Seikkailu-urheiluhuippu ei tarvitse ultraharjoittelua

Timmo Tammemäe joukkueen numero 16 kärkimiehenä Etelä-Afrikassa.

Timmo Tammemäe joukkueen numero 16 kärkimiehenä Etelä-Afrikassa.

Tallinnalainen Timmo Tammemäe tähtää seikkailu-urheilussa joukkueensa ACE Adventure Racing Teamin kanssa korkealle lajin MM-kilpailussa Brasiliassa. Joukkue on saavuttanut hopeaa EM-kilpailuissa ja samoin toisen tilan maailmansarjan kisassa.

Tammemäe on lisäksi saavuttanut kolme eriväristä mitalia rogainingin MM-kilpailuista. Kestävyysurheilu+ kysyi mieheltä, miten yli vuorokauden pituisiin suorituksiin voi valmistautua henkisesti ja fyysisesti.

{akeebasubs *} Haastattelun aikaan rogainingin MM-kilpailusta on kulunut vasta viisi vuorokautta, joten palautuminen on kesken. Vuorokauden aikana juostut 140 kilometriä eivät kuitenkaan ajaneet pitkiin suorituksiin tottunutta kehoa toimintakyvyttömäksi, vaan Tammemäe on ehtinyt jo tehdä pari kevyttä juoksulenkkiä.

- Vuorokauden kisan jälkeen kestää noin kaksi viikkoa ennen kuin on palautunut sen verran, että kehon tekee yhtään mieli juosta kovempaa, hän kertoo.

Seikkailukisat kestävät pisimmillään viisi vuorokautta, mutta niissä levätään välillä. Vuorokaudessa liikuntatunteja saattaa kuitenkin tulla jopa 15. Tällaistenkin kisojen jälkeen Tammemäe saattaa kuitenkin tehdä vetoja jo toisella viikolla kilpailusta.

- Pitkissä matalatempoisissa suorituksissa nopeus häviää. Teen esimerkiksi tonnin vetoja tai 2-3 minuutin pätkiä, Tammemäe kertoo.

Ei ultraharjoittelulle

Tammemäe kilpailee paljon. Kesäkuussa kilpailutunteja kertyi sata. Pitkiä monen vuorokauden kisoja ei voi käydä kovin montaa vuodessa: Tammemäen joukkueella niitä on tänä vuonna ohjelmassa neljä. Lisäksi harjoituksena osallistutaan lyhyempiin 5-15 tunnin seikkailukilpailuihin ja esimerkiksi rogaining-kisoihin. Vaikka pääkilpailut kestävät vuorokausia, harjoituskilpailujen ulkopuolella Tammemäe ja muut joukkueen jäsenet eivät tee ultrapitkiä harjoituksia.

Harjoitusfilosofia perustuu siihen, etteivät harjoitukset saa olla niin pitkiä ja kuormittavia, että keho väsyy kilpailujen kustannuksella:

- Joskus harvoin saatamme pitää hauskaa kavereiden kanssa ja lähteä aamulla ulos pyöräilemään ja juoksemaan. Kotiin palataan pimeän tullen. Mutta näin teen vain hyvin harvoin, koska mielestäni ei ole tarpeen väsyttää kroppaa tekemällä koko ajan pitkiä 2-5 tunnin harjoituksia, kuten monet ultrajuoksijat tekevät, Tammemäe kertoo. Harjoitusfilosofia on samanlainen koko joukkueella.

Tammemäe harjoittelee mieluummin kahdesti päivässä lyhyemmin kuin joka päivä pitkään. Pitkiä parin tunnin lenkkejä on kuitenkin ohjelmassa kaksi tai kolme kertaa viikossa.

TimmojoukkueACE Adventure Racing Team: Timmo Tammemäe (vas.), Silver Eensaar, Rain Eensar ja Marianne Sulg.

Monipuolisuus valttia

Tammemäe on viehättynyt seikkailu-urheiluharjoittelun monipuolisuudesta. Lajivalikoimaan kuuluvat pyöräily, melonta, juoksu, suunnistus ja hiihto. Monipuolisia taitoja ja ominaisuuksia tarvitaan myös kilpailuissa.

