Monipuolisuudella kohti maailman huippua suunnistuksessa ja juoksussa

Kestävyysurheilun monilahjakkuus, norjalainen Heidi Mårtensson näyttää, että suunta on ylöspäin. Kuva: Heidi Lehikoinen

Kestävyysurheilun monilahjakkuus, norjalainen Heidi Mårtensson näyttää, että suunta on ylöspäin. Kuva: Heidi Lehikoinen

Heidi Mårtensson on norjalainen 18-vuotias kestävyysurheilulahjakkuus, joka ei ole vielä halunnut valita yhtä päälajiaan ympäristön toiveista huolimatta. Suunnistuksen nuorten maailmanmestari ja maastojuoksun Pohjoismaiden mestari satsaa toistaiseksi sekä kestävyysjuoksuun että suunnistukseen yhtä paljon. Mårtensson kertoi Hevoskuurille maastojuoksun EM-kilpailuiden yhteydessä muun muassa harjoittelustaan ja tulevaisuuden suunnitelmistaan.

{akeebasubs *} – Sitä kysytään minulta usein, Mårtensson naurahtaa kysymykseen, onko hän enemmän juoksija vai suunnistaja.

Hän myöntää, että painetta päätöksentekoon tulee ympäristöltä vaikka valmentaja ja perhe kannustavatkin tekemään juuri niin kuin hänestä itsestään parhaalta tuntuu. Näin sympaattinen urheilija aikoo myös tehdä.

– Jatkan näin niin kauan kuin tämä toimii minulle ja pystyn pitämään molemmat balanssissa. Olen molempia 50–50, minun täytyy vaan löytää hyvä balanssi. Motivaation ylläpitäminen on minulle tärkeää ja uskon, että tämä yhdistelmä on muutenkin hyvä. Maastossa juoksu on hyvä jaloilleni, ja se vähentänee jalkavammoja.

Kesään asti hän piti itseään enemmän yleisurheilijana. Sitten tulivat nuorten MM-kilpailut suunnistuksessa, jossa hän voitti sprintin. Se muutti ajattelua.

– Se oli yllätys minulle ja muillekin. Se toi motivaatiota siihen lajiin.

Mårtensson on ajatteleva nuori ihminen, joka selvästi urheilee täysillä, muttei turhan vakavasti. Hän puhuu avoimesti urheilustaan ja ajatuksistaan, ja usein unohtuu, kuinka nuori hän vielä onkaan. Myös omista vahvuuksistaan ja heikkouksistaan hänellä on realistinen käsitys.

– Olen henkisesti vahva. Fyysisesti maastojuoksussa mäet ovat vahvuuksiani. Myös loppukiri on vahvuuteni. Monia kisoja olen voittanut juuri hyvän kirini ansiosta. Ratajuoksussa minulla on vielä paljon opittavaa. Minulla on vaikeuksia pitää yllä vauhtia, koska en ole juossut vielä niin kovin monia kisoja. Siihen kaikkeen täytyy vaan tottua. Radalla en myöskään tunne olevani henkisesti niin vahva kuin maastojuoksussa, sillä radalla vaan juostaan ympäri, hän sanoo nauraen.

Suunnistusteknistä harjoittelua lisää

Suunnistajana hän tekee muihin ikäisiinsä verrattuna vähän harjoituksia kartan kanssa. Kuukausi ennen nuorten MM-kisoja hän alkoi harjoitella kartan kanssa tiedettyään olevansa mukana joukkueessa.

– Silloin harjoittelin kartan kanssa enemmän kuin olin harjoitellut koko vuotena. Jatkossa minun täytyy tehdä sitä enemmän. Muihin ikäisiini verrattuna harjoittelen karttojen kanssa olemattoman vähän. Olen ollut paljon isäni mukana matkoilla, joten siellä olen saanut erilaisista kartoista hyvää harjoitusta, mutta kotona olen tehnyt sellaista harjoittelua vähän.

Voitit kuitenkin MM-kultaa sprintissä, joten sinulla taitaa olla kyky tehdä oikeita päätöksiä nopeasti?

– Niin minulla luullakseni on, koska voitin, Mårtensson pohtii hymyillen.

– Sprintti on ehkä suosikkimatkani, mutta pidän myös pitkästä matkasta. Varsinkin, jos se käydään fyysisesti vaativassa mäkisessä maastossa. Pidän haastavaa maastoa vahvuutenani. Keskimatkalla tekninen puoli on vaativin, ja siinä minulla on vielä kehitettävää.

