Toni Ketelä hakee vapaan kisavauhtiinsa rentoutta stressaamatta

Toni Ketelä on pyrkinyt kehittämään vapaan hiihtoaan. Kuva: Heidi Lehikoinen

Toni Ketelä on pyrkinyt kehittämään vapaan hiihtoaan. Kuva: Heidi Lehikoinen

Toni Ketelä yllätti hiihtokansan viime talvena MM-sprintin kahdeksannella sijallaan. Olympiakauteen lähtökohdat olivat erilaiset, sillä sprintti hiihdetään Sotsissa hänelle selvästi heikommalla hiihtotavalla vapaalla. Vaasalainen satsasi valmentajansa Olli Ohtosen kanssa kesällä vapaan kehittämiseen ja toivoo hankalasta alkukaudesta huolimatta sen johtavan vielä olympiapaikkaan. Hevoskuuri tapasi Ketelän Vuokatissa, jossa hän on valmistautumassa viikonvaihteen Skandinavia-cupin kilpailuihin.

{akeebasubs *} – Paikkojen ansaitseminen tulee tällä kaudella olemaan todella vaikeaa. Viime kausien näytöillä en ole vapaalla lähelläkään top viittä suomalaisista rinttereistä. Tason nousun tulee olla aika raju. Sotsi oli ykköstavoite, ja edelleen siihen on yksi mahdollisuus Ruotsin Skandinavia-cupissa, Ketelä pohtii tietään olympialaduille.

Vapaan kehittäminen on ollut Ketelälle harjoituskauden ykkösteema. Rullasuksilla hän on jo useampana vuonna pystynyt hiihtämään vapaata hyvin, sillä se on helpompaa lyhyellä suksella. Tänä vuonna hän huomasi syksyllä lumille päästyään saaneensa lenkkivauhtiin varmuutta ja pystyvänsä hiihtämään pidempiä lenkkejä järkevillä sykkeillä ja hallitusti.

– Vapaan kehittämisessä sauvoitta luistelu oli ykköstreeni. Erimittaisina harjoituksina eri vauhtisilla rullilla. Käytin mukana myös rannepainoja, että sain svingiä haettua "molleen" ilman sauvoja. Luistelulaudalla jauhettiin koko kesän myös kerran viikossa. Puntilla muutettiin liikkeitä niin, että ne ovat enemmän vapaan suuntaan meneviä, Ketelä kertoo.

Erilainen kuormitus asetti myös haasteita, erityisesti jalkojen osalta.

– Tiedettiin, että tällainen harjoittelu tulee hidastamaan aluksi jalkoja, koska se vie tavallaan sprinttiominaisuuksia pois. Sen kanssa on kuitenkin pärjätty syksyä kohden ihan hyvin. Kisavauhtinen vapaa on vaan vielä työn alla.

Määrän lisäksi kesän toinen painopiste oli juoksun lisääminen. Se onnistui kuitenkin vain osittain.

– Juoksua lisättiinkin, mutta penikat olivat eri mieltä. Kesän aikana oli juoksun kanssa taitelua, pystyin tekemään viikossa kaksi tai kolme kunnon juoksulenkkiä. Se vaati tosi paljon huoltoa ja hierontaa, Ketelä sanoo.

Hän kiittelee myös sitä, että Ohtonen on ollut valmentajana mukana sprinttihaastajien leireillä. Se on helpottanut tärkeiden tehoharjoitusten laadun lisäämistä ja seurantaa.

Mykoplasma sotki syksyä

Elokuussa hän oli uransa ensimmäisellä korkean paikan leirillä Pontresinassa. Leiri oli onnistunut. Ketelän kesä ja alkusyksy sujuivatkin hyvin, mutta syyskuun puolivälin jälkeen iskivät vaikeudet. Urheilija ja valmentajansa ajattelivat sen ensin olevan kesän harjoittelun jälkeistä kerääntynyttä kuormitusta, mutta lopulta verikokeista todettiin mykoplasma.

– Yksi tehotreeni saattoi silloin tällöin mennä hyvin, mutta palautumisen kanssa oli todella isoja ongelmia. Olin tosi väsynyt koko ajan. Hermotus lähti lihaksista täysin pois: puntilla jaksoin nostaa puntteja, muttei terävyydestä ollut tietoakaan. Kaikki ominaisuudet alkoivat laskea. Ensin ajattelimme, että lepoa ja huoltavaa harjoittelua. Vaikka pidin kaksi tai kolme päivää lepoa, tuntui, etten ollut levännyt päivääkään. Siinä meni pari tai kolme viikkoa ennen kuin ymmärsin lähteä verikokeiden kautta hakemaan selitystä, Ketelä kertaa.

Tauti oli ollut vaasalaisella armeijavuonna aiemmin, mutta tyystin erilaisin oirein.

