milloin taas on terveenä tai mikä on vikana, Ojanen kertaa parin vuoden takaisia hetkiä.

Juoksumäärällä vauhtia

Kangasala SK:n väreissä juoksevan Ojasen valmennuksesta vastaa ikaalilainen suunnistusvaikuttaja Erkki Knuuttila, joka on tuttu nimi 70- ja 80-luvun maajoukkue-edustuksista. Knuuttila on aikaisemmin valmentanut muun muassa takavuosien maajoukkuehiihtäjä Annmari Viljanmaata.

-Erkki on tuonut tekemiseeni pitkäjänteistä ajattelua ja itseluottamusta. Puolentoista vuoden aikana olen kehittynyt fyysisesti paljon. Harjoittelu yksinkertaistui ja sisältää nyt paljon juoksua, lumettomissa olosuhteissa suunnistusta ja vähän hiihtoa, Ojanen paljastaa.

Lihaskuntoa monet suunnistajat hakevat salilta, mutta Ojasen lihaskuntopuoli hoituu metsäjuoksulla ja –vaelluksilla, sekä hiihdolla. Muutos aikaisempaan harjoitteluun näkyi lähinnä harjoittelun sisällössä.

- Tuntimäärä sinänsä lisääntyi ensimmäisenä vuonna vain vähän, mutta kilometrejä tuli varmaan tonni lisää. Erkki osaa nähdä tekemisen kokonaisuutena ja tietää uskomattoman hyvin, milloin täytyy levätä, Ojanen kertoo.

Viime kauden suunnistussuoritukset olivat teknisesti katsottuna paikoin ikävää katsottavaa ja pummit pilasivat useat kisat kuin Kaisa Mäkäräisellä konsanaan.

- Syksyn pohjalta joku voisi pitää harjoittelua epäonnistuneena, mutta katsoimme, että fysiikka on pakko hoitaa paremmalle tasolle. Pää ei sitten ihan pysynyt mukana vauhdissa, Ojanen kertaa syksyä.

Tästä talvesta Ojanen on viettänyt viisi viikkoa Uudessa-Seelannissa joulu- tammikuussa ja nyt kolme viikkoa Espanjassa. Väliaika on kulunut vahvasti kotimaan kamaralla. Edellisen talven Ojanen vietti Viron Tartossa. Suunnistusmaastot jäivät talvikuukausien aikana kokematta, mutta maantiet tulivat tutuiksi.

-Kaupungista lähtee vain suuria maanteitä, eikä metsäpolkujakaan oikein ollut, kun kaupunki on peltojen ympäröimä.

Ojanen harjoitteli myös Viron suunnistusmaajoukkueen mukana, asuihan hän entisen maajoukkuevalmentaja Elo Sauen kotitalon yläkerrassa. Maajoukkueen mukana hän pääsi muun muassa Otepäähän ja Jõulumaahan hiihtäjäsuuruus Andrus Veerpalun kotimetsiin. Elo Saue järjesti Tarton alueella kolmesti viikossa yhteisharjoitteita, joissa kävi parikymmentä suunnistajaa kerralla. Varsinkin korttelisuunnistukset olivat Ojasen mieleen.

Hiihto on Ojasen mukaan Virossa suuressa suosiossa. Jotakin kansan innostuksesta kertoo sekin, että Tartu Maraton on osanottajamäärältään suurempi kuin yksikään Suomessa järjestettävä hiihto, vaikka asukkaita maassa on vain viidennes Suomeen verrattuna.

- Lehdissä kirjoiteltiin jatkuvasti hiihdon kriisistä, kun kansainvälisiä menestyjiä ei Virossa juuri nyt ole. Kaikki kilpailusijoitukset esimerkiksi nuorten MM-kisoista huomioitiin lehdessä, ja kun virolaistyttö voitti 18-vuotiaiden maailmanmestaruuden ampumahiihdossa, ei suurimman sanomalehden etusivulle muuta mahtunutkaan, Ojanen muistelee.

