Kokemuksellista valmentautumista - Suunnistajan kehonhuolto kokonaisvaltaisen terveyden tukipilari 3/3

Jani Lakanen päättää juttusarjansa kokemuksellisesta valmentautumisesta ja suunnistajan kehonhuollosta. Kuva: Hevoskuuri.fi

Jani Lakanen päättää juttusarjansa kokemuksellisesta valmentautumisesta ja suunnistajan kehonhuollosta. Kuva: Hevoskuuri.fi

Suunnistuksen maailmanmestarin ja moninkertaisen arvokisamitalistin Jani Lakasen suunnistajan kehonhuoltojuttusarjan kolmas ja viimeinen osa.

{akeebasubs *} Helmikuussa Portugalissa otin kevään ensimmäisen kosketuksen alkavaan suunnistuskauteen. Sitä ennen olin harjoituksellisesti viritellyt vauhtikestävyyttä tavallista enemmän. Kehonhuollollisesti Portugalin leiri tarkoitti lähinnä talven oppien siirtämistä käytäntöön, eli tavoitteena oli kuunnella kehoa vahvasti joka päivä ja jokaisessa harjoituksessa.

Läsnäolon merkitystä opettelin syksystä alkaen syvemmin kuin aikaisemmin ja oivalsin talvella, että keskittyminen tehtävään tarkoittaa juuri läsnäoloa itsensä kanssa ja energian suuntaamista tehtävän kannalta oikein. Harjoittelinkin Portugalissa hyvävoimaisena enemmän kuin etukäteen uskoinkaan kykeneväni. Näihin poikkeuslukemiin kuului 10 päivässä yli 200km juoksua, josta suunnistusta oli noin 70%.

Maajoukkueen tärkeimmäksi tueksi talvikauden aikana koin päävalmentaja-Tainin uudistuksen kehonhuoltoon kohdistetusta liiton taloudellisesta avustuksesta. Ennen Espanjan leirikeskukseen lähtöä olin käynyt Pulkkisen Pekan kuukausihuollossa Lappeenrannassa jo useaan otteeseen, mikä mahdollistui ja muuttui suorastaan välttämättömyydeksi projektissani liiton tuen saattelemana.

Pekan kanssa tehty yhteistyö kehonhuollossa nousi arvoon arvaamattomaan, vaikka olin aikaisemminkin käynyt Pekan luona säännöllisen epäsäännöllisesti. Vuokatin MM-projektin selviöksi muodostui kuukausihuolto, joka käsitti lihaskalvoja avaavan voimakkaan syvähieronnan (harjoitusten ylilyöntien seurausten poisto), luukalvoja vapauttavan kraniaalisen osteopatia-session (kehon uudelleenohjelmointi) ja energiahoidot, eli lähinnä kehon tunnepuolen energioiden purkaminen ja kehoa rasittavien/stressaavien energioiden kääntäminen kehon luonnollisia parantavia voimia tukevaksi.

Nämä kuulostavat ehkä hankalilta tai vierailta jutuilta, eivätkä ne kaikki minullekaan ole edelleenkään päivänselviä asioita. Ainoastaan kokemukset hoidoissa olevista energioista ja niiden merkityksestä arjessa, urheilussa ja elämässä yleensä vahvistuivat itselleni. Energialla hoitaminen on kovin juttu, minkä olen päässyt kokemaan. Sen vaikutukset ulottuvat paljon pidemmälle kuin perinteisempien huoltotoimenpiteiden vaikutukset. Lisäksi voimme vahvalla läsnäolollamme oppia voimistamaan elämän energioitamme joka päivä arjessa ja jokaisessa harjoituksessa.

Aina olo ei ollut kuitenkaan energinen heti hoidon jälkeen, mikä johtui yhden kerran rajusta "hoitokuormituksesta", mikä puolestaan aiheutui pitkästä matkasta Jyväskylä-Lappeenranta välillä ja siten hoitokertojen harvinaisuudesta. Useammin olisi parempi. Viimeistään kuitenkin viikon sisällä hoitosession jälkeen oloni vahvistui ja pidin muutenkin aina kevyen viikon hoitopäivän jälkeen.

Lähdin hyvillä mielin maajoukkueen leirikeskukseen Espanjaan maaliskuun puolivälissä ja minulle on edelleen tärkeää, että perhe oli mukana ensimmäisen puoliskon. Edessä oli pitkähkö viiden viikon harjoitusjakso leirikeskuksessa. Tärkeintä oli saada tunne, etten ole leirillä, vaan harjoittelen laadukkaasti ja lajinomaisesti kuin arjessa. Tätä myös Taini oli painottanut.

