Sprinttisuunnistuskulttuuria nostetaan Turussa

Turku Sprint Cup pyrkii nostamaan suomalaista ja turkulaista sprinttisuunnistusta.

Suomalaissuunnistajien talvinen lajiharjoittelu on perinteisesti koostunut erilaisista yösuunnistucupeista, joita on juostu ympäri Suomea aina metsästä kortteleihin lumitilanteen mukaan. Turussa on kuitenkin siirrytty yösuunnistuksesta sprinttisuunnistukseen. Turku Sprint Cup on kilpailusarja, joka järjestetään Suomen entisen pääkaupungin alueella sekä sen ympäryskunnissa. Kilpailusarjan tavoitteena on tarjota vauhdikkaita suunnistusharjoituksia kaikenikäisille urbaanissa ympäristössä.

Viime viikonloppuna juostiin cupin kaksi ensimmäistä osakilpailua ja mukana oli myös Suomen sprinttimaajoukkue, joka piti leiriään Turussa. Maajoukkueen ohjelmaan kuului sprinttiosakilpailujen ohella myös 3000m testijuoksu, joten tehopainoinen leiri oli kyseessä.

Yksi sprintticupin taustalla vaikuttavista henkilöistä on takavuosien suunnistuksen moninkertainen MM-mitalisti sekä entinen suunnistusmaajoukkueen päävalmentaja Janne Salmi, joka toimi sunnuntain kilpailun ratamestarina.

Sveitsissä asuva Salmi toimii tällä hetkellä osa-aikaisena Turun Seudun Urheiluakatemian monitoimimiehenä. Työtehtävät hoituvat pääosin etätyönä miehen vieraillessa Suomessa parin kuukauden välein. Toimenkuvaan kuuluu muun muassa Varsinais-Suomen suunnistusalueen valmennustoiminnan tukeminen sekä huippusuunnistustapahtumien järjestäminen ja kehittäminen Turun seudulla.

Henkiinherätetty

Turku Sprint Cup on alunperin Katri Lindeqvistin ja Ingunn Fristadin luoma harjoituskilpasarja, joka on viime vuosina elänyt hiljaiseloa. Nyt Salmi on herättänyt tapahtuman uudelleen henkiin yhdessä Varsinais-Suomen Suunnituksen aluevalmentaja Markus Lindeqvistin sekä alueen seurojen kanssa. Sarjassa on ollut osallistujia kahdenkymmenen ja viidenkymmenen juoksijan väliltä, mutta viime viikonloppuna osanottajia oli yli sata. Sprinttimaajoukkueen lisäksi myös Hämeen aluevalmennusryhmä oli mukana sprinttiviikonlopussa.

- Palaute on ollut toistaiseksi hyvää tai jopa erittäin hyvää huolimatta hieman arktisista olosuhteista, Salmi kertoo.

Vähäluminen talvi loppui kertarysäyksessä Etelä-Suomessa ja niinpä sprinttisuunnistajatkin joutuivat tarpomaan osittain hangessa.

- Radat oli suunniteltu niin, että lunta olisi jonkin verran. Liukkaus haittasi lauantaina aavistuksen, sunnuntaina lumesta ei ollut suurempaa haittaa, kertoo sunnuntain kisan ratamestari Janne Salmi.

Markus Lindeqvist laati radat lauantain Ylioppilaskylän sprinttiin.

- Ylioppilaskylässä lumi ei oikeastaan talvellakaan haittaa sprinttisuunnistusta, enkä sitä siksi kauheasti ottanut huomioon suunnittelussa. Toki jos lunta olisi ollut paljon, muutamat rastit olisivat jääneet pois, Lindeqvist kertoo.

Mielikuvitusta ratasuunnitteluun

Molempien miesten mukaan myös suomalaiseen urbaaniin ympäristöön on laadittavissa laadukkaat sprinttiradat vaikka Keski-Euroopasta tutut vanhat ja jyrkissä rinteissä sijaitsevat kaupungit puuttuvat.

- Mielikuvitusta vaaditaan kieltämättä enemmän kuin Keski- tai Etelä-Euroopassa. Muutamia erinomaisiakin alueita toki löytyy, mutta ne kannattaa pyrkiä säästämään merkittävimpiin tapahtumiin. Urheilijoiltakin vaaditaan mielikuvitusta. Esimerkiksi Pekka Nikulainen teki Hirvensalossa aikoinaan yli 1000 suunnistustreeniä, joten taidon kehittäminen ei ole pelkästään maastosta ja kartasta kiinni, Salmi muistuttaa.

- Jos aletaan ihan vimpan päälle tekemään, tarvitaan hirveästi etukäteistyötä, jotta parhaat alueet saadaan käyttöön. Ja toisaalta onhan MM-kisoissakin monenlaisia sprinttejä, joihin Suomen olosuhteissa pystyy ratasuunnittelulla hyvin vastaamaan, Markus Lindeqvist pohtii.

Viime kesänä suunnistuspiireissä aiheutti paljon keskustelua sprinttisuunnistuksen säännöt ja niiden tuntemus. Särkäniemmen Huippuliigan osakilpailun massahylkäykset ovat yhä muistissa, mutta ainakin Salmen viikonlopun kokemukset näyttävät, että sääntötuntemus on kasvanut.

