Oona Kettunen sai hyödyllistä oppia korkeanpaikan leiristä

EM-maastojen 15. sija oli pienoinen pettymys Oona Kettuselle. Kuva: Heidi Lehikoinen

EM-maastojen 15. sija oli pienoinen pettymys Oona Kettuselle. Kuva: Heidi Lehikoinen

Oona Kettunen lähti marraskuun alkupuolella Italian Val Senalesiin elämänsä ensimmäiselle korkeanpaikan leirille ja samalla valmistautumaan Serbian EM-maastoihin. EM-maastojen 15. sija ei ollut ihan sitä, mitä Kettunen tavoitteli, eikä leirikään sujunut täysin suunnitelmien mukaan, mutta hyödyllistä oppia ja tietoa hän sai kasapäin tulevaisuutta ajatellen.

{akeebasubs *}

Moi Oona! Olet nyt palannut pitkästä reissusta, johon kuului Val Senalesin korkeanpaikan leiri ja EM-maastot Serbiassa. Mitkä ovat nyt fiilikset reissusta ja mitä jäi päällimmäisenä mieleen?

– Kokemuksena leiri Val Senaleksessa oli aivan mahtava ja viihdyin hyvin koko reissun ajan. Leirielämä on aina mieleeni, kun saa keskittyä sataprosenttisesti juuri siihen mistä eniten pitää ja tällä kertaa sen sai tehdä vielä upeissa alppimaisemissa.

Mennään sitten EM-maastoihin. 15 sija ei tainnut olla ihan sitä, mitä lähdit Belgradista tavoittelemaan? Kuinka tyytyväinen olet juoksuusi ja miten se sujui? Entä huomasitko juoksussa, että olit ollut pitkään korkealla ja sopeutuiko kehosi taas hyvin normaalikorkeuksiin?

– EM-maastoissa 15. sija ei ollut aivan sitä mitä lähdin ennen leiriä hakemaan, mutta leirillä kaikki ei mennyt aivan toivotusti ja ennen kilpailua pelkäsin paljon heikompaakin sijoitusta. Alhaalle laskeutumisen jälkeen vire kuitenkin parani ja aamulenkillä ennen kisaa olin lähdössä jo täysillä taistelemaan voitosta. Itse kilpailussa jäin alkukiihdytyksen jälkeen pahasti pussiin, minkä seurauksena jouduin kirimään rankasti juoksun keskivaiheilla. Tämä kostautui lopulta loppumatkan pienenä hyytymisenä. Kilpailun jälkeen olo oli puoliksi pettynyt ja puoliksi helpottunut. Tietysti toivoin hyvää sijoitusta, mutta vaikeiden edellisviikkojen jälkeen kilpailu myös näytti, ettei kunto ole katastrofaalisesti laskenutkaan. Juoksun jälkeen myös tuntui, etten saanut aivan parastani irti. Luultavasti tämän taustalla oli viimeistelytreenien keventäminen ja väliin jättö ylirasituksen välttämiseksi sekä yleinen kisatuntuman puute. Kesäisin juuri kilpailut tuntuvat nostavan parhaiten suorituskykyäni. Syksyllä niitä ei juuri ole ollut.

Entä Val Senalesin korkeanpaikan leiri, kuinka se sujui ja miten harjoittelu korkealla onnistui? Joitain yllätyksiä ilmeisesti osui reissuun?

– Pieniä vastoinkäymisiäkin olosuhteiden osalta mahtui leirille. Esimerkiksi pari päivää oltiin ilman suksia, kun ne eksyivät lentomatkalla. Lisäksi kylän kuntosali oli yllättäen suljettu ja latuja ei ajettu pahimpien lumimyrskyjen aikaan. Kaikesta huolimatta pienellä soveltamisella pääsin treenaamaan vähintäänkin riittävästi.

Entä kuinka hiihdon ja juoksun yhdistäminen sujui ja harjoittelu sekä korkealla että alhaalla? Pystyitkö harjoittelemaan niin kuin oli suunniteltu?

