Lammikko: Taustaa sprinttisuunnistuksen kisajärjestelyihin

Tampereen Pyrinnön järjestämä Mikonpäivän Suunnistus suunnistettiin 2.10.2011 peräti 16:tta kertaa. Mutta ekaa kertaa se suunnistettiin nyt sprinttinä ja vieläpä 'oikeaoppisesti' kaupunkisprinttinä Lapinniemen kerrostalo-alueen ja Koukkuniemen vanhainkodin alueella. Kisan yhteydessä pidettiin myös 10-14 -vuotiaiden Alueottelu Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Hämeen kesken.

 

Tampereen Pyrinnön järjestämä Mikonpäivän Suunnistus suunnistettiin 2.10.2011 peräti 16:tta kertaa. Mutta ekaa kertaa se suunnistettiin nyt sprinttinä ja vieläpä 'oikeaoppisesti' kaupunkisprinttinä Lapinniemen kerrostalo-alueen ja Koukkuniemen vanhainkodin alueella. Kisan yhteydessä pidettiin myös 10-14 -vuotiaiden Alueottelu Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Hämeen kesken.

Paineita aiemmista kisoista

Sprinttisuunnistus on tänä vuonna aiheuttanut keskustelua enemmän kuin koskaan. Sprinttimaajoukkueen perustaminen hyvine esiteltyine leireineen koettiin selkeästikin hyvänä ratkaisuna. Mutta sen sijaan itse sprinttikisat ovat aiheuttaneet todella runsaasti keskustelua ja polemiikkia. Särkänniemen Huippuliigassa vaativassa huvipuistossa pensasaita&parkkipaikka- ja aitahylkäykset ja -hylkäämättömyydet aiheuttivat kovasti keskustelua ja samoin iltapäivän am-sprintin tonttialuerikkomukset, SM-sprintissä etukäteisjalkineinformaation puuttuminen, loppujyrkänne sekä nauhoin kielletty maastoalue aiheuttivat nurinaa, hylkäyksiä ja vastaprotesteja, joten viralliset tuloksetkin saatiin vasta monen viikon päästä liiton käsittelyn jälkeen. Lohjan mainiossa MM-katsastuksessakin laji osoitti herkkyytensä, kun kesken kisan liikenne aiheutti lopussa ongelmia.

Sprintissä kartan kuvaus, ratamestarityöskentely, liikennejärjestelyt ja kisajärjestelyt yleensäkin – kaiken on onnistuttava ja vain jonkun pienen yksityiskohdan pieni epäonnistuminen voi aiheuttaa kisan pieleenmenon – tai ainakin armoitetun Pesupaikan haukut... ;) – joko yksittäisen urheilijan, sarjan tai jopa koko kisan osalta.

Näillä vaativilla kesän sprinttitaustoilla oli haasteellista, mutta samalla mielenkiintoista lähteä rakentamaan ja suunnittelemaan XVI Mikonpäivän Suunnistusta.

Kisakeskukseksi muuttui Koukkuniemen vanhainkodin piha – vanhainkodin johtajan toivomuksesta/vaatimuksesta! Upea kisakisakeskus, hyvä ja vaihteleva kerrostaloalue pitkine pensas- ja lauta-aitoineen, portaineen, korkeuseroineen ja vanhainkotialueen isot rakennukset, muurit, pensaat jne tarjosivat hienon ympäristön suunnitella vaativia sprinttiratoja. Samalla ennen kaikkea kerrostaloalue asetti melkoisia haasteita kisajärjestelyille paitsi liikenneturvallisuuden, myös helposti ylitettävien pensasaitojen/kiellettyjen kasvillisuuksien vuoksi.

Opastava ote

Koska kyseessä oli sekä lapsille että ikähenkilöillekin suunnattu kisa ja koska tämä(kin) kesä on osoittanut, että monet eivät tunne sprintin kiellettyjä merkkejä – tai sitten eivät ainakaan noudata niitä, niin jo alun perin valitsimme Mikonpäivän Suunnistuksen lähtökohdaksi 'opastavan lähestymistavan', koska emme todellakaan halunneet, että kerrostaloilta tulisi negatiivista palautetta ja alue joutuisi harjoittelukieltoon - kyse on myös hienon lajimuodon elinehdosta. Tavoitteena olikin, että pyrimme ennakoimaan sudenluopat ja ansat mahdollisimman hyvin, että saisimme tehtyä hienon ja positiivisen sprinttikisan.

