Miten Kangasala-Jukolan radat syntyivät? Ratamestarit tekivät ensimmäisen hahmotelman ja parantelivat sitä 53 kertaa

Monipuolinen hajonta tarjosi haasteita Venlojen viestissä. Kuvassa Järlan kakkosjoukkueen Elsa Jansson perässään Lahden Suunnistajien Lotta Kirvesmies viestin toisen osuuden kahdeksannella rastilla. Kuva: Touho Häkkinen

Monipuolinen hajonta tarjosi haasteita Venlojen viestissä. Kuvassa Järlan kakkosjoukkueen Elsa Jansson perässään Lahden Suunnistajien Lotta Kirvesmies viestin toisen osuuden kahdeksannella rastilla. Kuva: Touho Häkkinen

Ratamestarit epäonnistuivat ainoastaan aika-arvioissa. Jukolan avausosuuden yhdellä hajonnalla kärkijoukkueet jättivät optimireitin käyttämättä.

 

Kesäkuun Kangasala-Jukola on jo historiaa, mutta muistot jäävät. Monelle tapahtumasta mieleen jäivät radat, hajonnat ja erityisesti maasto, joka ei ollutkaan niin pahaa kuin ennakkoon kuviteltiin.

Yksi tärkeä osa Jukolan viestin onnistumista on huolellinen ratasuunnittelu. Nyt Kangasala-Jukolan toinen ratamestari Petteri Laitinen valottaa ratasuunnittelua ja hajontojen anatomiaa Jukolan viestin sivuilla julkaistussa kirjoituksessa.

Laitinen suunnitteli radat yhdessä Jarkko Liuhan kanssa. Suunnitelmissa piti ottaa huomioon lukuisia asioita kuten maaston suhteellisen pieni koko, tv-tuotanto, maaston kulutus, uudet hakkuut ja muun muassa maaston läpi kulkevan huoltotien liikenne.

Ratojen varsinainen suunnittelu käynnistettiin kesällä 2017.

- Kesän ajan juoksimme lenkkejä maastoa ympäri ja pohdimme alueiden käyttöä ja minkälaisia välejä maastoon voisi saada. Toki maasto oli jo ennestään jokseenkin tuttu, mutta tuolloin kesällä alkoi myös Weckmanin Jannen tekemä uusi kartta valmistua, joten otimme samalla siihen tuntumaa. Tämän jälkeen ensimmäiset versiot varsinaisista radoista syntyivät nopeasti, Laitinen kirjoittaa.

Ratoihin tehtiin seuraavan vuoden ajan jatkuvasti parannuksia. Laitinen muistelee viimeisimmän version olleen järjestysnumerossaan 54, kun radat lyötiin lukkoon kesällä 2018 eli vajaa vuosi ennen tapahtumaa.

JukolaHajontaKangasalaJukolaJukolan viestin hajontaa. Kuva Laitisen tekstistä Jukolan viestin sivuilta.

Ratamestarit valottavat kirjoituksessa ratasuunnittelun periaatteita. Miehet halusivat tehdä sellaiset radat, joilla itsekin halusivat juosta.

- Mitään ihmeellistä ja uutta hajontamallia ei lähdetty hakemaan, perinteiset toimivat hyvin suunniteltuina hyvin. Mietimme paljon, minkälaiset hajonnat ovat itselle hankalimpia – missä itse on yleensä tehnyt virheitä? Pohdimme myös jonkin verran maaston urautumista ja sitä, miten edellisten osuuksien uria voi hyödyntää kärkisuunnistajien tehtävän vaikeuttamiseksi.

Venloille virheitä ensimmäisen tv-rastin jälkeen, Jukolan avausvälin optimireitti riippui hajonnasta

Laitinen käy kirjoituksessaan läpi myös viestien yksittäisiä hajontoja. Venlojen viestissä tehtiin virheitä erityisesti ensimmäisen tv-rastin jälkeisessä ”tyhjässä” mäessä ja lisäksi myös viimeisillä hajonnoilla juuri ennen vaihtoa.

Jukolan viestin avausosuudella totutusti nähdyn pitkän ykkösvälin optimireitinvalinta riippui siitä, mikä hajonta suunnistajalla oli.

- Valinnoista vasen kierto ei ole paras oikeanpuoleiselle hajonnalle eikä tiekierto vasemmanpuoleiselle hajonnalle ja valinta piti tehdä oikeastaan jo heti K-pisteen jälkeen.

JukolaYoKuvitusAnttiHarkkoTampereen Pyrinnön Severi Kymäläinen tuomassa letkaa toisen osuuden 13:nnelle rastille perässään Stora Tunan Henrik Johannesson, Tyrvingin Björn Ekeberg, Turun Metsänkävijöiden Martins Sirmais ja Fredrikstadin Hans Petter Mathisen. Kärjessä suunnistanut Nydalenin Anders Nordberg on jo ehtinyt kuvasta. Kuva: Antti Harkko

Jukolan ykkös- ja kolmososuudella ihmetystä aiheutti toisen tienylityksen jälkeinen hajonta, jossa puolet suunnistajista joutui aluksi kiertämään hieman pidemmän hajonnan. Hajontaeron piti tasoittua yhteisen rastin jälkeisellä välillä, jolloin aluksi ulkokurvissa kiertäneet olisivat päässeet nopeammalle hajonnalle. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä yksikään gps-joukkue ei lähtenyt hajonnalleen optimireittiä.

Kirjoituksessaan Laitinen kertoo saaneensa pääosin positiivista palautetta radoista ja sitä kautta onnistuneensa tehtävässään. Toisaalta hän myöntää, etteivät aika-arviot onnistuneet.

- Tiesimme, että maasto on sellainen, ettei koejuoksuilla päästä lähellekään siihen vauhtiin, mitä kisassa tullaan juoksemaan. Toisaalta maasto myös nopeutui vuosi vuodelta, mutta emme arvanneet kuinka paljon.

Laitisen kirjoituksen voi lukea kokonaisuudessaan havainnollistavien karttakuvien kera Jukolan viestin sivuilta.

-Juho-Veikko Hytönen

LATU Podcast boxi

Premiumsport.fi

ulvang banneri