Grail FI 550x90px

Italian ympäriajon historia

EddyMerckxAmmattipyöräilyn toiseksi arvostetuimman suuren ympäriajon, Giro d'Italian perustamiseen vaikuttivat samat seikat kuin vuonna 1903 ensimmäisen kerran ajettuun Tour de Franceen.

EddyMerckxEddy Merckx. Kuva: Gian Mattia D'Alberto/LaPresseAmmattipyöräilyn toiseksi arvostetuimman suuren ympäriajon, Giro d'Italian perustamiseen vaikuttivat samat seikat kuin vuonna 1903 ensimmäisen kerran ajettuun Tour de Franceen. Kaksi italialaista sanomalehteä La Gazzetta dello Sport ja Corriere della Sera kävivät kovaa taistoa lukijamääristä. La Gazzetta dello Sport pyrki kasvattamaan levikkiään uusin keinoin. Se päätyi järjestämään pyöräilykilpailun. Corriere della Sera suunnitteli parantavansa tunnettavuuttaan autourheilukilpailun avulla.

Giro d'Italia perustetaan 7.8.1908

La Gazzetta dello Sportin perustaja Eugenio Camillo Costamagna, johtaja Armando Cougnet ja toimittaja Tullio Morgagni ilmoittivat 7. elokuuta 1908, että ensimmäinen Italian ympäriajo järjestettäisiin seuraavana vuonna. Corriere della Sera panosti autourheilukisaansa ja tarjoutui maksamaan kilvan voittajalle 3 000 liiran palkkion.

Historian ensimmäinen Giro d'Italia starttasi 13. toukokuuta 1909 Loreton aukiolta Milanosta. Järjestäjät eivät välittäneet vuorokaudenajasta, vaan 127 ajajaa lähti matkaan kolmelta yöllä. 1. Giro käsitti 8 etappia, joiden yhteismatka oli 2 500 kilometriä. Sen selvitti reilusti alle puolet osallistujista, sillä vain 49 urheilijaa saapui maaliin viimeiseltä osuudelta. Kokonaiskilpailun voittaja, italialainen Luigi Ganna palkittiin 5325 liiralla. Muille 48:lle maaliin päässeelle ajajalle suotiin 300 liiraa.

Ensimmäiset vuosikymmenet lähes pelkkää italialaisnäytöstä

Italian ympäriajo oli ensimmäisten vuosikymmenten aikana pelkästään saapasmaalaisten ajajien juhlaa. Vasta vuonna 1950 nähtiin ei-italailainen yhteiskisan voittaja, kun sveitsiläinen Hugo Koblet onnistui rikkomaan kotimaisten ajajien voittokulun. Ranskalainen Jean-Baptiste Dortignacq oli ensimmäinen ei-italialainen etappivoittaja vuonna 1910 (2. osuus). Vuosien 1909–1923 välillä ulkomaalaisten kykenivät ottamaan alle 5 % etappivoitoista.

Belgialainen Marcel Buysse nousi ensimmäisenä ei-saapasmaalaisena polkijana kokonaiskilpailun palkintokorokkeelle vuonna 1919. Hän hävisi kisaa alusta saakka johtaneelle Costante Girardengolle yli tunnin ja oli lopputuloksissa 3:s. Ulkomaalaiset urheilijat nappasivat yksittäisiä etappivoittoja, mutta heistä ei ollut yhteiskisan valtaajiksi

Kahteen kokonaiskisan ykköstilaan ylsivät vuosina 1909–1924 italialaiset Carlo Galetti (1910, 1911), Costante Girardengo (1919, 1923) ja Giovanni Brunero (1921, 1922). Giroa ei järjestetty vuosina 1915–1918 I maailmansodan vuoksi.

Alfredo Binda - Giron voittokone

Vuonna 1925 alkoi Italian pyöräilyn suurnimen Alfredo Bindan voittomarssi. Hän saavutti vasta 23-vuotiaana Giro d'Italian kokonaiskisan herruuden ja ylsi samalla 6 etappivoittoon. Kaksinkertainen Giro-mestari Giovanni Brunero haki hyvitystä vuoden 1925 tappiolleen.

