Grail FI 550x90px

Jukka Vastaranta uskoo hevoskuureihin harjoittelussaan ja haluaa päästä Lontoon kisoihin

Jukka_Vastaranta200611_introPyöräilijöiden kesäkuulumisia käsittelevässä sarjassamme on seuraavaksi Jukka Vastarannan vuoro. Jukka on yksi kaikkien aikojen lupaavimmista pyöräilijöistämme, joka on siirtynyt maantieltä maastoon parhaimpana saavutuksenaan tältä kesältä EM-hopea.

Jukka_Vastaranta200611Jukka Vastarannalla kulkee pyörä taas mallikkaasti. Kuva: Kari MäkinenPyöräilijöiden kesäkuulumisia käsittelevässä sarjassamme on seuraavaksi Jukka Vastarannan vuoro. Jukka on yksi kaikkien aikojen lupaavimmista pyöräilijöistämme, joka on siirtynyt maantieltä maastoon parhaimpana saavutuksenaan tältä kesältä EM-hopea. Kyselläänpä hiukan Jukan kesäkuulumisia, hänen harjoittelustaan ja siirtymisestä maantieltä maastoon.

Kerro hiukan itsestäsi Hevoskuurin lukijoille. Missä asustelet ja mitä elämääsi kuuluu pyöräilyn lisäksi tällä hetkellä?

– Asustelen kisapaikoilla. Koko kesä on mennyt kisasta kisaan Alppien suunnalla. Nyt olen käymässä Suomessa ja sitten hotellielämä taas jatkuu parin viikon visiitin jälkeen. Kesä on pyöräilijän tärkeintä kilpailuaikaa, joten ei paljoa muuta kuulu.

Miten kausi on omasta mielestäsi sujunut? Oletko esimerkiksi tyytyväinen MM-kisojen 8.sijaan?

– MM-kisojen 8. sija on todella hyvä, mutta EM-kisojen toinen sija on vielä parempi. Siihen voi lisätä vielä yhden XCO:n ykköskategorian kisan voiton, niin kausi on mennyt todella hyvin.

Nuorempana olit yksi Suomen ja Euroopan lupaavimmista maantiepyöräilijöistä ja sait myös paikan ammattilaistallissa. Sitten tuli kuitenkin vastoinkäymisiä terveyden kanssa ja jouduit keskeyttämään ammattilaisurasi. Kerrotko hiukan noista vastoinkäymisistä ja siitä kuinka lopulta selätit ne?

– Juniorina olin vielä Euroopan mestari maastossakin. Sitten vaihdoin maantielle. Siellä tosin tuli vaikeuksia viiden vuoden jälkeen ja homma jäi. Maantie ei tuntunut paluun jälkeen mukavalta, niin valitsin maaston. Olen selättänyt vaikeudet kovalla hieronnalla, jonka opin Leo Saariolta ja tyttöystäväni Sonja Kallio hieroo minua 5 tuntia viikossa ja pysyn näin kunnossa.

Noiden tapahtumien seurauksena vaihdoit myös maantieltä maastoon, kuinka tämä muutos sujui? Kuinka paljon harjoittelet nykyään maantiellä ja onko tuo maantieuran päättyminen jäänyt kaivelemaan mieltäsi?

– En harjoittele maantiellä lainkaan tällä hetkellä. Tai ajan kyllä maantiellä, mutta maastopyörällä. Minulla ei ole tilaa maantiepyörälle autossa, niin sitä ei voi pitää reissussa mukana. Kun tilanne rauhoittuu, ajaisin mielelläni maantiellä muutaman lenkin viikossa. En kaipaa kauheasti maantielle. Tietenkin aina kun katselen kisoja tai muuten ajatukset menevät maantien pariin, niin halujakin tulee. Uskoisin olevani taas hyvässä kunnossa myös maantietä ajatellen, mutta maasto on parempaa elämää. Nautin siitä enemmän, vähemmän varjopuolia.

Olit nuorena myös lupaava hiihtäjä, kuinka paljon hiihtoa kuuluu sinun harjoitteluun tänä päivänä talvisin? Ja taidat käydä vielä kisoissakin?

– Olen ollut vaivojeni ja tyttöystäväni takia Suomessa monena talvena. Hiihdän niin paljon kun lunta riittää. Sonja on kilpahiihtäjä, niin aloin kiertämään myös kisoja. Kulkee ihan hyvin. Talvella minussa herää aina hiihtäjä.

Kerro hiukan enemmän harjoittelustasi, mitä se pitää sisällään? Entä kuinka kovia määriä ovat kovimmat hevoskuurisi? Mitkä ovat sinun harjoittelusi peruspilarit ja mihin uskot harjoittelussasi?

– Itse uskon hevoskuureihin. Minun on pakko treenata todella kovaa, jotta tulisin kuntoon. Tänä vuonna tuollainen harjoittelujakso puuttui matkustelun seurauksena. Tuloksia ei tullutkaan, kunnes ensimmäisen kovan kisan Alpen tour jälkeen. Nyt olen hoitanut harjoittelun kisoissa, ajanut niitä joka viikonloppu ja palautellut viikon. Viikolla ajan yhden tai kaksi kunnollista lenkkiä. Olen todella vapaa harjoittelija. Lopetin harjoituspäiväkirjan teon tänä vuonna. Nuorena tuli tunteja paljon. 15 ikävuodesta 20 ikävuoteen harjoittelin yli 1000 tuntia vuosittain kunnollista kestävyysharjoittelua. Se oli varmaan jumiin menon yksi syy.

Annatko vielä hiukan esimerkkiharjoitteluviikkoja talvelta Suomesta ja sekä kesältä?

– kesä: su: maraton kisa 100km täysiä, ma: 2h kevyt, ti: 2h kevyt, ke: 2h kevyt, to: 4h vuorilla, pe: 2h kevyt, la: 2h kevyt.

Talvi: hiihdän hyvänä viikkona aamuin illoin ja illalla monesti reipasta, vetoja, kirejä. Juoksen myös iltalenkkejä.

Millaisia tavoitteita olet asettanut itsellesi pyöräilijän urallasi? Lontoo taitaa kiinnostaa kovasti?

– Lontoo olisi hyvä juttu. Pitkällä tähtäimellä haluan ajaa aika vanhaksi, koska tunnen että aloitin vasta viimevuonna. Haluan vakiinnuttaa itseni maratonin maailman kärjessä ja pysyä siellä. En kuitenkaan halua alkaa laahaamaan, eli ajamaan vanhaksi ilman tuloksia. Urheileminen kilpaa ei ole minulle pakkomielle. Jos ei pärjää, voin ajaa omaksi iloksenikin yksin metsässä ja tehdä elääkseni jotain kannattavaa.

Miten sinun mielestäsi kestävyysurheilun asemaa saataisiin nostettua Suomessa, entä pyöräilyn asemaa?

– Rahalla. Kestävyysurheilussa on asenne, että kovaa pitää treenata ja kaikkensa antaa, mutta jos jotain siitä alkaa saamaan, niin laitetaan kapuloita rattaisiin. Kateus iskee.

Kiitokset haastattelusta! Hevoskuuri toivottaa sinulle onnea matkalla Lontoon kisoihin!

- Tero Viljanen

Kuuntele uusin Latu Podcast

Premiumsport.fi

ulvang banneri