Ohtonen avasi Niskasen olympiakauden onnistumisia

Olli Ohtonen. Kuva: Suomen Hiihtoliitto

Olli Ohtonen. Kuva: Suomen Hiihtoliitto

Olli Ohtonen avasi Vuokatin Aateli Racen yhteydessä pidetyssä seminaarissa Iivo Niskasen viime kauden taustoja ja tilannetta myös tästä eteenpäin. Ohtosen erittäin mielenkiintoinen esitys veti salin täyteen seminaarissa, joka kokosi hiihtoväkeä myös muiden tärkeiden teemojen äärelle.

{akeebasubs *}
Ohtosen valmennusfilosofia lähtee siitä, että tavoite ohjaa tekemistä. Kahden hyvin erityyppisen urheilijan, Iivo Niskasen ja Toni Ketelän, valmentajana Ohtonen on oppinut, että valmentamista täytyy tehdä urheilija ominaisuuksien mukaan. Toimintatapoihin kuuluu nykyteknologian hyödyntäminen tiedonjaossa, mutta myös jatkuva keskustelu ja urheilijan mukaanotto suunnitteluun.

Niskanen tuli Ohtosen valmennukseen vuosi sitten keväällä tilanteessa, jossa Esko Paavola oli tehnyt hänen kanssaan viisi vuotta töitä. Niskanen oli oppinut harjoittelemaan ja perinteisen tekniikka oli hioutunut erittäin hyväksi. Harjoituspäiväkirjojen täyttämisessä Niskasella oli puutteita, mutta Ohtonen laskeskeli harjoittelua tulleen 600–700 tuntia vuodessa.

– Lahjakkuus erottui. Sairasteluja oli, tyypillisesti viikkojen 30 ja 40 paikkeilla. Kapasiteettia on ollut kaiken aikaa, Ohtonen tiivisti Niskasen viime kautta edeltäneitä parhaita tuloksia esitellessä.

Niskanen on nykyiseen hiihtäjätyyppiin nähden tavallista pidempi, 187 senttiä. 77-kiloisena hänen pituus-paino -suhteensa on Ohtosen mukaan erinomainen. Muita taustoittavia numerofaktoja: hapenotto on noin 85 ml/kg/minuutti, voima- ja suorituskykyominaisuuksista kertovat 115 kilon tulos penkistä ja sprinttereiden tasoa olevat tulokset hyppytesteissä.

– Nämä ovat yleensä joko tai mieshuippuhiihtäjillä, yksittäisiä poikkeuksia on, kuten Northug ja Cologna. Kaiken kaikkiaan Iivo on erinomainen lahjakkuus kestävyysurheiluun. Hän on myös äärimmäisen kova kilpailija.

Rytmitystä ja lepopäiviä

Vuosi sitten Niskasen harjoittelua viilattiin niin, että rytmitystä lisättiin ja lepopäivät tulivat säännölliseksi. Lepopäiviin tullaan Ohtosen ajattelussa aerobisen harjoittelun kautta, samoin lepopäivän jälkeen harjoittelua jatketaan aerobisella harjoittelulla.

– Iivo on ollut hanakka harjoittelemaan, joten lepopäiviä ei ollut juurikaan ollut, Ohtonen naurahti.

Ensimmäisenä hän halusi nähdä, miten Niskasen elimistö reagoi harjoitteluun. Viime vuonna Niskanen voitti Aateli Racen kesäkuun lopussa, mikä hämmästytti Ohtosta siihen asti tehdyn perusharjoittelun perusteella. Tehoja kotiharjoittelussa tehtiin läpi kesän ja syksyn maltillisesti ja nousujohteisesti.

– Ennen Aatelin voittoa takana oli kuusi viikkoa harjoittelua eikä juuri tehoja. Se opetti valmentajaa ominaisuuksista. Iivo nousee kuntoon "helposti".

Niskaseen on aina liitetty sana sairasteluherkkyys, ja sairastelujen minimoimiseksi yritettiin kuormittumisen hallinnan osalta tehdä kaikki mahdollinen. Heinäkuussa kaksi viikkoa meni sairasteluun, sen jälkeen kaksi viikkoa oli muuten huonoa kulkua. Elokuussa leiri Pontresinassa jäi kesken jalkaongelmien takia. Sitä seurasi uran parhaalta tuntunut Ramsaun-leiri, kunnes iskivät sairastelut. Virustautiin tärvääntyi kahdeksan viikkoa.