Kehonhuollollisesti merkittävintä tässä jaksossa oli se, että valmentautuminen kohti MM-kisoja konkretisoitui ja päivät kuluivat lajiharjoittelun ehdoilla. Jokainen päivä tunsin olevani huippu-urheilija, joka valmistautuu kesän arvokisoihin. Minulla oli kotiarkea enemmän ja luonnollisemmin aikaa tehdä huoltavaa harjoittelua kehittävien harjoitteiden rinnalla. Kotiarjessa vain on paljon muitakin asioita mielessä, vaikka perhe oli Espanjassakin mukana.

Päivittäin tärkeitä asioita olivat aamuhöntsä paljasjalkatossuilla, mikä paljasti kehon olotilan, lihaskireydet ja yleisrasituksen. Päivän pääharjoitukseen valmistauduin huolella ja tein sopivat kehon lihas-nivel-aktivoinnit eli paikkojen availut ja hyvän alkuverryttelyn ja loppujäähdyttelyn, vaikka kesäinen lämpö hiveli muutenkin lihaksia. Illalla tein vielä sopivan treenin, joka riippui päivän pääharjoituksen rasituksesta. Usein kuitenkin harjoituksia oli kolme päivässä, yksi kehittävä ja kaksi kevyttä.

Minulle on selvää, etteivät kevyet harjoitukset riitä kehonhuolloksi, vaan tarvitsen aktiivisia venyttelyjä, sopivaan saumaan hierontoja ja ennen kaikkea harjoittelun rytmittämistä ja säännöllistä syvää unta. Sopivin välein piti keventää ja pitää joitain ihan lepopäiviä.

Vaikka olin viimeisen viikon ennen Espanjaan saapumista keventänyt harjoittelua paljon ja palautellut kunnolla, oli harjoitteluni ollut tehokasta jo joulukuusta asti, mikä näkyi tasotestien kaltaisten kontrolliharjoitusten melko korkeina laktaattiarvoina. Erityisesti kontrollitestien takia, vaikka usein omat tuntemukset niissä olivat ihan hyviä, päätin vähentää alkuperäisestä suunnitelmastani kovia harjoituksia.

Suunnistaen tehdyt yhteistreenit olivat usein niin kovia, että tehoja sain riittävästi niitä tehden. Niinpä en lopulta juossut leirikeskuksessa kertaakaan vuoroviikoittaista maastovauhtikestävyys-/mäkivetoharjoitusta. Tämä oli minun kokonaiskuormituksen aisoissa pitämisen kannalta todella hyvä asia ja pääsin alkukeväästä hyvään kisavireeseen.

Aikansa palautuminen silti otti, mihin syitä lienee useita. Yhtenä merkittävänä syynä pidän sitä, että leiriravinto ei vastaa ravinnelaadultaan kotiravintoa, vaikka leirikeskuksessa kokkailimme pääosin itse. Käytin toki lisäravinteita. Niitä tärkeämpää on hyvä neste-suolatasapaino, joka korostuu lämmössä. Joka tapauksessa lämpö oli ja on minulle aina ollut laadukkaan harjoittelun mahdollistaja. Vain lämmössä lihaksistoni on pelannut hyvin, mutta kylmäänkin on löytynyt parannusta läsnäoloa vahvistamalla harjoituksissa.

Kevään testikisa Ruotsissa ei sujunut ihan toivomusteni mukaisesti. Kevään haaste kehonhuollollisesti minulle on kovien juoksuharjoitteiden yhdistäminen suunnistuskisakauden alkuun. Kovalla alustalla ja metsämaastossa juokseminen ovat loppujen lopuksi hyvin erilaisia ärsykkeitä ja siksi eivät suoraan tue toisiaan mitä tulee lihaksiston kuormitukseen.

Kisakuormituksen tullessa viikoittaiseen ohjelmaan levätä ei oikeastaan voi liikaa. Jokainen mahdollinen lepohetki olisi hyvä hyödyntää ja vahvistaa oloaan. Tässä en onnistunut parhaalla tavalla, mutta uskalsin keventää harjoittelua merkittävästi kisarallin alkaessa. Ensimmäiset positiiviset signaalit tulivat Tiomilan aamuyössä ja hyvin pystyin hakemaan toukokuussa kisavirettä suunnistustaidon ja suorituksen hallinnan ehdoilla.

Toukokuun puolivälin jälkeen oli niin sanottu kriittinen viikonloppu, SM-sprintti ja SM-erikoispitkä, joka edelsi MM-valmistautumisen kannalta tärkeintä leiriviikkoa. Koska halusin parhaan hyödyn MM-leiriltä Juukasta ja Vuokatista, päätin hyvissä ajoin skipata SM-kisat. Olin katsojana sprintissä ja moni kyselikin, että miksi en juokse ja eikö haluttaisi juosta. Totesin, että olen suunnitelmani tehnyt ja luotan niihin, joten saatoin levollisin mielin nauttia olostani yleisön joukossa.