Binda joutuikin myöntämään Bruneron paremmuuden vuonna 1926, mutta palasi Giroon ennennäkemättömällä tavalla seuraavana vuonna. Hän johti yhteiskilpailua alusta loppuun ja voitti huikeat 12 etappia. Brunero hävisi Bindalle lähes puoli tuntia.

Bindan ylivoimalle ei näkynyt loppua Girossa. Hän vei lähes kaiken mahdollisen seuraavina vuosina. Cittigliolainen ajoi 3. Giro-voittoonsa vuonna 1928. Tätä seurasi vielä ennätyksellinen neljäs ykköstila. Bindan lukemattomat etappivoitot ja musertava ylivoima rupesivat kyllästyttämään järjestäjiä.

Järjestäjät tarjosivat Bindalle 22 500 liiraa, jotta tämä jäisi pois vuoden 1930 Girosta. Binda hyväksyi pyynnön ja keskittyi loppukaudella Ranskan ympäriajoon ja maailmanmestaruuskisoihin. Tuloksena kaksi Tourin etappivoittoa ja MM-kulta maantiellä.

Italian ympäriajon kokonaiskisan johtajan vaaleanpunainen paita otettiin käyttöön vuonna 1931. Binda palasi Giroon hakemaan 5. GC:n voittoaan. Onni ei kuitenkaan ollut suosiollinen Cittigliosta kotoisin olleelle urheilijalle. Binda menetti rosa-paidan 6. etapilla. Hän kaatui 7. osuudella ja joutui keskeyttämään seuraavana päivänä. Pettymykset jatkuivat seuraavana vuonna. Bindan oli tyydyttävä 7. sijaan. Eroa kertyi voittajaa Antonio Pesentiin lähes 20 minuuttia.

Binda palasi valtaistuimelle kahden välivuoden jälkeen. Vieläkin lyömättömän 5. voiton (samaan ovat yltäneet Fausto Coppi ja Eddy Merckx) lisäksi vuoden 1932 Giro muistetaan siitä, että järjestäjät toivat kisaan uusina yksityiskohtina mäkipistekilpailun johtajan paidan ja henkilökohtaisen aika-ajon. Binda voitti ne molemmat, mutta tärkeimpänä rosa-paita. Hän vei myös 6 etappia ja johti koitosta 13 päivän ajan.

Vuosien 1934 ja 1935 Girot olivat Bindalle hankalat. Hän ei enää voittanut kisaa 6. kertaa. Suurmestari joutui keskeyttämään kolaroituaan moottoripyöräpoliisin kanssa vuonna 1934. Hänen uransa viimeinen Italian ympäriajo päättyi 16. sijaan yhteiskisassa.

Bindan käsittämätön Giro-ura sisälsi 5 kokonaiskisan voittoa, 1 mäkipistekisan ykköstilaa ja 41 etappivoittoa. Viimeksi mainittu ennätys säilyi miltei 70 vuotta, kunnes Mario Cipollini rikkoi sen vuonna 2003. Cipollinilla on yksi voitto enemmän.

Binda saavutti myös 3 maailmanmestaruutta maantiellä, 3 Milano-San Remo -klassikon ykköstilaa ja 4 Giro di Lombardian voittoa. Binda jäi ikuisiksi ajoiksi lajin suurimpien joukkoon.

Gino Bartali - Fausto Coppi: Italian ympäriajon ikimuistoisin taistelupari

Bindan poistuttua estradilta ennen vuotta 1936, Girossa alkoi uusi aikakausi. Sitä on kutsuttu Bartali-Coppi -kaksintaistoksi. Vasta 21-vuotias Gino Bartali nousi nopeasti suuren italialaisyleisön tietoisuuteen voittamalla vuoden 1936 Giron. Hän nappasi samalla 3 etappivoittoa ja mäkipistekisan herruuden. Bartali uusi kokonais- ja mäkipistekisan ykköstilat seuraavalla kaudella. Giron kilpailupäivien määrä oli kasvanut tasaisesti vuosien saatossa. Karavaani kulki ensimmäisen kerran Dolomiittien vuoristossa vuonna 1937.