– Siinä pystyttiin kuitenkin tekemään kevyttä aerobista harjoittelua kolmesta kahdeksaan tuntiin viikossa. Sairasteluja perattiin aika tarkkaan nyt keväällä. Ne liittynevät kuitenkin kuormituksen kasaantumiseen, johon pyrimme keskittymään. Ennen sairasteluja Iivo oli aina noussut tosi hyvään kuntoon. Urheilijan oma tunne oli, että ei ollut väsymystä, oli tuore olo ja tunne, että pystyisi tekemään enemmän. Se kertoo, että rytmitys on onnistunut, mutta siitä huolimatta tuli sairastumisia, Ohtonen miettii.

Sairasteluista huolimatta Niskanen harjoitteli 720 tuntia. Ohtosen mukaan optimi olisi ollut 750, jos urheilija olisi ollut terve. Lajinomaista harjoittelua oli 70 prosenttia, tehoja 5,4 prosenttia(yli aerobisen kynnyksen La>3,0mmol/l). Tunteina hiihtoa noin 250 tuntia, rullahiihtoa 180 tuntia, jalkalenkkejä noin 215 tuntia, voimaa noin 35 tuntia.

MM-kisoja ajatellen paljon kehityskohteita

Niskasen nousua sairasteluista olympiavireeseen on käsitelty Kestävyysurheilu.fi:llä viime kauden aikana kahdessakin jutussa. Seminaariesityksessään Ohtonen kertasi, kuinka sairastelujen jälkeen ennen Vuokatin Skandinavia-cupia tehoharjoitusten annostelusta sairastelun jälkeen tuli arvokasta oppia. Kisojen kautta vaste alkoi parantua, ja tammikuun erittäin kova kisamäärä (16 päivässä 8 kilpailua, joissa 13 starttia) viritti Niskasen kunnon huippuunsa.

– Se oli yksi onnistuneimpia asioita. Samoin se, että valmistautumisleirille lähtemisen sijaan hän harjoitteli viikon kotona Kuopiossa. Sen jälkeen korkealle valmistauduttiin portaittain Val di Fiemmen ja Toblachin maailmancupin kautta. Sillä tavalla vire ja motivaatio pysyvät kilpailujen kautta korkealla ja sairastumisriski pieneni.

23-vuotiaiden MM-kisoissa Niskanen muutti taktiikkaansa lähtölistan mukaan, Toblachissa hän hiihti uusilla suksilla kisan. Ne kertovat hänen yhdestä vahvuudestaan, kyvystä tehdä päätöksiä olosuhteiden mukaan.

niskanen jauhojarvi nfIivo Niskanen (vas.) ja Sami Jauhojärvi voittivat Sotshin pariviestin hienon jännitysnäytelmän jälkeen. Kuva: NordicFocusOlympialaisten hienoista hiihdoista huolimatta viime kauden tuloksista kovimpana Ohtonen pitää Holmenkollenin 50 kilometrin neljättä sijaa.

Ohtosen ja Niskasen analyysi kaudesta ja toimineista asioista on selkeä. Harjoituskauden osalta lepopäivien ja rytmityksen lisäys oli hyvä asia, samoin lihaskestävyysharjoittelun lisäys (rullahiihtoa vain käsiä käyttäen, sauvoittahiihtoa). Kilpailukauden osalta harjoittelun suunnittelu sairastelun jälkeen onnistui, samoin kilpailukunnon ja -vireen optimointi. Niiden pohjalta tulevan kauden suunnitelmat on tehty.

– Iivo on sanonut tavoitteekseen kulta 50 kilometrillä Falunissa. Sitä ajatellen tärkeää on tasatyönnön ja loppukiriominaisuuksien kehittäminen, haetaan kirin irtoamista. Myös skiathlon on tavoite. Sitä ajatellen pitää kehittää suoritustaloudellisuutta vapaalla, samoin loppukiriominaisuuksia vapaalla. Vapaan 15 kilometriä ajatellen vapaan tekniikan kehittäminen, erityisesti jyrkät kuokkapätkät ovat avainasemassa, Ohtonen kertoi.

- Heidi Lehikoinen
{/akeebasubs}
{akeebasubs !*}{/akeebasubs}


Kuuntele uusin Latu Podcast

ulvang banneri