Oona Kettunen palasi juoksuradoille – vamma on opettanut ja kasvattanut juoksijana

Oona Kettunen palasi kilparadoille Jämsässä. Kuva: Jarno Maimonen

Oona Kettunen palasi kilparadoille Jämsässä. Kuva: Jarno Maimonen

Kolmisen kuukautta pohjeluun rasitusmurtumasta kärsinyt Oona Kettunen palasi kilparadoille muutaman juoksuharjoituksen jälkeen viikonloppuna Jämsässä juosten 10 000 metriä aikaan 35.50,68. Tuo Jämsän kilpailu oli myös Kettusen pisin juoksulenkki viimeiseen kolmeen kuukauteen. Täysin kunnossa Kettusen jalka ei kuitenkaan vielä ole ja niinpä Kettunen etenee edelleen maltilla rakentaen kuntoaan rauhassa.

{akeebasubs *}
Moi Oona! Mikä on tilanteesi tällä hetkellä jalan suhteen? Joko vamma ja murtuma on parantunut ja olet päässyt jälleen juoksemaan?

– Jalka ei ole vielä täysin kunnossa, mutta paranemaan päin. Viime keskiviikkona otettujen kuvien mukaan luutuminen on edennyt edelliskerrasta, mutta valmista ei ole vieläkään. Juoksu sattuu edelleen ja ärsyttää jalkaa, mutta lääkärin ohjeiden mukaan paranemisen kannalta voi ylläpitää muutamaa puolen tunnin juoksua viikossa. Tämän hetkisen ennusteen mukaan juoksumäärän asteittainen lisäys olisi mahdollista parin kolmen viikon kuluttua.

Millaista harjoittelusi on ollut nyt viime viikot touko-kesäkuussa?

– Toukokuussa en juossut käytännössä vielä yhtään, vaan harjoittelu oli pelkkää pyöräilyä, lihaskuntoa ja voimaa. Välillä kävin myös uimassa pelkillä käsillä. Kaikki muu tuntui ärsyttävän jalkaa. Kesäkuun puolella olen päässyt jo hiukan juoksemaan. Aluksi kyse oli kymmenen minuutin kokeiluista, mutta nyt ollaan päästy jo puolen tunnin harjoituksiin, joissa on juostu myös kovempaa. Enimmäkseen harjoittelu tapahtuu yhä pyörän selässä, mutta määrää on hiukan pudotettu, jotta juoksisin palautuneena ja siitä saataisiin talteen paras mahdollinen hyöty.

Kerrotko hieman esimerkkejä, millaisia harjoituksia olet tehnyt tämän kuntoutusjakson aikana, kun et ole pystynyt täysipainoiseen juoksuharjoitteluun?

– Maalis-toukokuussa tein pyörällä sekä PK-, nopeus- että VK-MK-harjoituksia. Kesäkuussa lähes kaikki kovat harjoitukset on onneksi voitu toteuttaa juosten. Aluksi kovan harjoituksen koko sisältö saattoi olla pyöräverryttelyt + 2km reipasta juoksua. Nyt, kun voin juosta jo hiukan enemmän, ovat kovatkin harjoitukset muuttuneet hiukan pidemmiksi ja esimerkiksi viikko sitten juoksin 2x2km + 1x1km.

– Juoksun välipäivinä saatan esimerkiksi tehdä aamulla parituntisen nopeustreenin pyörällä. Harjoitus voi sisältää esimerkiksi verryttelyt sekä 2x10x 10-15s maksimaalisella poljinfrekvenssillä ja pienellä vaihteella. Iltaharjoituksena 30-90 min PK-pyöräilyä + sali tai lihaskunto.

Juoksija rakastaa juoksemista. Miten sinä olet kestänyt tämän tilanteen, kun et olekaan näin pitkään aikaan päässyt juoksemaan? Ja miten olet pystynyt asian käsittelemään, kun tämä on ensimmäinen pidempiaikainen vammasi?

– Vamma-aika on ollut henkisesti todella raskasta. Olen kuitenkin pyrkinyt pysymään mahdollisimman positiivisena, sillä turha murehtiminen on yksinkertaisesti hyödytöntä ja vaikuttaa ainoastaan negatiivisesti toipumisen etenemiseen. Olen mielestäni kestänyt jopa yllättävän hyvin, mutta heikkojakin hetkiä on ollut. Tilanteessa on onneksi auttanut se, että tiedän olevani vielä nuori ja että minulla on yhä paljon vuosia jäljellä.

Entä oletko oppinut jotain tästä vammasta? Olisitko voinut kenties tehdä jotain asioita toisin?