Keltaliivisiä rasti-, rata- ja liikennevalvojia meillä oli yhteensä 30. Ratamestarina annoin heille neljä ohjetta: 1. olkaa ystävällisiä, mutta jämäköitä, 2. keltaliivisten valvojien tehtävänä on ehkäistä liikenteen vaaratilanteita ja kilpailijoiden sääntörikkeitä, 3. estäkää sääntörikkeet ja vasta 4:ntenä asiana tehtävänä hylätä.

Mielestäni kilpailijoiden on oltava rehellisiä niin järjestäjiä, taloyhtiöitä kuin kanssakilpailijoitakin kohtaan. Reitinvalinnan määräävä tekijä täytyy olla se, mistä SAA mennä, eikä lyhin/nopein reitti, josta ns pääsee. Kilpailijan tehdessä reitinvalinta- tai reitin toteutusvirheen, niin sitä ei saisi yrittää paikata menemällä kielletyn pensasaidan tms läpi. Mahdollisen virheen tehtyä onkin ihan oikein, että siitä joutuu 'maksamaan'. Kyse on oikeudenmukaisuudesta myös kanssakilpailijoita kohtaan – ja se on ehdottoman välttämätöntä sääntöjen noudattamista, jotta jatkossakin sprinttejä voidaan kaupunkialueilla järjestää! Näin se vaan on ja tähän täytyy kaikki kilpailijat opettaa, niin junnut, huiput, kuin ikäpapparaisetkin.

Ratamestarin ennakointia ansapaikoista

Ratamestarin yhtenä tärkeänä tehtävä oli ennakolta miettiä, mitkä ovat riskipaikkoja tehdä tahallisia ja tahattomia sääntörikkeitä ja miettiä ja tarkastella maastoa ja karttaa myös siltä kannalta, että rikkeitä ei tehdä vahingossa, jos kartta tai maasto ei selkeästi kerro kielletystä kohteesta.

Opastavaa otettamme tehostimme julkaisemalla etukäteen kuvapareja (http://mustajoki.net/mps/) maastosta ja kartasta, jotta säännöt ja niiden ymmärrys tulisivat paremmin tutuiksi, mistä saa mennä ja mistä ei. Ja 2000 kertaa niitä olikin tutkittu ja monet niitä kehuivat.

Kielletyn alueen nauhaa ratamestari laittoi yhteensä (vain) neljään paikkaan – yhteensä vain n 80 m. Karttaan laitettiin 'tonttivihreää' pariin riskipaikkaan tehostamaan harvahkon tummimman vihreän pensasaidan estovaikutusta.

Helppoa ei ole kartantekijälläkään

15-vuotiaan Anton Kuukan tekemä kartta oli uusi ja erinomainen. Karttaa selkiytettiin myös ratojen laadinnan aikana monesta kohtaa – kapeita aukkoja ja portaita suurennettiin, että ne olisivat vauhdissakin huomattavissa. Myös jossain kohtaa rataa/rastipisteitä muutettiin selkeyden vuoksi. Sprinttikartan teko ei ole helppoa, koska vaikkapa lasten leikkitelineitä ei oikein voi kuvata, vaikka joskus syytä olisikin. Myös puut ja mainitut aidat ja matalat istutetut kasvillisuudet aiheuttivat päävaivaa. Maastossa ja kartalla tavaraa oli runsaasti ja kartta olisikin ollut vielä parempi, jos se olisi tulostettu 1:3000 –mittakaavaan, mutta sitä ei tehty, koska standardi on 1:4000 tai 1:5000.

Koejuoksuista tärkeää lisäinfoa

Jo kesällä ennen Ranskan MM-kisoja, puolet MM-sprinttijoukkueesta kävi tekemässä pari sprinttitreeniä vielä keskeneräisellä kartalla. Näistä ja TP:n edustusryhmäläisten tekemistä koejuoksuista oli ratamestarille kovasti hyötyä mm reitinvalintojen testaamisessa ja oikeaa ratapituutta mietittäessä. Radat lyhenivätkin jo ensimmäisten koejuoksujen seurauksena 0.5 km!

Muutaman rastivälin reitinvalinnat kellotettiin vielä viikko ennen kisoja, jotta tarvittaessa olisi vielä muutettu rastin paikkaa (esim H/D21A-radan 7. rastin paikka: katoksessa vai ylemmällä tasanteella) . Muutokseen ei ollut tarvetta, koska rastiväli 6-7 oli oikealta 7 sekuntia nopeampi kahdessakin eri testissä. Ja juuri tätä ratamestarina halusinkin.

