Grail FI 550x90px

Maantiepyöräilijä Veeti Vainion vauhdikas vuosi

Veeti Vainio Etelä-Koreassa.

Veeti Vainio Etelä-Koreassa.

Veeti Vainio kertoo kaudesta 2019 ja tulevaisuuden suunnitelmistaan.

Maantiepyöräilyn maailmanmestaruuskilpailut ajettiin tänä vuonna Englannin Yorkshiressa. Mukana kisaviikolla oli kaksi suomalaista, kun nuorten maantiekilpailun yhteislähtöön starttasivat Porvoon Akilleen hyvinkääläiset juniorit Veeti Vainio ja Samuli Öhman. Olosuhteet viikon aikana olivat karut, jopa äärimmäiset, eikä nuorten MM-startti ollut poikkeus: lämpötila keikkui kymmenen asteen tienoilla ja koko ajan satoi. Oman mausteensa reitille toivat raskaiden ja jatkuvien sateiden muodostamat isot lammikot, joihin kovaa vauhtia ajava pyöräilijä oli usein tuomittu kaatumaan. Englannin maaseudun kapeista teistä ja terävistä nousuista sekä hankalista laskuista rakentui siis asetelma, jossa mikään ei ollut varmaa.

Veeti Vainio oli saavuttanut hiljattain menestystä ja kun kunto oli kohdallaan, ei ekstralatausta kauden viimeisestä kilpailusta puuttunut. Viimeisen kauden junioreissa ajanut 17-vuotias Vainio tunnusti myöhemmin jännittäneensä arvokisastarttia aika lailla.

- Tarkoitus oli pysyä Harrogatessa ajetuille pienille kierroksille (3 kpl) asti mukana ja katsoa sitten mihin lopussa rahkeet riittää, mutta vesisade, kylmyys ja reitillä olleet lukuisat lammikot tekivät kisasta melkoisten selviytymistaistelun, toteaa Vainio.

- Useiden hyökkäysten jälkeen pääjoukko oli harventunut noin 40 ajajan porukaksi ja USA:n joukkue jatkoi kisan johdossa pitäen vauhdin tasaisen kovana ennakkosuosikki Quinn Simmonsia ajatellen.

-Koko kisan ajan tuntui itseasiassa vähän nihkeälle, vaikka myöhemmin tarkasteltuna olin noussut mäkiä wattien puolesta paremmin, kuin kenties kertaakaan aiemmin tällä kaudella, mutta ei se silloin siltä tuntunut.

Kisaa ollessa jäljellä noin 65 kilometriä, keliolosuhteet päätyivät lopulta Vainion kohtaloksi, kun vastaan tullut iso lammikko päätti nuoren suomalaisen kilpailun.

- Tulin arviolta noin 65 km/h sellaiseen vasemmalle taittuvaan mutkaan ja huomasin vasta ihan viime hetkillä, että siinä on sellainen iso lätäkkö. Eipä siinä sen jälkeen ollut ihmeitä tehtävissä, toivoa vaan lähinnä, ettei paikat hajoa pahemmin, kun tietää menevänsä nurin.

Vainio nousi kolarin jälkeen vielä ylös ja nuorukaisen hämmentynyt katse välittyi myös lähetystä seuraaville kotikatsomoon. Oliko jatkaminen kisassa tuon jälkeen enää mahdollista?

- Sain melko kovan osuman myös päähän ja vähän siinä alkoi myös tähtiä näkyä. Pyörä otti myös ihan reilusti osumaa ja kun kisassa viimeisenä ajeleva porukkakin oli mennyt ohi jo aikoja sitten, oli keskeyttäminen ainoa vaihtoehto. Jäipähän jotain hampaankoloon tulevia U23-kisoja ajatellen. Uskon, että parhaana mahdollisena päivänä olisin pystynyt tulemaan tuossa 1:45 voittajalle jääneessä 14 ajajan joukossa maaliin, Vainio arvio.

Tour de DMZ:n kokonaiskilpailun voitto

Vaikka MM-kisoissa ei tullut haluttua onnistumista, voi Veeti Vainion kautta pitää silti äärimmäisen onnistuneena ja paras esimerkki tästä on Koreassa tullut kokonaiskisan voitto, jollaista Suomessa oltiin saatu odottaa kokonaiset 17 vuotta, Jukka Vastarannan ollessa edellinen voittoisa suomalaisjuniori. Vainio on tästä tietoinen.

- Onhan se melko hienoa, Vastarannan tarina on itsellekin tuttu ja tuohon aikaan hän taisi yksiselitteisesti olla maailman paras juniori, jolle ei juuri löytynyt vastusta, kertaa Vainio.

Etelä-Koreassa ajettava UCI:n Nations Cupin päätösosakilpailu Tour de DMZ on kilpailu, joka ajetaan Pohjois- Korean ja Etelä-Korean rajalla sijaitsevalla demilitarisoidulla vyöhykkeellä. Kilpailun on tarkoitus levittää rauhaa yhdistämällä maailman kansojen pyöräilyhuiput kisaamaan paremman tulevaisuuden puolesta. Kisassa oli kaikkiaan 126 nuorta maailman kärkiajajiin kuuluvaa ajajaa 21 joukkueesta. Etukäteen kovimmat joukkueet olivat Willebrod Wil Vooruit Hollannista, sekä Yhdysvaltojen juniorijoukkue, eikä pientä Suomen joukkuetta laskettu millään muotoa ennakkosuosikkien joukkoon. Toisin kuitenkin kävi.