- Vaikka kestävyyskunto olisi kohdallaan ja olisi juossut vaikka kuinka paljon, mutta ei istunut tuntiakaan pyörän satulassa, ei pelkällä kestävyydellä pärjää pitkässä seikkailukisassa. Jokaisen lajin lajitaidot on oltava riittävällä tasolla, Tammemäe sanoo.

Kilpailussa monipuolisuus tuo helpotusta kuormitukseen.

- Vuorokauden rogaining on siitä raskas, että siinä juostaan koko ajan. Seikkailukisassa laji vaihtuu aina joidenkin tuntien välein. Juoksusta väsyneet jalat saavat levätä meloessa ja melonnan jälkeen pyöräily rasittaa taas eri lihaksia, Tammemäe kuvailee.

Vaihteleva kuormitus mahdollistaa myös suuren harjoitusmäärän, mutta Tammemäe ei kuuluu suuria tuntimääriä himoaviin.

- Maailman huipulla on monia, jotka harjoittelevat paljon enemmän. Tavoite ei ole kerätä paljon kilometrejä, vaan harjoitella mahdollisimman paljon eri lajeja. Elämässä on paljon muutakin tekemistä, hän kertoo.

TimmoseikkaileeLajin vaihtumine kisan aikana helpottaa väsymystä, kun eri lihasryhmät kuormittuvat vuorotellen.

Harjoitustuntien laskeminen ei ole helppoa. Viime vuonna Tammemäe merkkasi harjoituspäiväkirjaan noin 700 tuntia, mutta rajan vetäminen harjoittelun ja muun liikkumisen välille ei ole helppoa.

- Mikä sitten on harjoittelua? Joskus pidettiin rajana, että sykkeen pitää olla yli 120. Seikkailukisassa liikutaan hyvin matalalla teholla, mutta tosi pitkään, joten kuormitusta kertyy, vaikka syke onkin matalampi. Kisassa tulee lisäksi taukoja esimerkiksi vaihtoalueilla, joten koko tuo tuntimäärä ei ole suoraan laskettavissa harjoitteluksi. Tänä vuonna tunteja tulee enemmän, koska ohjelmassa on enemmän kilpailuja.

Väsymys menee ohi

Lajin vaihtuminen kilpailun aikana jakaa kisaa välietappeihin, jotka auttavat jaksamaan henkisesti. Lisäksi tavallisimmin kilpaillaan upeissa maisemissa, uudenlaisissa maastoissa, paikoissa, joihin tavallinen reppumatkailijakaan ei helpolla päädy.

- Uusien maiden ja todellisuuksien näkeminen on suurin syy harrastaa seikkailu-urheilua. Alkukesästä Swazimaalla käydyssä kilpailussa näimme sisämaassa paikallisia ihmisiä ja luontokohteita, joihin ei ikinä muuten tulisi mentyä, Tammemäe kertoo.

Väsymyksen kasvaessa kekittyminen heikentyy ja kartanluku vaikeutuu. Tammemäe on iloinen, että hänen joukkueessaan kaikki ovat suunnistustaitoisia ja voivat jakaa vastuuta.

Elämän ensimmäinen pitkä kilpailu on elimistölle shokki, koska se on jotain aivan uutta. Sen jälkeen väsymys ei ole kuitenkaan ollut Tammemäelle ongelma.

- Väsymys tulee aina ja pitkän kilpailun aikana montakin kertaa, mutta se menee myös joka kerta ohi. Tämä tieto auttaa jaksamaan vaikka kuinka kauan, Tammemäe sanoo.

- Kun on harjoitellut monipuolisesti, kaikki muu tulee kisassa itsestään.

Seikkailu-urheilun maailmansarjan sivut

ACE Adventure Racing Teamin kotisivut

- Outi Hytönen


{/akeebasubs} {akeebasubs !*}{/akeebasubs}