Kisat

Itse kisat sujuivat hyvin. Hylkäyksiäkin toki jouduttiin tekemään - yhteensä 15 kpl. Muutama hylättiin kielletystä pensasaidan ylityksestä (valvojan kieltokaan ei auttanut), mutta selvästi eniten (=10 hylsyä) hylättiin kiellettyjen teitten käyttämisestä. Tiet merkittiin karttaan kielletyiksi turvallisuuden vuoksi. Ja turvallisuus on ja täytyy olla kuitenkin kaiken lähtökohta.

Monet saadut palautteet – ja se että Pesupaikalla ei haukuta ;) – kertoivat, että kisat onnistuivat hyvin – tai jopa erinomaisesti. Kilpailu oli hyvähenkinen, kisakeskus idyllinen, syksyinen ilma oli upea, tulospalvelu pelasi, kuulutus loi hyvän tunnelman ja myös radat saivat kosolti kehuja. Vainion Antti jopa sanoi kisaa kesän parhaaksi sprintiksi ja näyttivät blogeissaan muutkin maajoukkuemiehet kehuneen – Tuomas Kari jopa hylkäyksestään huolimatta ;)

Kokemuksia ja oppia

Pyrintö järjesti nyt ensimmäisen – joskaan ei viimeistä – kertaa kaupunkisprinttikisan. Sprintin ja nimenomaan kaupunkisprintin järjestäminen on työläs urakka, jossa voi tulla kaikenlaisia yllätyksiä kesken kisankin. Me yritimme ennakoida riskipaikkoja, joita ovat mm:

• suunnistus on oltava turvallista (autojen ja suunnistajien törmäykset/vaaratilanteet)

• mummot ym asukkaat eivät saa olla 'pelon vallassa'

• puskat ja kukkapenkit täytyy jättää rauhaan - tämä on ehdoton elinehto, jotta lajia voidaan harrastaa ja jotta uusi kartta ei joudu heti kisan jälkeen käyttökieltoon - eli yhteydet taloyhtiöihin ja asukkaisiin on pysyttävä moitteittomina. Tämä on myös lajin imagon kannalta välttämätöntä. Valitettavasti tätä eivät pistepalloilla juoksevat ja tonttivihreitä oikovat suunnistajat aina muista tai paremminkin ymmärrä normaalissakaan suunnistuksessa. Mutta se on lajin ehdoton elinehto!

• muutamaan epäselvimpään paikkaan laitettiin kielletyn alueen nauhaa

• epäselvä pensasaidan aukko merkattiin maastoon puukepeillä, joissa oli hohtoteippi

• valitettavasti monien ikämiesten suusta aika-ajoin kuulee, että 'olin ovela ja menin tuosta ja tuosta'... Nytkin kuulin jälkeenpäin yhdeltä ikämieheltä (joka hylättiin tiellä juoksusta ja hän sanoi heti, että hänet pitikin hylätä - hän olis huolissaan siitä, että palkinnot päätyvät oikeille miehille...), että jotkut ikämiehet olivat menneet kartan korkeimmalla mäellä olevan päiväkotiaidan vieressä olevalle pensasrastille kielletyn päiväkodin 'kaksoisväkäs'aidan portista läpi, kun siitä kerran pääsi portin avaamalla... Voi veljet! Tätäkin paikkaa kyllä valvottiin ja valvoja sanoi muutaman aidan yli yrittäneen estäneensä, mutta ilmeisesti miehet olivat pujahtaneet suoraan rastille...

Myös me järjestäjinä opimme ja teemme seuraavalla kerralla joitain asioita paremmin. Nyt autoja ajettiin myös kisa-alueelle, verryteltiin kisa-alueen reunateitä – näissä meidän täytyy laittaa paremmat ohjeet etukäteen. Hylkäysprosessimme oli aivan liian hidas. Nyt tieto hylkäyksestä tuli maastovalvojilta maalissa olevalle 'hylkääjälle' (joita oli vain yksi) kyllä puhelimitse ajoissa - eli ennen kuin kilpailija tuli maaliin ja ko henkilö puhutti ko kilpailijaa. Mutta lopulliset hylsypäätökset ja vienti tuloslaskentaan tehtiin vasta paljon myöhemmin - jopa vasta palkintojen jaon jälkeen. Ensin emme hylänneet Kylpylästä koilliseen lähteneen tien tiehylkyjä lainkaan, koska meillä oli valvojilla vanha rata/karttaversio, jonka mukaan ylityspaikan jälkeistä tietä ei olisi saanut käyttää – lopullisessa kisaversiossa tien pohjoisreunaa pitkin sai juosta. Ekan tien (= ennen ylityspaikkaa) olevat kilpailijat hylättiin vasta sen jälkeen, kun maaliin saapui valvojien valvontapöytäkirjat. Ja sen jälkeen linja oli selvä: pensasaidan ylittäjät ja mm kylpylän jälkeen lähtenyttä kokonaan kiellettyä tietä käyttäneet johtivat hylkäykseen, mutta siis vasta jälkikäteen.