Leiriviikon ohjelmassa oli MM-keskarin ja -pitkän mallinnusta siten, että viikolla oli kaksi 30 minuutin, yksi 60 minuutin ja lopuksi vielä täyspitkä 90 minuutin suoritus, joka oli minulle kevään tärkein yksittäinen harjoitus. Lisäksi kevyttä suunnistusta, joka ei yleensä ole kovin kevyttä lihaksistolle, varsinkaan Juukan raskaissa maastoissa.

Kehonhuollollisesti rytmitys meni niin, että kisatyyppisten treenien päivinä herättelin kehoni aamulla kuin tärkeinä kisapäivinä ja huolehdin nesteytyksestä, ravinnosta, verryttelystä, venyttelystä ja levosta samoin viimeisen päälle. Koko viikon merkitys oli suuri, mutta halusin keskittyä todella hyvin tärkeisiin treeneihin. Niinpä päätin, etten kerää välipäiville mitään pakollista ohjelmaa, vaan kehoni tuntemusten mukaan teen kevyttä lenkkiä poluilla tai suunnistaen. Pidemmät suunnistustreenit jätin suosiolla myöhemmälle omalle leirilleni, jonka pidin Fincken Simo-Pekan kanssa kesäkuun alussa. Ehdin siinä välissä käydä kotona rentoutumassa ja perheen kanssa läsnäolosta nauttimassa.

Toukokuun maajoukkueleirin parasta antia olivat huolellisella valmistautumisella hyvin onnistuneet kisatreenit. Ne olivat vielä tärkeämpiä henkisesti kuin fyysisesti. Halusin tuntea osaavani ja hallitsevani vaativat tilanteet tyyppimaastoissa ja saada erityisesti pitkälle matkalle itseluottamuksen kohdalleen. Lisäksi tarkat analyysit, hyvät majoitusolot ja erityisesti energiset Juuan ja Vuokatin metsät saivat oloni tuntumaan hyvältä koko viikon. Maajoukkueen yhteishenki oli myös loistava!

Opettelin edelleen vahvistamaan läsnäoloa siinä hetkessä, missä olin ja mitä olin tekemässä. Tämä on parhaimmillaan aitoa luontoyhteyttä, rakkautta ja nöyrää kiitollisuutta olemista ja tekemistä kohtaan. Voimme tätä harjoittaa joka hetki päämäärätietoisesti tavoitteemme suunnassa. Se tekee jokaisesta hetkestä merkityksellisen ja juuri tämä juttu teki koko Vuokatin MM-projektin matkan minulle merkitykselliseksi.

Loppuviikosta kehoni oli fyysisesti melko kovilla tunnin kovavauhtisen MM-pitkän karsintaa mallintavan treenin jäljiltä, 13km ja 60min. Tämä lienee yksi kovavauhtisimmista treeneistä, jonka olen suunnistanut. Thierry Gueorgiou kävi vetämässä myös treenin ja oli vielä 2min nopeampi. Kevään tärkein harjoitus oli kiikun kaakun selkääni tulleiden oireiden takia. Rasitus oli aika tapissaan, kun tein huippusuorituksen Joutenlammella, 17km ja 85min. Vain Simo-Pekka alitti lisäkseni 90min, joten sain kaipaamaani itseluottamusta.

Palautuminen oli haasteellista ja vaati jälleen enemmän kevyttä harjoittelua kuin olin ajatellut. Täsmäisku kesäkuussa Vuokattiin oli kuitenkin antoisa, vaikka ei välttämätön. Se hidasti kunnollista palautumista ja juuri Jukolaan löysin taas parempaa kulkua. Silti olo oli vielä epävarma, miten saan parhaan vireeni esille MM-kisoihin, ja katsastukset olivat heti Jukolan jälkeen. Tällainen epävarmuus on minulle vain hyväksi, sillä se pitää mielen nöyränä. Olin kuitenkin saavuttanut tarvitsemani itseluottamuksen hyvien harjoitusten avulla.

MM-viimeistelyssä tärkeintä oli kokonaisvaltainen harmonia eli kehon energinen ja tasapainoinen olo. Se tarkoittaa, että elämän energia virtaa vapaasti kehon läpi ja sitä voi suunnata myös huippusuorituksen tekemiseen.

Lähdimme perheeni ja vanhempieni kanssa Ilomantsin Hakovaaraan, äitini lapsuuden kotiin keskiviikkona Jukolan jälkeen eli juhannusviikolla. Tarkoitus oli hoitaa katsastukset kunnialla ja olla samalla jo MM-kisareissulla. Hakovaara ja Pohjois-Karjalan erämaat yleensä ovat olleet minulle energisoivia paikkoja, joten MM-viimeistelyä ajatellen se oli paras paikka. Kun vielä katsastukset olivat melko lähellä, tilanne oli erinomainen.