– Aikaisemmin minulla oli koko ajan pientä flunssaa. Nyt olin koko kesän aivan terve, ei ollut mitään flunssaa tai kuumeilua.

– Mykoplasma kuurin loppumisesta oli aika lailla tasan viikko. Tulin Vuokattiin leirille, se oli ensimmäinen kunnon treeniviikko kuukauteen. Vähän rupesi yskimään pari päivää ennen kisoja, nosti kuumeen ja se piti jättää väliin. Oloksella oli hyvää tekemistä sprintissä, karsinta oli ehkä pikkuisen tukkoista, mutta erään lähti kulkemaan huomattavasti paremmin, harmi vaan etten pysynyt pystyssä loppuun asti. Sekin oli vähän mollivoittoinen reissu. Rovaniemellä odotukset olivat aika paljon kovemmat mitä tulos (20:s) näytti, Ketelä kuittaa alkukautensa toistaiseksi.

Rovaniemellä vapaan sprintistä löytyi kuitenkin hyviäkin asioita, kesän työ on tuottanut tulosta.

– Positiivista oli, että tekniikka on mennyt eteenpäin, paketti pysyy kasassa. Hiihto ei vaan ole rentoa, eikä tekniikka tule takaraivosta. Pitkällä radalla hiihdettiin tosi paljon matkavauhtia. Muut pystyvät hiihtämään sitä rennosti, lihas lepää aina potkun jälkeen. Itselläni jalat ovat koko ajan puristuksissa, enkä saa rentoutta siihen. Uskon kuitenkin, että kisojen kautta siihen saadaan parannusta talven aikana, hän uskoo.

Normaalimatkalla aikaa miettiä tekniikkaa

Olympialaisiin pääsyn lisäksi Ketelän tavoitteena oli Rukan maailmancup. Hänet valittiin kansalliseen ryhmään, mutta lopulta flunssa esti osallistuminen. Se veti mielen hetkeksi matalaksi, mutta paraneminen oli onneksi nopeaa.

– Parempaan suuntaan on mennyt, mutta vielä on pikkuisen outoa tunnetta ollut kropassa. Vähän on vielä hakemista. Olen nyt viikon verran ollut Vuokatissa. Ensimmäiset viisi päivää oli perustreeniä, pidempää pk:ta ja vähän käytiin puntilla. Pari päivää sitten tein täysimittaisen sprinttiharjoituksen. Oli hyvää kulkua, mutta sen jälkeen on ollut väsy. Palautuminen ei ole vielä ihan parasta mahdollista. Pikkuisen on siksi säätämistä harjoitusten kanssa.

Alkukauttaan hän kuvaa menneensä kisoihin "hyvässä toivossa" olematta valmis kilpailemaan rikkonaisen syksyn jälkeen.

– Treenejä jäi paljon välistä. Nyt olisi tärkeää, että saisin kuukauden ehjän harjoitusjakson. Sitten Ruotsiin, ja sitten katsotaan, onko se paikka kuinka lähellä. Ei siitä sen kummempia paineita saa ruveta itselleen luomaan.

Tuli Sotsiin edustuspaikkaa tai ei, Ketelän ura jatkuu näillä näkymin vielä pitkään. Vuoden 2018 olympialaiset ovat kauempana mielessä, mutta Falunin MM-kisojen perinteisen sprintti on lähempänä mielessä erityisen houkuttavana. Vuokatissa Skandinavia-cupissa Ketelän päätähtäin on perjantaina perinteisen sprintissä.

– Siinä on Asiagon maailmancup-sprinttiin ainakin yksi paikka jaossa. Se kyllä kiinnostaa. Se on lähitulevaisuudessa ensimmäinen tavoitteeni. Normaalimatkojen osalta riippuu, miten sprintti menee. Jos tulee kutsu Asiagoon, lähtö Keski-Eurooppaan on varmaan aika nopeasti ja sitten muut kisat jäävät väliin. Muuten perinteisen 15 kilometriä kiinnostaa kyllä, ja miksei vapaan 15. Se ei ole minulle helppo matka, mutta varmasti vie eteenpäin, Ketelä sanoo.

Positiivisena ihmisenä hän löytää vapaan normaalimatkalta yhden erityisen hyvän puolen.

– Siinä on aikaa miettiä tekniikkaa. Sprintissä, jos tekniikka ei lähde ensimmäisen viiden potkun aikana toimimaan, ei sitä siinä pysty muuttelemaan. Normimatkalla meikäläisellä on aikaa miettiä muutakin kuin seuraavaa nousua, Ketelä naurahtaa.

- Heidi Lehikoinen


{/akeebasubs}
{akeebasubs !*}{/akeebasubs}

 


Kuuntele uusin Latu Podcast

ulvang banneri