Grail FI 550x90px

Kärkkäinen: Kevyet kenttäohjeet Tour de Francen matkalle

ASchleck090811_introOopee Kärkkäisen matkustusvinkit niille, joita Tour de France-kärpänen puraisi heinäkuun aikana.


ASchleck090811Andy Schleck. Kuva: Touho HäkkinenTeksti: Oopee Kärkkäinen
Kuvat: Touho Häkkinen
On nimi sitten Jean Dupont, Olan Nordmann, John Doe tai Matti Meikäkäinen – monella pyöräilystä kiinnostuneella tuntuu olevan haaveena nähdä Tour livenä. Itse pääsin sisälle Tourin mystiikkaan Bjarne Riisin kultaa-aikana Tanskassa asuessani, ja silloin päätin joskus kokea nousut itse satulassa istuen. Vaikeaa paikan päälle hankkiutuminen ei suinkaan ole, vaikka porukka ensimmäisen uhon jälkeen kohti lähtöpäivää yleensä kutistuukin.

Koska kilpailuun osallistuviin tiimeihin mahtumisessa on rajoitteensa, tämänkin lukijoista useimpien on suunniteltava matkansa itse. Seuraavassa muutamia huomioita TdF-reissun kolme kertaa peräkkäin tehneeltä kolmen äijän ryhmältä.

Kolme kypsässä iässä olevaa herraamme ovat hyvä, paha ja ruma: il Buono (pitkä mutta hoikka yleismies ja vakiokuski), il Brutto (hoikka harrastaja, jolla oli nyt neljä kylkiluuta murtunut) ja il Cattivo (wannabe hoikka, mutta paksu). Tällä yhdistelmällä lennettiin jälleen kerran RyanAirilla Bergamoon ja otettiin iso asuntoauto kymmeneksi päiväksi. Asuntoauto on ainakin aikuispyöräilijälle ylivoimainen, näin välttyy myös majoitusten varauksilta. Alussa pyörittelimme verryttelyksi pari päivää Gardajärven upeissa maisemissa, sitten meni viikko Alpeilla kelpo mäkiä nylpyttäen ja Tourin ratkaisuja seuraten sekä lopuksi vielä Italiassa Lago di Iseon kierros joukkueaika-ajona.

AlpedHuez090811Runsain mitoin hollantilaisia. Kuva: Touho Häkkinen

Miksi lähteä? (tavallinen taapertaja)

  • Jos mikään ei enää tunnu miltään, testataksesi oletko vielä edes jollakin tavoin pelissä mukana.
  • Jos haluat polkea mäkeä ylös kilpailupäivän aamuna väen kannustaessa, lasten läpsiessä kämmeniä ja torvien soidessa paikoin kuin oikeassa kilpailussa.
  • Jos haluat kokea aidon TdF-tunnelman – joka tosin on juuri sellainen kuin on kuvitellutkin.
  • Jos viihdyt erittäin kansainvälisen ja urheilullisen joukon keskellä, mielettömässä tungoksessa.
  • Jos nautit vuoristojen upeista maisemista.

Kenen ei missä tapauksessa kannata lähteä?

  • Ahdasmielisten, tosikkojen, helposti ärsyyntyvien ja hienopöksyjen/-helmojen.
  • Vetelien kalapuikkojen, jotka väsyvät.

Teema ja etappien suunnittelu

Meille on alusta asti ollut jonkinlainen missio ja kunnia-asia polkea lähinnä HC-nousuja. Tuntui että se olisi rok rok. Moni on kyllä kysellyt mitä me oikein yritetään. Nyt vyöllä on mm. Mont Ventoux, Port de Palheires, Col du Tourmalet, Col Agnel ja Alpe d'Huez. Mäet eivät missään tapauksessa ole tavalliselle kuntoilijalle helppoja, mutta nousu on paljolti kiinni asenteesta. Ylös kyllä pääsee ennen pitkää, ellei ole periksi antavaa sorttia. Reissun iso teema(nousu) pitää hengen tapissa ja tavoitteen mielessä.

Matkan pääpiirteet on helppo suunnitella jo Suomessa. Viime vuonna olimme Pyreneillä. Sinne on Italiasta matkaa Monacon kautta yli 1000 km, minkä jälkeen tämän vuoden lyhyt etäisyys Ranskan Alpeille tuntui todella mukavalta. Kaksi vuotta sitten kohteena oli merkillinen Mont Ventoux, jota voi suositella kaikille.

ColduGalibier090811Col du Galibier. Kuva: Touho Häkkinen

Matkailija huomaa nopeasti, että varsin moni muukin on keksinyt lähteä katsomaan kilpailua. Legendanousuissa on jopa puoli miljoonaa ihmistä. Tämä luonnollisesti vaikuttaa liikenteeseen. Jotkut tiepätkät voivat olla suljettuja jopa muutaman päivän, kuten tänä vuonna Col du Galibierilla. Matkan päätavoitteeseen kannattaa mennä kaksi päivää ennen, niin paikka saattaa löytyä. Teiden aukioloja kannataa urkkia paikallisista lehdistä, osaa sitten ranskaa tai ei.