Itsestään selvää oli, että perhe on mukana koko ajan, jolloin viimeistelyvaiheessakin samat virukset ovat läsnä koko perheen arjessa, jolloin MM-Trondheimin (2010) kaltainen sairastumisriski ei toteutuisi. Silloin tein virheen ollessani ennen kisoja erossa perheestä 2 viikkoa ja sain todennäköisesti juuri kisojen alla tartunnan koti-Suomesta tuliaisina. Perushygienia on tärkeä osa kehonhuoltoa ja mielestäni sairastumista on yhtä turha pelätä kuin muutakaan onnettomuutta.

MM-katsastusten keskimatkalla yllätyin myönteisesti suorituksestani, mutta Naarvan Petrokankaalla juostu pitkämatka veti mielen nöyräksi, vaikka olinkin suomalaisista kolmas, ja toi epävarmuuden tunteen fyysistä virettäni kohtaan. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että juuri sitä tarvitsin. Ero uskomattomaan Thierryyn oli 6,5min! En tuhlannut energiaani katsastuksiin, joten palauduin rankasta 95 minuutin kisasta yllättävän nopeasti ja oloni vahvistui. Rauhoittuminen Hakovaarassa perheen kesken ja hetkellinen irtautuminen tavoitteista oli ihana ja iloinen asia.

Kokonaisvaltaisen harmonian saavuttaminen Vuokattiin ei ollut itsestään selvyys. Pulkkisen Pekalla oli tärkeä rooli, jotta sain nollattua tunteistani katsastuksen epävarmuudet. Ymmärsin, että olin valmistautunut MM-pitkälle enkä katsastukseen. Pelkkä ymmärrys ei riitä, vaan kokemuksen on oltava syvä ja vapauttava. Ainakin niin olen kokenut.

Myös MM-kisaviikolla Pekan rooli kokonaisvaltaisena kehoni huoltajana oli merkittävä. Kun syksyllä aloitimme yhteistyön, en ollut ajatellut, että kehonhuolto käsittää suureksi osaksi henkisen valmentautumisenkin. Näin kuitenkin Vuokatissa kävi ja Pekasta tuli myös henkinen tukeni ratkaiseviin hetkiin.

On vaikea sanoa, miten iso vaikutus perheellä, tiimillä ja muilla ympärillä olevilla ihmisillä loppujen lopuksi on huippusuorituksen tekemiseen tärkeimmällä hetkellä. Liian usein hetki on alisuoriutumisen hetki, jolloin palaset eivät ole urheilijalla kohdallaan. Näitä paloja rakennetaan ja asetellaan paikoilleen koko harjoituskauden ajan, ja niiden loksahtaminen on avain onnistumiseen.

Löysin luottavaisen, hyvän ja kokonaisvaltaisesti harmonisen olon, kun MM-viikko alkoi. Viime kädessä levollinen oleminen itsensä kanssa ratkaisee, millaiset energiat saa käyttöönsä. Itseään ei voi paeta, vaikka kaikkia muita voisikin. Siksi rehellisyys itseään kohtaan tulee viimeistään h-hetkellä esille. Olenko valmistautunut parhaalla tavalla, olenko ollut läsnä matkalla?

Vaikka moni asia tässä kehonhuollon juttusarjassani ei liity suoraan kehonhuoltoon, halusin esittää tämän kokonaisuutena. Koska kaikki vaikuttaa kaikkeen, kehonhuoltoa ei voi irrottaa harjoittelusta ja päinvastoin.

Kun MM-pitkän finaalissa hölkkäsin lähtökorokkeelle, en voinut välttää yli pursuavaa tunnereaktiotani. Yleisön valtava energia tuli kuitenkin vastaan yllätyksenä sillä hetkellä ja kyynel meinasi tulla silmäkulmaan jo lähtöhetkellä. Edessä oli pitkä kamppailu kehoni ja mieleni kesken. Tunnereaktion vallassa lähtiessäni alkumatka sujui hieman väkisin pinnistellen. Noin 25 minuutin jälkeen vapauduin ja loppu oli suoritushurmiota.

Ensimmäistä kertaa suunnistusurallani koin, että minun ei tarvinnut yrittää jaksaa suoritusta omilla voimillani. Minulla oli apuna koko tiimini ja kannustavan suomalaisen yleisön energiat. Kokemus oli syvä ja koko matka merkityksellinen, kuten jokainen hetki tässä elämässä voi olla.

Ystävällisin terveisin,
- Jani Lakanen

{/akeebasubs}
{akeebasubs !*}{/akeebasubs}

 

ulvang banneri