Kaiken kokenut hieroja Olli Andersson

ollianderssonOlli Andersson on kiertänyt enemmän maailmancupeja, arvokisoja ja harjoitusleirejä kuin pitkän uran tekevä maajoukkueurheilija tai valmentaja.

ollianderssonOlli Andersson ja Hannu Airila Taalainmaan maisemissa. Kuva: Topi AnjalaOlli Andersson on kiertänyt enemmän maailmancupeja, arvokisoja ja harjoitusleirejä kuin pitkän uran tekevä maajoukkueurheilija tai valmentaja. Lihastuntemusta on kertynyt kestävyyslajeista erityisesti hiihdosta, hiihtosuunnistuksesta ja suunnistuksesta.

Hierojan ammatin Andersson keksi, kun piti miettiä mitä voisi tehdä vielä, jos diabetes vie näön. Tätä ongelmaa kaukokatseinen mies ei onneksi ole vielä joutunut kohtaamaan. Uransa alussa Andersson ei varsinaisesti haaveillut maajoukkuehierojan runsaasta matkustelusta, vaan urheilu tuli mukaan bonuksena, ja jäädäkseen.

Andersson aloitti 1987 hiihtomaajoukkueen kanssa. 1990-luvun alussa Kari-Pekka Kyrö, Juha-Pekka Turpeinen ja Olli Andersson potkivat kolmen koplana hiihdon B-maajoukkuetta nousukierteeseen.

-Hierojan hommiin kuului leireillä hieronnan lisäksi myös hiihtotekniikan kuvausta, väliaikojen huutelua ja maitohappojen mittausta, Andersson muistelee.

-Hieronta oli erityyppistä kuin nykyään, sillä hiihtäjille tehtiin kahden tunnin kokohierontoja. Pidettiin selkeitä lepopäiviä, joten hieronnasta palautumiseenkin oli aikaa. Nykyään leireillä tehdään lähinnä lyhyitä huoltavia hierontoja.

Aktiivisen hiihtouran jälkeen Andersson vaihtoi hiihtosuunnistuksen puolelle. Kymmenen vuoden ajan hän kiersi kaikki kisareissut ja harjoitusleirit, joten maailmaa on mies nähnyt.

-Talvilajien puolella on se mukava puoli, että mennään tuttuihin talviurheilukeskuksiin. Esimerkiksi Ramsauhun mennessä tietää aina millaiset olosuhteet on luvassa. Nyt kesäsuunnistajien kanssa kiertäessä ei aina tiedä mitä tulee eteen, mutta onhan mukava nähdä aina uusia paikkoja, Andersson miettii.

Hiihtosuunnistuksen leiritys ei ollut niin aktiivista, etteikö aikaa olisi jäänyt myös hiihtäjien apuna leireilyyn. Kari-Pekka Kyröstä tuli vuosien varrella tuttu mies, mutta kun Kyrön nimi meni erinäisten tapahtumien jälkeen pois muodista, jäi Anderssonkin pois hiihtojoukkueesta. Vuoden 2001 hän hieroi Viron hiihtomaajoukkuetta ja muistelee lämmöllä Otepään maisemia, Karupesan majoitusta ja sukulaiskansan hiihtäjiä.

Andersson oli hiihtosuunnistajille tuttu jo vuosien ajalta, ja 2000-luvun puolella hän kävi luontevasti tuuraamassa myös kesäsuunnistajien reissuhierojana. Suunnistusmaajoukkueesta tuli seuraava vakityömaa, jonka mukana Andersson on reissannut vakituisesti vuodesta 2006.

EM-kisoissa täysiä työpäiviä

Juuri päättyneissä suunnistuksen EM-kilpailuissa Ruotsissa Anderssonilla riitti hierottavaa, kun Suomella oli mukana 19 urheilijan joukkue. Varauslista oli täynnä iltapäivästä myöhään iltaan asti.

Vaikka tekniikka on hallussa, välillä peukaloa särkee. Kisaviikot ovat rankimpia hierojallekin:

-Viisi tuntia kun ravistelee lihaksia, niin kyllähän huomaa ravistelleensa! Se on kovempaa hommaa kuin perushieronta.

Aamupäivääkään Andersson ei saa laiskotella. Valmennusjohto määrää miehen usein lähtöön huoltajaksi.

-Siellä seisoskeleminen on sitten vihoviimeistä hommaa jännittäjälle, kun lähtökaranteenissa tuloksista ei saa tietää yhtään mitään.

25 vuoden maajoukkueurasta huolimatta Andersson ei ole nimittäin vielä turtunut arvokisajännitykseen.

-Joka kisassa jännittää ja hommahan on kovempi kuin iseillä ja äideillä. Niillä on vain se yksi jännitettävä, mutta mun täytyy jännittää koko joukkuetta. Suunnistusvirheille en voi mitään, mutta kropan pelittämiseen saatan vaikuttaa, joten sitä kyllä jännitän ihan joka kerta.

Illalla hierontojen jälkeen täytyy ehtiä vielä palautua tehdyistä tunneista.

-Tainin kanssa vähän spekuloidaan, kyllä siinä mieli saa relaksanttia.

-Outi Ojanen

str8 boxi

Premiumsport.fi

ulvang banneri