Etapit suljetaan viimeistään noin tunti ennen sponsorikaravaanin tuloa eli noin 2,5 tuntia ennen kärjen saapumista. Tätä ennen voi yleensä vielä itse pyöräillä reittiä pitkin. Maalialueet ovat täydellisen kaoottisia. Urheilijoita ei toisaalta reitilläkään juuri ehdi tunnistaa, mutta parhaita katselupaikkoja ovat ilman muuta nousut.

Käytännön matkustusasioita

• RyanAir Tampereelta Bergamoon on yksi hyvä ja edullinen lentovaihtoehto, varsinkin Alpeille mentäessä. Pyörälaukku maksaa 40 euroa per suunta ja saa painaa 30 kiloa.

• Italiassa asuntoautot näyttäisivät olevan halvempia kuin Ranskassa ja Espanjassa, missä monet firmat eivät tunnu edes vuokraavan autoja alle kahdeksi viikoksi. Ota iso auto, jossa fillarit mahtuvat taakse purkamatta. Yksi sopiva on Adriatik 660DP. Autoa voi ajaa tavallisella ajokortilla, ja omavastuu onnettomuuden sattuessa on alle tonnin.

• Heinäkuulle auto on syytä varata jo keskitalvella. Autoon mahtuisi jopa 5-6 henkilöä, mutta sopiva määrä on mielestämme 3. Tilaa ei silti ole paljoa, ja elämisessä on oltava kaikin puolin minimalistinen.

• Autossa on kelvolliset makuupaikat, lämmitys, wc, suihku, jääkaappi/pakastin, liesi, kaikki ruokailuvälineet, vuodevaatteet ja 220 V sähkö. Osa näistä on tilattava erikseen. Televisionkin saa, mutta sen toimivuus Ranskassa on syytä varmistaa.

• Auton toimitus ja luovutus voi tapahtua vaikkapa Orio al Serion lentokentän terminaalin edessä.

• Olemme yöpyneet missä sattuu: parkkipaikoilla, teillä, kaduilla, metsissä ja jopa campingalueilla.

• On tärkeää muistaa, että käyttövettä on hankittava ainakin 2-3 päivän välein, ja samalla on tyhjennettävä wc-kasetti ja harmaan veden säiliö. Tähän on hyvin varustettuja levähdysalueita tai huoltoasemia ja leirintäalueita. Joskus olemme tosin hankkineet vettä yksityisiltäkin, tyhjennykset voi hoitaa missä vain.

• Tietulleihin ja tunneleihin kuluu rahaa saman verran kuin polttoaineeseen (diesel).

• Oman pyörän rattaita kannattaa miettiä. Itse hankin tiheämmät välitykset vasta tänä vuonna Brianconissa, ja sitten Bianchi ampuikin mäkiin paremmin.

• Varaa vaatteita nollakelin räntäkeliin, vaikka alhaalla voikin olla +35 astetta.

• Ilman fillareita matkustaessa etapeille tietenkin pääsee helposti pikkuautolla, näin tekee yleisöstä suurin osa joitakin korkeimmalla sijaitsevia paikkoja lukuun ottamatta.

• Kännykän navigaattori on erittäin hyödyllinen niin autolla ajaessa kuin pyöräillessäkin. Muista ladata oikeat kartat!

Mitä lysti maksaa?

Tämän vuoden kymmenen päivän retki maksoi kolmelta yhteensä vajaat 2500 euroa. Summassa on mukana kaikki mahdolliset kulut Tampereelta Tampereelle ruokaa, juomaa ja tuliaisia lukuun ottamatta. Puolet summasta on asuntoauton vuokra. Tourin etapeilla ei ole ollut mitään pääsymaksuja.

Voilá, toivotamme ensi vuodelle onnea matkaan ja hyvää kuntoa!

RivadiGarda090811Riva di Garda. Kuva: Touho Häkkinen

Kirjoittaja Oopee Kärkkäinen on toiminut muun muassa Suomen suunnistusmaajoukkuuen päävalmentajana, Tanskan suunnistusmaajoukkueen päävalmentajana (mm. viestimaailmanmestaruus) ja Tanskan yleisurheiluliiton kestävävyysjuoksun päävalmentajana Wilson Kipketerin aikana. Henkilökohtaisista valmennettavista Carsten Jörgensen on voittanut maastojuoksun Euroopanmestaruuden. Oopee piti monta vuotta korkeanpaikanharjoittelukeskusta Etelä-Afrikan Dullstroomissa. Tällä hetkellä mies työskentelee LIKES:ssä.

Kuuntele uusin Latu Podcast

Premiumsport.fi

ulvang banneri