Sprintin rastimääritteet eivät ole ihan helppoja ratamestarillekaan. Niinpä täytyi konsultoida liiton karttavastaavaa, jotta oikeat rastimääritteet saatiin tehtyä... Kaikkia paikkoja ei voi rastimääritteissä edes kuvata, vaan täytyy käyttää 'lähinnä oikeaa'. Laji vaatii vielä kehittämistä.

Rastireitillä oli kaupunkioloissa omat ongelmansa. Onneksi RR-ratamestari älysi jo etukäteen pyytää puukeppejä, jotta puuttomaan puistomaastoon saatiin viitoitusnauha pysymään paikoillaan nurmikkoon tappi lyömällä ja rtm haali jostain matalia tiiliskiviä viitoituksen painoksi asfaltille.

Testikisa onnistui!

Mikonpäivän Suunnistus oli tietynlailla meille jopa testikilpailu - pystyykö kaupunkisprinttiä järjestämään kunnolla laajalla sarjarepertuaarilla eli myös lapsille ja ikähenkilöille.

Näemmä pystyy ja ihan hyvin. Mutta valvojia täytyy olla paljon, radat ja rastipisteet täytyy olla tarkoin mietitty. Nyt meillä oli 30 liikenne/maasto/rastivalvojaa, jotka kirjalliseen valvontapöytäkirjaan raportoivat 15 hylkyä, mutta myös peräti 85 tapausta, jossa he estivät kielloillaan pensasaidan/kielletyn tien käytön. Kuinkahan paljon rikkoja olisikaan tullut ilman valvojia? Paaaaljon! Myös varmasti paljon katsotut kuvaparit auttoivat myös sitä, että asiaa tutkittiin ja mietittiin etukäteen. Hyvä! Tämän uskon/toivon tulevankin vakiokäyttöön muillekin sprinttijärjestäjille.

Taloyhtiöiltä pyydetyt ja saadut palautteet olivat erittäin positiivisia tyyliin: "Tapahtuma on hieno ja kannattaa järjestää jatkossakin" ja "voisiko seuraavan kerran järjestää piha-alueellemme makkarapisteen, niin hienoa kisaa oli seurata"! Myös Koukkuniemen vanhainkodin asukkaille järjestetty ns Rollaattorisuunnistus vanhoine rintanumeroineen kaikkineen sai erinomaisen vastaanoton.

Sprintin jatko

Sprintti on hieno laji - ensi vuonna Pyrintö järjestää 80-vuotisen suunnistusjaostonsa kunniaksi peräti 3-päiväiset Tampere Gamesit, joista Pe 8.6.2012 on kaupunkisprinttiä (ja La + Su sitten keskimatka ja pitkä matka). Ja syksyllä 17. Mikonpäivän Suunnistus pidetään myöskin kansallisena sprinttinä.

Ensi vuonna helmikuun liiton Vierumäen valmennusseminaarin aiheena tulee olemaan sprinttisuunnistus. Sitä ennen täytyy kuitenkin sopia, koostaa ja tehdä selkeät ohjeet niin kartantekijöille, ratamestareille, kilpailunjärjestäjille kuin myös kilpailijoille, miten mikäkin asia pitää järjestää ja kuvata, jotta turhalta sprinttipolemiikilta jatkossa voidaan välttyä.

Laji on hieno, mutta vielä nuori. Nyt on kehittämisen paikka! Ja siihen XVI Mikonpäivän Suunnistus ja tämä kirjoituskin – pituudestaan huolimatta tai ehkäpä juuri siksi - tähtäsi.

>>Reittihärveli

>>kisasivut

- Mikko "Lammikko" Eskola
ratamestari, 0400-568693, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Ps! Palaamme vielä myöhemmin jatko-osassa Mikonpäivän suunnistusten miesten rataan urheilijoiden kommenttien ja Hevoskuurin toimittajan matkakertomuksen muodossa.

str8 boxi

Premiumsport.fi

ulvang banneri