– Olosuhteiden puolesta harjoittelu onnistui jotakuinkin toivotusti eikä hiihdon ja juoksun yhdistämisessä tullut sen suurempia ongelmia. Juoksuolosuhteet ylhäällä eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta hyvän motivaation turvin jaksoin kyllä ravata hotellikylän parisataametristä tienpätkää edestakaisin. Alhaalta noin puolen tunnin automatkan päästä löytyi sitten tasaistakin pätkää. Tarjolla oli kymmeniä kilometrejä mukavaa pyörätietä joen varressa. Voisin sanoa, että melkein unelmaolosuhteet kovemmille juoksutreeneille.

Mitkä ovat nyt fiilikset ensimmäisestä korkeanpaikan leiristä? Oliko siitä hyötyä ja vaikutusta EM-maastoihin? Sopeuduitko hyvin korkealle ja osasitko harjoitella tarpeeksi rauhallisesti ylhäällä? Mitkä ovat tuntemukset nyt, kun olet ollut viikon verran taas merenpinnan tasolla ja millaista oppia ja ajatuksia sait tulevia korkeanpaikanleirejä varten?

– Fiilikset tällä hetkellä ovat, että ei leiri ihan putkeen mennyt. Hyvän alun jälkeen treenit alkoivat hyvästä olosta huolimatta kulkea heikommin ja lopulta väsymyskin hiipi kroppaan. Yritin kyllä olla varovainen harjoittelun suhteen, mutta ehkä olisi pitänyt malttaa vieläkin enemmän. Leirin jälkeen kunto ei vaikuta ainakaan aiempaa paremmalta, ehkä jopa hiukan heikommaltakin. Etukäteen ei voi kuitenkaan tietää mitä tapahtuu ja on mahdollista, että vire lähtee vielä tulevina päivinä ja viikkoina nousuun. EM-maastot osoittivat, että vaikka leiri ei ihan nappiin olisi mennytkään, ei tämänhetkinen tilanne ole täysin toivoton ja pienet virheet korjautuvat kyllä talven onnistuneella harjoittelulla. Jo etukäteen tiedettiin, että ensimmäinen korkeanpaikan leiri ennen EM-maastoja on pieni riski, mutta se haluttiin ottaa. Näin nuorella iällä leirin tärkein anti on nimittäin juuri nimenomaan tieto siitä, kuinka kroppa reagoi olosuhteenmuutoksiin. Nyt testi on tehty ja siitä saatua tietoa voidaan hyödyntää tulevaisuudessa ja ensi kerralla asiat osataan tehdä paremmin.

Miten sinun harjoituskausi jatkuu nyt täällä kotona Suomessa? Onko ohjelmassa kuinka paljon hiihtoa ja milloin ajattelit osallistua ensimmäisiin hiihtokisoihin? Entä seuraavan juoksuleirin ajankohta?

– Kausi jatkuu nyt kotimaassa treenauksen merkeissä. Perinteiseen tapaan tämä tarkoittaa osaltani myös hiihtokisoja. Ensimmäisen kerran olisi tarkoitus startata jo ensi viikonloppuna Vuokatin Skandinavia-cupissa. Kovia hiihtotreenejä ei ole vielä juuri lainkaan takana, joten ensimmäiset kisat menevät pitkälti harjoittelun puolelle. Yleensä kisat ovat myös hiihdon osalta toimineet parhaina kunnon nostattajina, joten uskon että alkukauden kisojen suoritukset tulevat olemaan varsin nousujohteisia. Ensi viikonlopun ainut tavoite onkin lähinnä hiihtää kaksi hyvää harjoitusta. Seuraavan juoksuleirin ajankohtaa en osaa vielä sanoa, mutta luultavasti se on vasta hiihto-olosuhteiden huonontuessa alkukeväällä. Paikkakin kevään leirin suhteen on vielä auki. Ensin kannattaa katsoa tarkemmin, mikä edellisen leirin todellinen vaikutus oli.

- Tero Viljanen
{/akeebasubs}
{akeebasubs !*}{/akeebasubs}

 


Kuuntele uusin Latu Podcast

ulvang banneri