- Suurin osa tuntee säännöt pikkuhiljaa hyvin, kiitos erityisesti viime vuoden spekulointien. Mutta aina on joukossa urheilijoita, jotka ovat kokemattomia tai välinpitämättömiä, Salmi sanoo ja korostaa asenne- ja sääntökasvatuksen jatkuvaa tarvetta.

Lindeqvistin mukaan sääntötuntemuksessa on vielä puutteita jonkin verran, mutta huomauttaa sprintticupin olevan juuri sprinttisuunnistuskulttuurin kehittämistä ja samalla sääntötuntemuksen parantamista varten.

Suomalaiset jäljessä monella osa-alueella

Janne Salmen kokemus suunnistuksesta on raudanluja ja maailmaa on nähty vuosikymmenien aikana paljon. Erityisen tutuksi on tullut Sveitsi ja sveitsiläinen suunnistuskulttuuri. Tällä hetkellä sveitsiläiset ovat jopa pelottavan ylivoimaisia sprintissä erityisesti miesten puolella. Salmen mukaan ero sveitsiläisten ja suomalaisten suunnistajien välillä sprintissä tulee kaikilla mahdollisilla osa-alueella eli vauhdissa, sujuvuudessa, reitinvalinnoissa sekä virheettömyydessä.

- Toiset häviävät enemmän toisilla osa-alueilla, toiset toisilla, keskimäärin turpiin tulee kuitenkin 15-20sekuntia kilometrillä.

Maajoukkueen päävalmentaja Juha Taini on peräänkuuluttanut maajoukkueeseen pyrkiviä urheilijoita erikoistumaan eri matkoille. Janne Salmi ei ole erikoistumisen suuri kannattaja. Hänen mukaansa sprinttisuunnistuksen kehittämisellä monen suomalaissuunnistajan tulokset paranisivat myös metsässä.

-Juuri sprintissä vaadittavat osa-alueet- vauhti, reitinvalinnat ja virheetön suunnistus kovassa rasituksessa - ovat niitä, joista lähes kaikilla suomalaissuunnistajilla homma puristaa, Salmi sanoo.

Hänen mukaansa sprinttisuunnistuksen harjoittaminen ei heikennä mahdollisuuksia pärjätä muilla matkoilla.

Markus Lindeqvist suosittelee yleisurheilijoiden harjoituksiin lyöttäytymistä ja yleisurheiluvalmentajien osaamisen hydyntämistä.

- Maileriryhmässä tehtävät vetoharjoitukset suunnistajille pitkähköillä palautuksilla ja erilaiset koordinaatio, hyppely, loikka ja nopeusharjoitteet tuovat varmasti vauhtireserviä juoksuun.

Kovat viikonloppusetit nykypäivää

Sprinttimaajoukkueen leiri oli intensiteetiltään kova kun ohjelmassa oli kovia harjoituksia joka päivä. Salmi ei ota kantaa sprinttimaajoukkueen leirin ohjelmaan, mutta hänen mukaansa 3-4 päivän harjoitusrupeamat, joissa harjoitellaan päivittäin kovaa 1-2 kertaa, ovat suunnistusvalmennuksen nykypäivää.

- Ketteryttä ja rytminvaihtoa sekä erityisesti taitoa voi tosin kehittää myös muuten kuin täysillä juoksemalla. Maajoukkueella on muun muassa erinomaisia teoriatreenejä reitinvalintaan ja nopeaan ratkaisukykyyn, muistuttaa Salmi.

Suomella ei ole vielä ainuttakaan sprintin maailmanmestaruutta. Himmeämpiä mitaleja on tullut muutamia, mutta kirkkain puuttuu. Myös junioreista sprintin maailmanmestaruus puuttuu. Mutta kuka pääsee kuuntelemaan Maamme-laulua ensimmäistä kertaa MM-sprintin palkintokorokkeella?

- Joku vielä HD15-20 –sarjassa suunnistava poika tai tyttö, joka juoksee luonnostaan kovaa ja hankkii hyvät rutiinit sprinttisuunnistuksesta koti- ja ulkomailta, sekä saavuttaa matkalla nuorten MM-mitalin. Siitä 4 vuotta tiukkaa ja määrätietoista treeniä laadukkaassa akatemiavalmennuksessa niin kultaa tulee. Toivon kuitenkin, että MM-kultaa tulisi jo Lausannesta tai Vuokatista, Salmi vastaa.

Markus Lindeqvist on aluevalmentajan sekä nuorten olympiavalmentajan ohella myös nuorten maajoukkuevalmentaja. Tarkkoja vuosilukuja Suomen sprinttimenestyksen alkamisesta hän ei halua sanoa.

- Työ on aloitettu Suomessakin. Uskon nuoriin, mutta katsotaan minä vuonna tärähtää.

Turku Sprint Cup 2012 jatkuu helmikuun 4. päivä Maskussa. Maaliskuun alussa juostavissa 4. ja 5. osakilpailussa on mukana sekä nuorten maajoukkue että sprinttimaajoukkue.

Lisätietoja ja tuloksia karttoineen Turku Sprint Cupin sivuilta

- Juho-Veikko Hytönen

Kuuntele uusin Latu Podcast

ulvang banneri