- Se koko kisa meni oikeastaan melko lailla nappiin. Ensimmäisellä etapilla heti top kymppiin ja toisessa olin osana ratkaisevaa yhdeksän hengen porukkaa, joka sai pääjoukkoon reilun puolen minuutin eron. Tuon etapin jälkeen oli melko selvää, että tästä porukasta tulee mahdollinen kokonaiskilpailun voittaja. Juho Suikkari sanoi itseasiassa tuon etapin jälkeen, että jatkossa ajetaankin sitten pelkkää GC:tä (kokonaiskilpailua)"

Kisassa oli myös epäonnea sillä Suomen joukkue menetti samalla etapilla kolarissa sekä Oskari Kolehmaisen että Samuli Öhmanin.

Kisan neljännellä etapilla Vainio oli jälleen mukana ratkaisevassa 15 hengen hatkaporukassa, joka iski pääjoukolta karkuun. Hatkaan livahtaneet neljä hollantilaista iskivät vuorotellen, mutta eroja ei juuri syntynyt.

- Hollantilaiset iskivät jokainen tyyliin vuorotellen, mutta vedettiin ne aina porukalla kiinni. Noin kolme kilsaa ennen maalia vauhti sitten stoppasi melkein täysin ja mietin siinä itsekin hetken, että nyt on varmaan se paikka iskeä, kun loppukiri ei kuitenkaan ole itsellä se vahvin osa-alue. Ilmeisesti myös Kazakstanin pojat mietti samaa ja pääsimmekin kolmestaan porukalta karkuun. Kazakstanilaiset kuitenkin lopettivat vedon melkein saman tien, kun pääsimme irti, joten vedin nuo viimeiset kilometrit sitä kärkiporukkaa oikeastaan yksin ja loppukiriin ei jäänyt juuri voimia. Saavutettu aikaero plus kakkossijasta saadut bonussekunnit riittivät kuitenkin kisan johtajan paitaan, samalla ajalla USA:n Lucas Boyorgoynen kanssa.

VainioVeetiKuvaKuva Veeti Vainion kotialbumista.

Viimeisellä etapilla lähin uhkaaja Boyorgoyne joutui kuitenkin kolarin johdosta keskeyttämään ja kun aikaeroja ei enää syntynyt, juhli Vainio suomalaisittain harvinaista kokonaiskisan voittoa.

- Viimeinen etappi oli kyllä aikamoista hulinaa, lopussa tuli muutama kolari ja minäkin olin mukana yhdessä niistä, mutta onneksi se tosiaan sattui viimeisen 3 km sisällä, joten kokonaiskisaan sillä ei ollut enää vaikutusta, muistelee Vainio kisan vauhdikasta loppua.

Kisaaminen kotimaassa

Suomessa käydyistä kilpailuista parhaan tuloksen Vainio saavutti juuri ennen Etelä-Koreaan lähtöä ajetulla Helsinki Velotourilla, jossa alkuperäinen irtiotto, missä myös Veeti oli osallisena, kesti maaliin saakka. Maaliviivalla tuli tappio Jussi Makkosta vastaan loppukirissä.

- En kyllä rehellisesti sanoen uskonut, että tuo hatka kestäisi loppuun asti, mutta niin pääsi käymään. Jälkeenpäin mietittynä olisi varmaan pitänyt yrittää iskeä jossain vaiheessa ennen loppukiriä karkuun, sillä kiriminen juniorivälityksillä, noh, kiirehän siinä tulee ja meinaa vähän loppua vaihteet kesken. Joka tapauksessa ihan hyvä lopputulema ja tuo kisa toimi varmasti hyvänä harjoituksena tulevaa ajatellen, toteaa Vainio.

Osana legendaarista Porvoon kisaviikonloppua ajettavassa Ole Wackströmin muistoajossa oli Vainio jälleen oikeassa porukassa, kun hän oli yksi kolmesta kuskista irtiotossa, josta lopulta löytyi myös päivän voittaja. Irtioton kaksi muuta pyöräilijää olivat viisi kisaa Suomessa tällä kaudella voittanut TWD-Länkenin Ukko Peltonen sekä Ruotsin kriterium-mestari Emil Andersson, joten vastus oli kovinta mahdollista luokkaa.

- Ukko oli kyllä tuon kisan ansaittu voittaja, teki selvästi eniten hommia hatkassa ja lopulta voitti vielä soolona. Itse yritin roikkua mukana niin pitkään kuin mahdollista, mutta vähän ennen viimeiselle kierrokselle lähtöä alkoi jalat olla aika lailla tyhjät ja lopulta sippasin sitten melko totaalisesti.