Lempinimellä Il Pio tunnettu Bartali jätti Giron väliin vuonna 1938 ja keskittyi Ranskan ympäriajoon, jonka hän voitti. Seuraavalla kaudella Giovanni Valetti ja Bartali mittelivät tiukasti Giron herruudesta. Molemmat voittivat 4 etappia, mutta Valetti käänsi kisan edukseen Dolomiittien raatelevissa nousuissa. Miesten aikaeroksi jäi 2.59.

Bartalin edustamassa Legnano-joukkueessa polki 20-vuotias tulokas Fausto Coppi. Kaikkien yllätykseksi Coppi otti rosa-paidan haltuunsa 11. etapilla. Hölmistyneellä Bartalilla ei ollut voimavaroja kuroa tallitoverinsa etumatkaa kiinni. Kaksi päätösviikon osuusvoittoa takasivat Bartalille ainoastaan mäkipistekisan kuninkuuden. II maailmansota syttyi Euroopassa ja Giroa ei järjestetty vuosina 1941-1945.

Sotavuodet pilasivat Bartalin mahdollisuudet tavoittaa Binda kokonaisvoittojen määrässä. Myös Coppin loistokkuuden alkuajat loppuivat väliaikaisesti II maailmansotaan. Bartali siirtyi Vatikaaniin, kun taas Coppi osallistui sotatoimiin.

Giro palasi kilpailukalenteriin lähes kaikkien muiden kovimpien kisojen tavoin vuonna 1946. Ensimmäisestä II maailmansodan jälkeisestä Italian ympäriajosta muodostui yksi historian ikimuistoisimmista. Lähtökohdat olivat säilyneet ennallaan sodasta huolimatta.

Yleisö halusi nähdä vuoden 1940 uusintataiston Bartali-Coppi. Italialaiset odottivat mittelöä jopa niin intohimoisesti, että kannattajat olivat jakautuneet kahteen leiriin. Eeppinen kaksintaisto päättyi lopulta Bartalin niukkaakin niukempaan 47 sekunnin voittoon. Coppi sai revanssin vuotta myöhemmin. Hän löi Bartalin reilun 1,5 minuutin marginaalilla. Vuoden 1948 Girossa Coppi johti Bartalia vielä Dolomiiteilla, mutta hän vetäytyi kilpailusta. Tuomaristo määräsi Coppille aikarangaistuksen laittomasta tallin antamasta avusta vuoristossa.

Suivaantunut Coppi ja hänen joukkueensa lähtivät Girosta. Tämä jätti voittokamppailuun yllätysnimet Fiorenzo Magnin (edelleen vireä 91-vuotias herrasmies) ja Ezio Cecchin. Lopulta Giro ratkesi Magnin hyväksi historian pienimmällä 11 sekunnin marginaalilla.

Sisuuntunut Coppi teki paluun vuoden 1949 Giroon. Hän tyrmäsi kilpakumppaninsa Bartalin 17. osuudella, joka sisälsi 5 Dolomiittien nousua. Bartali nöyrtyi Coppin 250 kilometrin irtioton edessä 12 minuuttia. Giron maalikaupungissa Milanossa eroa oli toiseksi tulleeseen Bartaliin peräti 24 minuuttia.

Italian ympäriajo sai ensimmäisen ei-italialaisen voittajan vuonna 1950, jolloin Hugo Koblet (SUI) kellisti suuret ennakkosuosikit Bartalin ja Coppin. Il Campionissimo (Mestareiden mestari) -lempinimellä tunnettu Coppi kaatui pahasti murtaen lantionsa. Magni otti uransa toisen GC-voittonsa vuonna 1951.

Pari hankalaa kautta eivät lannistaneet Coppia, vaan mies palasi takaisin huipulle voittaen vuosien 1952 ja 1953 Girot. Ne olivat Coppin 4. ja 5. voitot. Tällä hän sivusi Bindan GC-ennätystä. Il Campionissimo pääsi hyvin lähelle kuudettakin rosa-paitaa, mutta Magni raapi vuoden 1955 Italian ympäriajon voiton vain 13 sekunnilla. Se oli miehen 3. rosa-paita.

