Mielipide: Suunnistusliitto, käsi pois seurojen taskuilta

Kuva viime vuoden Jukolan viestistä. Kuva: Antti Harkko

Kuva viime vuoden Jukolan viestistä. Kuva: Antti Harkko

Tämä mielipidekirjoitus on hautunut jo pitkään, mutta sai lopullisen kimmokkeen Suunnistusliiton entisen toimitusjohtajan Mika Kulmalan viitattua aamulla Twitterissä Helsingin Sanomien juttuun, jossa kerrottiin golf- ja suunnistusbuumista koronarajoitusten aikana.

Kulmalan mukaan Suunnistusliitto ei pysty kutsumaan henkilöstöään takaisin töihin, koska kuntosuunnistus ei tuo euroja liiton kassaan ja saman syyn vuoksi huippusuunnistuksen kansainvälinen kilpailukyky on taloudellisessa vaarassa.

Tällä hetkellä seurojen järjestämistä iltarasteista ei tilitetä Suunnistusliitolle mitään. Liiton päättävissä elimissä on tiettävästi kuntosuunnistusrahojen verollepanosta keskusteltu useaankin otteeseen. Kiinnostus on varmasti kasvanut kuntosuunnistuksen suosion kasvaessa ja kansallisten kilpailujen osanottomäärän laskun myötä. Liitolle kuntosuunnistusrahoista osalliseksi pääseminen olisi helppo asia. Nappaa vain seurojen tavallisten jäsenten ja kylänmiesten tekemästä talkootyöstä ja siitä muodostuneesta kakusta kirsikat pois.

Kannattaa muistaa, että liiton muodostavat seurat ja seuran muodostavat jäsenet. Kaikki liitolle maksettavat eurot ovat pois ruohonjuuritason työstä - seuran omien huipulle tähtäävien nuorten tukemisesta, seuratyöntekijän palkkaamisesta tai oravapolkutyöstä.

Seurojen ei tule suostua kuntosuunnistusrahojen verottamiseen. Liiton tulee keskittyä omien tuotteidensa, kuten maajoukkueen ja FIN5-suunnistusviikon kaupallistamiseen. Maajoukkuevalmennuksen ja arvokilpailumenestyksen tulee olla liiton tärkein tehtävä. Nuorisotyö ja kuntosuunnistuksen edistäminen tapahtuu kentällä seurojen toimesta. Urheilubyrokratian kasvattaminen saa riittää. Seuroilta kerätty raha näkyy valitettavasti liikaa Sporttitalon käytävillä lisääntyneenä päälukuna, ilman riittävää hyötyä seurojen arjessa. ”Tekeehän liitto sitä ja tätä hyvää seurojen eteen” -perustelua voidaan käyttää aina, organisaation aina vain kasvaessa. Asiaa voi verrata loputtomasti kasvavaan valtion julkiseen sektoriin. Jossakin se raja menee. Lajissa liikkuva raha ei lisäänny siirtämällä sitä seurojen taskusta liiton taskuun.

Kuntosuunnistuksen verollepanon tien päässä on se, että ”villit” tapahtumat lisääntyvät ja seurat alkavat yhtiöittää iltarasteja.

Tapaus Jukola

Jukolan viesti on oleellinen osa Suunnistusliiton taloutta. Kaukametsäläisten omistamasta ja seurojen järjestämästä tapahtumasta kilahtaa Suunnistusliiton kassaan 150 000 – 200 000 euroa. Suunnistusliitolle osansa toki suo, mutta tilanne on sikäli erikoinen, että kaikki taloudellinen riski on tapahtuman järjestävillä seuroilla. Pelkillä osanottomaksuilla Jukolan järjestävän seuran tulos olisi hädin tuskin nollassa, vuosien valtavan talkootyön jälkeen.

Samaan aikaan suunnistuksen ylivoinen ykköstuote Jukola ei näy juuri mitenkään Suunnistusliiton Internet-sivuilla ja liiton panos lajin ulkopuoliseen osallistujamarkkinointiin on olematon.

Liitto auttaa Jukola-järjestäjiä neuvottelemalla Jukolan viestin TV-sopimuksen. Siitä ilosta, että kansalliskirjailija Aleksis Kiven hengessä juostava Suomen suurin aikuisliikuntatapahtuma Jukolan viesti näkyy 500 miljoonan verorahoilla pyörivän Ylen kanavilla, saa järjestävä seura maksaa TV:n tuotantokustannuksia valtavan potin Ylen ulkopuoliselle yhtiölle. Suuruusluokka liikkuu edellä mainitun kilpailuveron tietämillä.

Toistaiseksi Jukolan viestille on löytynyt järjestäjiä. Mutta onko taloudellinen riski, valtava työmäärä ja siitä saatava hyöty järkevässä suhteessa? Sitä on varmasti pohdittu monessa seurassa Lappee-Jukolan jälkeen, jossa järjestäjä nieli kaatosateessa tappion karvasta kalkkia samalla kun liiton kassassa kilisi.

-Petri Ikävalko

P.S. Tätä kirjoitettaessa Olympiakomitean toimitusjohtaja ja Kulmalan tapaan Suunnistusliiton johdossa aikanaan toiminut Mikko Salonen loihi lausumaan Twitterissä: ”Ilman liiton työtä vuodesta 1935 alkaen ei olisi elinvoimaista seurakenttää eikä koko lajia Suomessa. Liitto on viime vuosina tukenut kuntosuunnistusbuumia merkittävillä investoinneilla mm. #rastilippu”.

Kumpi oli ensin, muna vai kana? Missä se suurin työ tehdään?

Suunnistusliiton Rastilippu-sovellusta käytti viime vuonna Tampereen Iltarasteilla kourallinen ihmisiä. Sitä ennen seurat ovat panostaneet vuosikymmeniä yhteistyöhön ja tapahtumien kehittämiseen.

Kuuntele uusin Latu Podcast

ulvang banneri