Yksi asia Vainiolle jäi selvästi Porvoon kisaviikonlopusta mieleen.

- Aika harvoin kuulee noin villiä kannustusta, mitä Porvoossa oli tarjolla. Varsinkin Ole Wackströmissä, jossa olin hatkan ainoa Akilleen kuski, oli maalialueen ohitus aina hieno hetki, kun yleisöstä kannustettiin niin hurjasti, muistelee Vainio kotiyleisön edessä ajamista.

Seuraavaksi pyydän Veetiä vertaamaan Euroopassa ajettuja juniorikisoja Suomen kilpailuihin.

- Suomen kisat on sinällään melko kilttejä, eli jos haluat ajaa esimerkiksi lähellä kärkeä tai ihan kärjessä koko kisan, senkus ajat jos jalkaa riittää. Sitten vertauskuvana, jos mietitään vaikka Hollannissa ajettavaa Driedaagse Axel Juniors -etappikilpailua, niin sitä ennen joukkueiden valmentajat ovat teroittaneet jokaiselle juniorille, kuinka tärkeää on ajaa koko ajan kisan kärjessä. Noh, 180 junioria kun koittaa ajaa samaan aikaan kisan kärjessä, se tekee siitä touhusta luonnollisesti melko hektistä ja käytännössä katsoen mitä vaan voi sattua.

VainioVeetiKoreaVeeti Vainio voitti Tour de DMZ:n Koreassa.

Eli näyttöpaikan toivossa siellä ollaan valmiita myös kovempiin otteisiin?

- No joo, esimerkiksi tuo Puolassa ajettava etappikilpailu (Coupe President Juniors) on melkoinen villi länsi. Siellä näin härskeimmät peliliikkeet, joista ehkä pahimpana toisen kuljettajan runkoon/stemmiin käsiksi käyminen kesken etapin. Tottakai siinä toinen kaatuu ja voi käydä pahastikin, mutta ikävän harvoin noita ehditään näkemään saati rankaisemaan. Sama kisa on siinä mielessä melko erikoinen, että en ole missään muualla ajanut kahta normaalia etappia samana päivänä. Puolassa toimitaan näin, eli aamulla aamupala, jonka jälkeen ajamaan noin 60 kilometriä, sitten onkin vuorossa lounas ja sen jälkeen takaisin pyörän selkään ajamaan toiset 60 kilometriä. No, saa siinä ainakin ajaa, Vainio muistelee huvittuneena.

Katseet tulevassa

Tulevalla kaudella 2020 Vainio jatkaa siis Porvoon Akilleen riveissä ja ulkomaillekin pitäisi olla Suomen U23-maajoukkueen mukana jo muutama reissu tiedossa, mutta onko niitä riittämiin?

- Jokainen ajettu kisa ulkomailla on toki hyväksi, koska siellä sitä omaa tasoa ja tekemistä muita vastaan on ehkä helpoin arvioida, mutta en nyt pistäisi pahitteeksi, vaikka olisi tuplamäärä tuohon nykyiseen. Ne ovat kuitenkin käytännössä niitä ainoita mahdollisuuksia näyttää osaamista myös suuremmalle yleisölle ja jos haaveena on paikka ulkomailla, on sen nimen jäätävä joskus myös maailmalla mieleen.

Viime vuosina suomalaispyöräilijöiden linkkinä ulkomaille ovat toimineet muun muassa Jussi Veikkasen ja Kjell Carlströmin aktiiviuran aikana syntyneet kontaktit, jotka ovat mahdollistaneet esimerkiksi Jaakko Hännisen ja Sauli Pietikäisen siirtymisen Ranskan amatöörikiertueelle, josta hyppy seuraavalle tasolle ei ole enää niin merkittävä. Miltä se sitten tuntuisi, Ranskaan muuttaminen, kysyn Vainiolta loppuun.

- Mikäs siinä, lähtisin välittömästi, jos mahdollisuus aukeaa, vastaa Vainio empimättä.
- Tuo on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi monelle suomalaispyöräilijälle ja pääsisi ainakin kiipeämään mäkiä, niitä kun ei liikaa täällä kotimaassa ole ja se on kuitenkin ehkä yksi vahvimmista osa-alueistani.

Siis hetkinen, onko Suomi nyt saamassa lyhyen ajan sisään jo toisen pyöräilijän, jota voi kuvailla mäkimieheksi?

- Olen aina ollut melko pienikokoinen ja parin viime vuoden aikana on tullut pituutta lisää painon pysytellessä silti melko maltillisissa lukemissa, joten varmaan se mäkimies on sitten lähellä oikeaa kuvausta.

Se, miten suuria vuoria Vainio vielä urallaan ylittää jää nähtäväksi, mutta yrityksen puutteesta se ei tule jäämään kiinni.

- Jos alkukauden kisat menevät nappiin ja onnistumisia tulee, yksi mahdollisuus voisi olla kesken kauden siirtyminen johonkin ulkomaiseen joukkueeseen, mutta katsotaan nyt rauhassa mitä tuleman pitää, päättää Vainio.

-Eemeli Rissanen

Premiumsport.fi

ulvang banneri