Bartali ajoi viimeisen Gironsa vuonna 1954. Coppin jäähyväisvuosi oli 1959. Hän siirtyi ajasta ikuisuuteen seuraavana vuonna sairastettuaan malariaa.

Bartali saavutti Girossa 3 kokonaiskisan voittoa, 7 mäkipistekisan ykköstilaa ja 17 etappivoittoa. Coppin meriittilistalta löytyvät 5 kokonaiskisan voittoa, 3 mäkipistekisan ykköstilaa ja 22 etappivoittoa. Bartali ja Coppi lukeutuivat aikansa suurimpiin. He ovat nykyään lajin ehdottomia symboleja.

Charly Gaul - Giron voittoon 10 asteen pakkasessa vuonna 1956

Luxemburgilainen Charly Gaul järjesteli jymypaukun Girossa vuonna 1956. Gaulin mahdollisuudet rosa-paidan voittoon näyttivät olemattomilta ennen 18. etappia, sillä hän oli jäänyt kärjelle yli 16 minuuttia. Gaul iski epäinhimilisellä vuoristoetapilla Meranosta Monte Bondoneen, josta muodostui eräs kilpailun historian ikimuistoisimmista päivistä.

Monte Bondonella vallitsivat ankarimmat mahdolliset olosuhteet. Pakkasta oli 10 astetta ja taivaalta tuprutti lunta. Tässä kelissä Gaul kellisti kilpakumppaninsa yli 8 minuutilla, mutta oli maalissa niin väsynyt ja kylmissään, ettei jaksanut nostaa käsiään voiton merkiksi. Luxemburgilainen siirrettiin sairaalaan Monte Bondonelta, koska hän kärsi pahoista paleltumisista.

Lempinimellä Vuorten enkeli tunnettu Gaul pohjusti Giron voittonsa Monte Bondonen ykköstilallaan ja otti rosa-paidan haltuunsa ennen maalikaupunkia Milanoa. Gaulin toinen Giro-voitto tuli vuonna 1959.

Eddy Merckxin halintaa 1960-1970-lukujen vaihteessa

Pyöräilyn suurin nimi Eddy Merckx hallitsi Giroa vuosina 1968-1974. Tuolle aikavälille mahtuivat Merckxin kaikki 5 voittokertaa. Merckxin valtakauden jälkeen vähintään kolmeen Giro-voittoon ovat yltäneet vain Felice Gimondi ja Bernard Hinault. Kaksi rosa-paitaa on Giuseppe Saronnilla, Miguel Indurainilla, Ivan Gottilla, Gilberto Simonilla, Paolo Savoldellilla ja Ivan Bassolla.

Neljä suomalaista nähty Girossa

Italian ympäriajoon ovat osallistuneet suomalaisista Kari Myyryläinen (1988), Joona Laukka (1996), Jussi Veikkanen (2006, 2007, 2008, 2011) ja Kjell Carlström (2008, 2009, 2011). Tämänvuotinen Giro on Jussi Veikkaselle jo 5:s.

Giro d'Italia, eniten kokonaiskilpailun voittoja

5 voittoa
Alfredo Binda (ITA) | 1925, 1927, 1928, 1929, 1933
Fausto Coppi (ITA) | 1940, 1947, 1949, 1952, 1953
Eddy Merckx (BEL) | 1968, 1970, 1972, 1973, 1974

3 voittoa
Giovanni Brunero (ITA) | 1921, 1922, 1926
Gino Bartali (ITA) | 1936, 1937, 1946
Fiorenzo Magni (ITA) | 1948, 1951, 1955
Felice Gimondi (ITA) | 1967, 1969, 1976
Bernard Hinault (FRA) | 1980, 1982, 1985

Giro d'Italia, eniten etappivoittoja
42 Mario Cipollini (ITA
41 Alfredo Binda (ITA)
31 Learco Guerra (ITA)
30 Costante Girardengo (ITA)
25 Eddy Merckx (BEL)

- vetooo

Kuuntele uusin Latu Podcast

Premiumsport.fi

ulvang banneri