Mårtensson kertoo mielellään harjoitteluperiaatteistaan. Harjoittelussaan luottaa monipuolisuuden voimaan, sillä tammikuussa hän enimmäkseen hiihtää. Tuolloin juoksua on ohjelmassa kerran tai kaksi viikossa tuntuman ylläpitämiseksi.

– En ole juuri kilpaillut hiihdossa, mutta olen aina hiihtänyt huvin vuoksi. Se on hyvää harjoittelua juoksuakin ajatellen. Lisäksi olen pelannut 10 vuotta jalkapalloa. Perheeni on urheilullinen, joten olen aina urheillut monipuolisesti, ruotsalaisen suunnistuksen 10-kertaisen MM-mitalistin Jörgen Mårtenssonin tytär sanoo.

Hänen harjoittelussaan myös voimaharjoittelu on keskeisessä roolissa, sillä Mårtensson uskoo riittävien voimatasojen olevan välttämättömiä kovan harjoittelun kestämiseen ja vammojen välttämiseen. Intervalliharjoituksia hän sanoo viikkoonsa mahtuvan useimmiten kaksi, muuten harjoittelu painottuu pitkiin lenkkeihin. Monipuolisuutta siihen tuo koulussa tuleva urheilu.

– Olen lukiossa viimeistä vuotta. Minulla on viikossa kaikkiaan kymmenen oppitunnin verran liikuntaa, niistä tunneista viisi on yleistä koululiikuntaa kuten vaikkapa koripalloa ja lentopalloa ja viisi voin käyttää harjoitteluun miten haluan. Voin urheilla paljon koulussa, ja se on hyvä kokonaisuus minulle.

Hän kertoo juuri tehneensä harjoitussuunnitelmaa tulevalle vuodelle. Lähtökohtaisesti harjoittelua on 12–15 tuntia viikossa. Korkean paikan harjoittelua hän on hieman kokeillut, mutta leiritystä korkealla hän ei vielä ole toteuttanut eikä aivan lähiajalle suunnitellutkaan.

– Korkealla olen tehnyt vasta muutamia lenkkejä isäni mukana reissuilla, mutta korkean paikan leirillä en ole vielä ollut. Olen kyllä miettinyt sitä, mutta ehkä sen aika on ensi vuonna, kun lopetan koulun. Haluan pitää välivuoden, urheilla ja matkustella. Minun pitää ensin oppia, miten minun pitäisi harjoitella korkealla, sillä se voi olla vähän riskiä.

Estejuoksu on kuin juoksisi maastossa

Ratajuoksijana Mårtensson on aloitteleva estejuoksija. Hän oli kuudes Oona Kettusen voittamassa EM-kilpailussa Rietissä viime kesänä. Rietissä hän juoksi myös ennätyksensä 10.16,32.

– Mielestäni estejuoksu on hauskaa. Se on kuin juoksisi maastossa, ja radalla minulle tuollainen on hauskempaa kuin pelkästään tasaisen juokseminen. Olen kestävyysjuoksija, joten ehkä 5000 metriä on minulle myös hyvä matka. Siltä ainakin nyt tuntuu.

Maastojuoksun EM-kilpailuissa Mårtensson oli 20:s. Valmistautumista hankaloitti edellisellä viikolla sairastettu kuumeinen flunssa, joka vei viisi harjoituspäivää. Ensi vuonna Mårtenssonilla on haastava tilanne, sillä yleisurheilun nuorten MM-kilpailut ja suunnistuksen nuorten MM-kilpailut osuvat päällekäin. Jompikumpi on hänen kesän päätavoitteensa, mutta vielä hän ei pysty sanomaan, kumpi. Pidemmälle ajateltuna, millaisia urasuunnitelmia ja unelmia sinulla on?

– On vaikea miettiä urheilullisia unelmiani, kun en vielä tiedä, olenko lopulta juoksija vai suunnistaja. Jos jatkan molempia, totta kai haluan päästä huipputasolle. Kun sain kultaa sprintistä junioreissa, olisi hauskaa saada vastaava aikuisissa. Yleisurheilussa olisi hauskaa saada mitali EM-tasolla. Se on unelma, mutta pitää olla unelmia, joita kohti tehdä töitä.

- Heidi Lehikoinen
{/akeebasubs}
{akeebasubs !*}{/akeebasubs}

 


Kuuntele uusin Latu Podcast

ulvang banneri