Viesteissä hyviä juoksuja

Hyvät muistot Virosta saattavat viedä Ojasen keväällä joihinkin kisoihin Suomenlahden taakse, mikäli lumettomia maisemia ei kotimaasta löydy. Tärkeimmät kisat löytyvät kuitenkin Suomesta. Erityisesti FinnSpring on tärkeä kisa, sillä se juostaan Ojasen lempimaastossa varsinaissuomalaisilla avokallioilla. Myös SM-kilpailut ovat hänen tähtäimessään ja luonnollisesti viestit kiinnostavat suunnistajaa.

- Viestit on aina tosi kivoja kilpailuja, kun kaikki kaverit ovat paikalla. Jostain syystä saan niissä aina tehtyä kovimmat ja rennoimmat suoritukseni.

Viime vuonna Ojanen oli kuudenneksi nopeinta vauhtia Hakunilan Venlojen Viestin kolmannella osuudella ja 10MILA:n viidenneksi nopein osuusaika nosti joukkueen sijoitusta 84 pykälää toisella osuudella.

Kangasala SK:ta Ojanen kehuu hyväksi seuraksi, jossa niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin vahvistukset ovat muodostuneet hyviksi ystäviksi ja treenikavereiksi. Koko ikänsä Kangasala SK:ta edustanut Ojanen on koko ikänsä eikä seuranvaihtoa ole tarvinnut miettiä.

- Tuttu porukka on iso tuki kaikenlaisina hetkinä, hän tiivistää.

Millä eväillä juostaan hyvät viestisuoritukset ja hankitaan paikka Vuokattiin?

- Keväällä pitää pystyä tekemään paljon onnistuneita suorituksia, niin että rutiinitason saa vanhalle tasolle, Ojanen kertoo.

Espanjasta hän kotiutuu huhtikuun alussa ja tuolloin tärkeintä on tietenkin palautua leiristä. Määräharjoittelua on ohjelmassa vielä pitkään, sillä päätähtäin on vasta keskikesällä. Ojasen talven perusharjoitusviikko Suomessa näyttää seuraavalta. Viikolla 6 on juuri palauduttu pitkästä Uuden-Seelannin harjoitusjaksosta ja sopeuduttu kylmään ja lumiseen pohjolaan:

MA klo 7 juoksu 7,8 km / 0:48. Pohje juntturassa.
klo 18 hiihto 14,8 km / 1:15.

TI klo 7 aamulenkki 3,5 km / 0:21
klo 16.30 pitkä juoksu 20,7 km / 2:03. Parasta aikoihin, ei tullut väsyä.

KE klo 7.30 juoksu 6,2 km / 0:40. Lumipoluilla.
klo 18 juoksu 8,8 km / 0:54. Sailan kanssa saunalenkki

TO klo 7 juoksu 6,4 km / 0:43. Pikkupoluilla lampun kanssa.
klo 18 mummohiihtoa 13,5 km / 1:10.

PE klo 10 juoksu 14,2 km / 1:32. Kaupissa pikkupoluilla.

LA klo 7.30 aamulenkki 2,9 km / 0:18.
klo 11 Korttelirastit Rantaperkiössä. 15,1 km / 1:30, josta kovaa 1:10.
klo 18 juoksu 5,5 km / 0:35. Tosi väsynyt.

SU klo 10 hiihto hiljaa 26, 8 km / 2:34.
= 146,2 km, joista juosten 91,1km juosten ja 55,1 hiihtäen. 14 tuntia 23minuuttia.

Vaikka tavoitteena ovatkin MM-kilpailut ja harjoituspäiväkirjan sivusta jokainen näkee, että Ojanen satsaa tosissaan suunnistukseen, ei menestys ole kuitenkaan kaikkein tärkein asia lajissa.

-Sairasteltujen vuosien jälkeen olen äärettömän tyytyväinen siihen, että saan ylipäätään kilpailla, elää urheilijan arkea ja juoksu kulkee, Ojanen iloitsee.

Ojasen tekemisistä voi tarkemmin lukea hänen henkilökohtaisesta blogistaan. Hevoskuuriin Ojanen on toimittanut satunnaisin väliajoin juttuja, joista uusimpana aluevaltauksena on kirja-arvostelujen kirjoittaminen. Ensimmäinen arvostelu julkaistaan lähiaikoina.

Petri Ikävalko

Outi Ojasen blogi

{/akeebasubs} {akeebasubs !*}{/akeebasubs}

ulvang banneri