Minna Kauppi – Suunta/Vaisto paljastaa menestyksekkään uran synkät syöverit

Minna Kaupin elämäkerta ilmestyi tänään.

Minna Kaupin elämäkerta ilmestyi tänään.

Jos oli Minna Kaupin ylivoimassa ihmeteltävää hänen uransa aikana, niin vielä kovemmilta saavutukset tuntuvat, kun saa tietää niiden takana olleen krooninen sairaus, äidin sairaus ja kuolema sekä puolison alkoholismi ja masennus.

Uransa aikana Kauppi ei puhunut yksityiselämänsä rankoista asioista julkisesti, mutta tuore urheilijaelämäkerta Minna Kauppi – Suunta/Vaisto paljastaa avoimesti Kaupin elämän varjot.

Kauppi halusi pienestä pitäen huippu-urheilijaksi, mutta unelma joutui vaakalaudalle, kun hän parikymppisenä sairastui colitis ulcerosaan eli haavaiseen paksusuolentulehdukseen. Lääkitys saatiin täysin kohdilleen vasta vuosia myöhemmin, jolloin Kaupilla oli jo plakkarissa MM-mitaleitakin. Tauti kuitenkin muistutteli itsestään aika ajoin.

Kroonisen sairauden kanssa eläminen oli valitettavasti Kaupin perheessä tuttua jo Minnan syntymästä asti, sillä äiti Ritva sairastui MS-tautiin vain 30-vuotiaana. Ääripäisiä tunteita kuvastavat hetket, jolloin Kauppi on joutunut miettimään sairautta ja kuolemaa samaan aikaan kisojen ja menestyksen kanssa. Puoliso Pasi Ikosen voittaessa maailmanmestaruuden äiti oli sairauskohtauksen vuoksi sairaalassa, kuten kuumeileva Minna itsekin vielä samalla viikolla. Ritva kuoli vuonna 2005 Venlojen viestipäivänä.

Kolmas Kaupin elämän suuri koetus oli puolison alkoholismi ja masennus. Kauppi kertoo avoimesti, miten yritti kieltää asian itseltään ja halusi uskoa, mitä Ikonen tekemisistään kertoo. Lopulta juominen eteni siihen pisteeseen, että asia oli pakko myöntää. Huonojen ja hyvien jaksojen vaihdellessa suhde jatkui tuosta pisteestä vielä vuosia, mutta vuonna 2012 pari päätyi eroon. Pasi Ikonen on myöhemmin itse kertonut alkoholismistaan julkisesti.

Tuntuu käsittämättömältä, että Kauppi on pystynyt kaiken tämän keskellä suunnistamaan yhdeksän kertaa maailmanmestariksi.

Luomu-urheilijan tie

Mestaruuspäivien ohella kirjassa on muutenkin valtavasti iloa ja voimaa. Parasta Kaupin elämäntarinassa on malli siitä, että elämää ja urheilua on syytä elää omalla tavallaan, ei muiden ohjattavana. Kauppi oli luomu-urheilija: Harjoituspäiväkirjaksi kelpasi yliopiston kalenterin alareuna. Valmentajan kanssa työskentelemistä hän kokeili, mutta se jäi tosiaan vain lyhyeksi kokeiluksi, sillä Kaupin kohdalla kukaan ei voinut määrätä hänen tekemisiään. Tai ottihan hän toisenkin valmentajan. Kun Olympiakomitea vaati papereihin valmentajan nimeä, Kauppi kirjoitti parhaan ystävänsä Maria Rantalan nimen.

Maajoukkueen päävalmentaja Janne Salmea sapetti, kun Kauppi kieltäytyi toisinaan yhteisharjoituksista leirillä. Kaupin vuoro oli syötää kirosanoja, kun seuraava päävalmentaja Juha Taini antoi kotitehtäväksi kirjoittaa omasta suunnistusajattelusta. Ei kiinnostanut!

Kirjan lopussa kerrotaan voitonnälän hiipumisesta. Kauppi kärsi uransa loppuvaiheessa terveysongelmista, eikä hän silloinkaan paljastanut julkisuuteen, miten suuria vaikeuksia MM-kisoihin valmistautumiseen itse asiassa mahtui. Aiemmin hopea- ja pronssimitalit eivät kiinnostaneet, mutta uransa lopussa Kauppi huomasi, että muukin kuin voitto alkoi kelvata. Elämään alkoi vähitellen tulla muutakin sisältöä.

Urheilijana oleminen on kuitenkin niin kokonaisvaltaista, ettei se kokemus lähde ihmisestä:

”Kun luopuu urheilusta, luopuu itsestään. Iskee tyhjyys. Urheilu antaa liikaa, ja joillekin vain liikaa on tarpeeksi. Mutta minkä urheilu antaa, se myös vie. Sinut. Sinut se vie ikuisesti.”

Kaupin tarina on upea kasvutarina ja esimerkki oman tien kulkemisesta.

- Outi Hytönen

Tilaa kirja Premiumsport.fistä!

Tilaa!

Kuuntele uusin Latu Podcast

ulvang banneri