Todellinen kestävyyslaji

Kuvituskuva: Fitra

Kuvituskuva: Fitra

Triathlon on kestävyyslaji sanan varsinaisessa merkityksessä. Triathlonia pidetään kestävyyslajien kuninkaana, sillä yhdistyyhän siinä jo yksittäisinä suorituksinakin pitkinä pidettyjä urheilusuorituksia.

{akeebasubs *}Jos tarkastellaan aivan maailman täyden matkan huipputriathlonisteja, ovathan he kiistatta kestävyysurheilun ehdotonta eliittiä. Vaikka eri lajien huippujen vertaaminen on vaikeaa, kertovat seuraavat faktat karua kieltä triathlonistien tasosta verrattuna muihin lajeihin.

Nopeimmat miehet uivat 3,8 kilometriä avovedessä keskimäärin 45–48 minuuttiin, mikä tarkoittaa uintivauhdiksi 1.11–1.15/100 m. Naisten nopeimmat jäävät miehille ainoastaan 2–5 minuuttia. Miesten kärkipyöräilijät ajavat lähes poikkeuksetta 180 kilometrin pyöräilyosuuden alle neljän ja puolen tunnin, mikä tekee keskinopeudeksi yli 40 km/h. Marraskuussa 2013 Andrew Starkywitz ajoi maailman nopeimman täyden matkan pyöräilyajan 4.05 (keskinopeus 44,6 km/h) Floridan tasaisella reitillä ja juoksi maaliin kilpailun kakkosena alle kahdeksan tunnin yhteisajalla. Nopeimpien naisten keskinopeudet samalla matkalla ovat reitistä riippuen välillä 36–39 km/h.

Kahden lajin jälkeen miehet juoksevat maratonilla lähes poikkeuksetta 2.45–2.55 väliin ja naisten kilpailuissa nähdään nykyään paljon alle kolmen tunnin maratonaikoja. Naisilla ajat 3.00–3.10 ovat arkipäiväisiä suorituksia.

Kovimpana triathlonistien täyden matkan kilpailuissa tekemänä maratonsuorituksena pidetään Mirinda Carfraen vuoden 2013 Havaijin Ironmanissa juostua maratonaikaa 2.50, jolla olisi sijoittunut saman vuoden New Yorkin maratonilla sijalle 25. Olosuhteet ja reitti ovat Havaijilla kuitenkin huomattavasti haastavammat kuin New Yorkissa.

Minuuteista tunteihin

Triathlonissa suoritus kestää lyhimmilläänkin noin tunnin (pois lukien lasten kisat ja ns. supersprintit) ja pisimmillään 17 tuntia, joka on pisin hyväksytty aika täyden matkan kilpailun suorittamiseen. Enimmäisaika määritellään kilpailukohtaisesti ja se on yleensä puolimatkalla 7–8 tuntia ja täydellä matkalla 15–17 tuntia.

Kestävyyden merkitys korostuu jo urheilusuorituksissa, joiden kesto ylittää kaksi minuuttia. Vaikka sprinttikilpailu ja täyden matkan kilpailu ovat hyvinkin erilaisia vaatimuksiltaan ja luonteeltaan, ne ovat kumpikin lajeja, joissa keskeisin tekijä on aerobinen kestävyys.

Kestävyyssuorituskyky triathlonissa perustuu pitkäaikaiseen aerobiseen kestävyyteen, suorituksen taloudellisuuteen ja hermo-lihasjärjestelmän suorituskykyyn pitkässä suorituksessa. Fyysisen kestävyyden lisäksi triathlonissa vaaditaan hyvää psyykkistä kestävyyttä, joka ilmenee kykynä sietää epämukavaa tunnetta suhteellisen pitkään.

Säännöllisyys

Jotta kestävyysharjoittelussa, lajista riippumatta, saadaan aikaan harjoitusvaikutuksia, on hengitys- ja verenkiertoelimistöä ja hermolihasjärjestelmää järkytettävä normaalitilaan verrattuna. Yksittäinen harjoitus antaa ärsykkeen, johon taas elimistö sopeutuu jo harjoituksen aikana sekä sen jälkeen.

Pysyvien vaikutusten aikaansaamiseksi tarvitaan useita peräkkäisiä harjoituksia, joiden välissä on sopivan mittainen palautusaika. Jatkuvan kehittymisen turvaamiseksi, ärsykettä on pyrittävä vaihtelemaan, koska saman harjoitusvaikutuksen aikaansaamiseksi tarvitaan joka kerta hieman aiempaa kovempi tai pidempi harjoitus. Käytännössä varsinkin vuodesta toiseen jatkuva nousujohteinen harjoittelu tehollisesti ja määrällisesti on mahdotonta, joten vaikutusten aikaan saamiseksi on pyrittävä parantamaan harjoittelun laatua.

Harjoitusmäärät

Triathlonistien ja muiden kestävyyslajien urheilijoiden harjoitusmääristä keskustellaan aika ajoin vilkkaasti. Yleinen kanta tuntuu olevan se, että ennen harjoiteltiin enemmän ja ulkomaalaiset harjoittelevat enemmän kuin suomalaiset. Missään kestävyyslajissa menestystä ei tule lyhyellä aikavälillä ilman kunnollista, vuosien mittaista systemaattista kestävyysharjoittelua. Absoluuttisista harjoitusmääristä on turha julkisesti keskustella, sillä ne perustuvat aina kunkin omaan tapaan kirjata harjoituksia ja ilmoittaa tuntimääriä. Lisäksi kukaan ei ole pystynyt todistamaan, että jokin tietty suoritus vaatii juuri tietyn tuntimäärän.

Pelkkä tuntimäärä ei myöskään kerro mitään harjoittelusta: harjoitustehoista, eri lajien painotuksista ja rytmityksestä. Pyöräillen saa helpommin harjoitustunteja kasaan kuin uiden tai juosten, mutta esimerkiksi juoksuharjoittelu on triathlonistille kannalta ajankäytöllisesti tehokkain harjoitusmuoto.

Jos pelkkä harjoittelumäärä ratkaisisi tulokset, poistuisi urheilusta kaikki jännitys. Määrällisesti eniten ja tehollisesti kovimmin harjoitteleva voittaisi. Keskimääräisesti voidaan kuitenkin arvioida, että kansainvälisen tason triathlonistit harjoittelevat laskentatavasta riippuen vuodessa 700–1000 tuntia, kansallisen tason triathlonistit 400–700 tuntia ja kuntotriathlonistit 300–600 tuntia. On olemassa ”todistusaineistoa” siitä, että noin 400 tunnin laadukkaalla ja oikein toteutetulla vuosiharjoittelulla voi päästä erittäin koviin suorituksiin. Alexander Stubb on oiva esimerkki siitä, miten laadukkaalla ja suunnitellulla harjoittelulla päästään hyviin tuloksiin kevyemmilläkin harjoitusmäärillä. Alexin tarina löytyy Triathlon: Voita itsesi! -kirjasta.

- Tiina Boman, Antti Hagqvist ja Kalle Kotiranta

>> Lue lisää kirjasta Triathlon: Voita itsesi!
triathlon voitaitsesi kansi

{/akeebasubs}
{akeebasubs !*}{/akeebasubs}


Kuuntele uusin Latu Podcast

ulvang banneri