Järkeä mykoplasmaan, malttia toipilasajan harjoitteluun

Monet hiihtäjät ovat viime vuosina kärsineet mykoplasmasta. Kuva: Felgenhauer/NordicFocus

Monet hiihtäjät ovat viime vuosina kärsineet mykoplasmasta. Kuva: Felgenhauer/NordicFocus

Olympiakomitean vastaava lääkäri Harri Hakkarainen totesi Vuokatin Aateli Racen yhteydessä järjestetyssä seminaarissa, että mykoplasmasta on tullut muoti-ilmiö. Se näkyy myös siinä, että hänenkin vastaanotolle tullaan niin sanotusti valmiin diagnoosin kanssa. Toisaalta lääkärin vastaanotolle tullaan myös liian myöhään, koska oireet ovat olleet niin vaisut. Hysteriaan ei kuitenkaan ole aihetta.

{akeebasubs *}

Mykoplasmaa tavan tallaaja ei usein edes huomaa, sillä oireet ovat usein tavallisen flunssan kaltaiset. Juuri näin mykoplasmaan pitäisikin suhtautua, sillä usein se paranee itsestään. Aktiiviurheilijoillakaan siihen ei alkuvaiheessa kiinnitetä huomiota. Jos tehoharjoittelua malttaa keventää, elimistö löytää piileskelevän bakteerin ja tappaa sen.

– Jos ärsytetään hengitysteitä vaikkapa hiihtämällä kylmässä, pöpöt jäävät keuhkoputkiin ja siirtyvät muualle elimistöön, Hakkarainen pelkistää.

Urheilijoista hiihtäjät ovatkin yleisimmin sitä kokeva ryhmä juuri kylmän hengitysilman ja kovan hengitysteiden kuorman vuoksi. Muita urheilijaryhmiä ovat uimarit, jääkiekkoilijat ja kestävyysjuoksijat sekä -urheilijat yleisesti.

Mykoplasman toteamisessa yksi ongelma on laboratoriotulosten tulkinta. Jos IGM-arvo on koholla, kyseessä on tuore infektio. Jos IgG-arvo on yli 150, bakteeri elimistössä on voinut jo kuolla. Siksi taudin toteamiseksi on aina otettava myös täydellinen verenkuva, josta katsotaan lymfosyytteja. Urheilija kokee mykoplasman usein alipalautumisena.

– Elimistö käyttää proteiinin pöpön tappaamiseen, ei harjoituksesta palautumiseen. Kun se kertautuu, syntyy alipalautumistila. Silloin ei kulje, sykkeet ovat korkealla, on astman kaltaisia hengitystieoireita. Irtiotto ja voimataso voivat olla kadonneet, on ajoittaisia lihas- ja nivelkipuja. Lisäksi on poikkeavaa väsymystä. Oireet voivat olla hyvin moninaiset. Itse epäilen usein mykoplasmaa, jos oirekuva on jatkunut muuten urheilullisesti elävällä yli kuukauden, Hakkarainen kertoo.

Kun mykoplasma on oikeasti todettu, hoito on tehokas kuuri. Sen aikana harjoittelun on oltava kevyttä. Juuri tässä mennään usein metsään, kun harjoittelua tehdään liian kovalla teholla. Siksi harjoittelun ohjeistus on keskiössä mykoplasman nujertamisessa.

– Kuurin aikana harjoitellaan PPP-periaatteella (pitää pystyä puhumaan) tai 120–130 sykkeillä. Kuurin loputtua harjoituskuorma on nouseva niin kauan kuin oireet ovat kestäneet. Jos oireita on ollut neljä viikkoa, ensin tehdään vain PPP-harjoittelua, seuraavalla viikolla sellaista harjoittelua on 75%, kolmannella viikolla 50% ja neljännellä 25%. Sen jälkeen on hyvä käydä kontrollissa ennen paluuta normaaliin harjoitteluun, Hakkarainen esittelee.

On myös muistettava, ettei syödä kuuria kuurin perään. Jos oireet jatkuvat, on syytä tutkia myös infektioastma.

Mykoplasmasta on aiemmin julkaistu artikkeli:

- Heidi Lehikoinen
{/akeebasubs}
{akeebasubs !*}{/akeebasubs}


Kuuntele uusin Latu Podcast

ulvang banneri