– Koska vamma on tullut eikä parantunut normaalisti, on jotain tehty selvästi väärin. Analysoinnista huolimatta, ei yhtä selkeää syytä vamman alkuperälle ole löydetty, mutta oletettavasti se onkin useamman pienen tekijän summa. Vaivan alkuaikoina oltaisiin luultavasti kaivattu enemmän malttia myös korvaavien suhteen. Pari viikkoa pakkolepoa ja kepit olisivat luultavasti olleet se paras vaihtoehto. Jos kaikki olisi tehty oikein, juoksisin varmaan jo kivuttomasti, mutta jälkikäteen on myöhäistä katua ja tästä voi ottaa ainoastaan oppia tulevaisuuteen.

Miltä vuoden 2014 tavoitteesi näyttävät tällä hetkellä? Vieläkö tähtäät muihin kisoihin radalla vai oletko jo siirtänyt katseesi syksyn maastokisoihin tai ensi vuoden ratakauteen?

– Tavoitteita ei tälle kaudelle enää ole. Etenen päivä kerrallaan jalan ehdoilla ja teen sitä, mikä tuntuu hyvältä. Tietysti toivon, että voin kilpailla mahdollisimman paljon ja mahdollisimman hyvin tuloksin, mutta en aseta enää itselleni mitään odotuksia. Viimeistään maastokaudella aion kuitenkin olla jälleen iskussa!

Juoksit lauantaina Jämsässä kestävyyskarnevaaleilla olosuhteisiin ja tilanteeseen nähden kelpo ajan 10 000 metrillä. Milloin päätit osallistua kilpailuun ja montako juoksuharjoitusta radalla ehdit tehdä?

– Kauden avaustani on mietitty pitkään yhdessä valmentajan kanssa. Lopullinen päätös ja jälki-ilmoittautuminen tehtiin kuitenkin vasta kisa-aamuna, sillä jalan tilannetta oli seurattava viimeiseen saakka. Lisäksi sairastin tiistaista keskiviikkoon vatsataudin ja oli pitkään epäselvää, kuinka kroppa palautuisi kuumeilusta. Radalla tehtyjen harjoitusten määrän laskeminen on hiukan kyseenalaista. "Täysmittaisia" (verryttelyt + kovat < 30min) kovempia harjoituksia on ollut muutamia. Lisäksi on ollut muutamia lyhyempiä treenejä, joissa on ollut mukana kovempaa juoksua. Harjoitukset olen tehnyt pääosin hiilimurskaradalla, sillä se on kaikkein jalkaystävällisin alusta. Piikkareita ei edes harkita ennen kuin juoksu tossuilla on kivutonta. Ensimmäiset juoksuviikot menivät täysin juoksun harjoittelun puolelle, sillä koordinaatiokyky ja nopeus katosivat täysin pyöräkuukausien aikana. Jos vesijuoksu olisi ollut mahdollista, myös siirtyminen juoksuun olisi sujunut paljon helpommin. Äitini sanoja lainaten: "Nyt juoksu alkaa näyttää jo ihan hyvältä, vaikka kivun vuoksi ponnistusvoima ja päkiäaskellus puuttuvat. Aluksi ajattelin, että mitäköhän tästä tulee. Oona oli kuin juuri jaloilleen noussut varsa, joka ei hallinnut jalkojaan."

Miten se Jämsän juoksu ja kilpailu sujui pitkän tauon jälkeen ja millaisin mielin lähdit kymppitonnia juoksemaan?

– Juoksun ainut tavoitteeni oli päästä maaliin ja pitää jalka ehjänä. Sen lisäksi, että avasin kauteni, juoksin myös pisimmän lenkkini yli kolmeen kuukauteen. En tavoitellut kovaa aikaa, vaan hyvää harjoitusta. Koska vauhtitajuni ja käsitys omasta jaksamisesta ovat aivan hukassa, lähdin liikkeelle todella rauhassa muiden matkassa. Vauhtia lisätessäni innostuin hiukan liikaakin ja kun sain muut kierroksella kiinni jäin pariksi kilometriksi heidän peräänsä "lepäämään". Luultavasti olisin jaksanut omaakin vauhtiani, mutta halusin pelata varman päälle ja jaksaa hyvin loppuun saakka. Viimeinen tonni olikin koko kilpailun nopein. Vauhti oli siis hyvin jojottelevaa (3.45-3.23 min/km), mikä ei luonnollisesti ole hyväksi loppuajalle. Aivan maksimiin asti en juossut lopussakaan, sillä tavoitteena oli pitää juoksu rentona ja tekniikka mahdollisimman hyvänä loppuun saakka.

Entä miten sinun kautesi tulee jatkumaan tästä eteenpäin ja milloin kilpailet seuraavan kerran?

– Tulevista kilpailuista on olemassa jonkinlainen suunnitelma, mutta en viitsi puhua siitä pitkälle etukäteen. Tilanteeni on tällä hetkellä niin muuttuva, että mitään ei voi lyödä lukkoon edes edellisenä päivänä.

- Tero Viljanen
{/akeebasubs}
{akeebasubs !*}{/akeebasubs}


Kuuntele uusin Latu Podcast

ulvang banneri