Harri Koski: Rohkeutta ja omaa vastuuta ja tahtoa tekemiseen

harri koskiHevoskuuri pyysi suunnistuksen sprinttimaajoukkueen valmentajaa Harri Koskea kertomaan Suomen sprinttipanostuksesta ja sprinttiryhmän toiminnasta.

harri koskiHarri Koski. Kuva: Suomen Valmentajat rySuomalaisen suunnistuksen jokavuotinen keskustelunaihe on vääntö metsäsuunnistuksen ja sprinttisuunnistuksen välillä. Hevoskuuri pyysi sprinttimaajoukkueen valmentajaa Harri Koskea kertomaan Suomen sprinttipanostuksesta ja sprinttiryhmän toiminnasta.

Suomen menestys sprinttisuunnistuksessa on ollut selvästi heikompaa viime vuosien arvokilpailussa metsämatkoihin verrattuna ja on selvää, että paljon riittää tekemistä, mikäli maailman kärki halutaan sprintissä saavuttaa. Vaikka yhtälailla sprinttisuunnistuksessa jaetaan samanlaisia mitaleita kuin muillakin matkoilla, niin Suomessa on käyty myös jokakesäistä vääntöä sprintin arvostuksesta ja panostuksesta verrattuna metsäsuunnistukseen.

Hevoskuuri otti yhteyttä sprinttimaajoukkueen oto-valmentajaan Harri Koskeen ja pyysi häntä kertomaan hiukan tarkemmin 1,5 vuotta sitten käynnistetystä sprinttipanostuksesta ja sprinttiryhmän toiminnasta. Harri Koski on ehtinyt vuosien saatossa toimia lukuisissa eri tehtävissä suomalaisen suunnistuksen hyväksi ja nyt tämä itsekin entinen maajoukkuesuunnistajaa yrittää luotsata Suomen sprinttisuunnistajia parempaan menestykseen.

Hei Harri! Kerro hiukan tästä sprinttiryhmän toiminnasta ja sprinttipanostuksesta. Entä kuinka tämä toiminta on otettu vastaan?

Harri: – Kohta puolessa välissä kolmen vuoden projektia voisi todeta sprinttipainotuksen olleen kannattavaa ja tulokset odotetun kaltaisia. Yleisesti toiminta on otettu positiivisesti vastaan niin urheilijoiden kuin kisoja järjestävien seurojenkin osalta. Ensimmäisen toimintavuoden ehkä ulospäinkin näkyvä panostus on saanut lisää tekijöitä tulemaan mukaan talkoisiin. Olen odottavaisin mielin muutaman sprinttiä painottavan urheilijan tuloskehityksen jatkumisen suhteen. Ilman työntekoa ja jatkuvaa panostusta ei tule tuloksia tässäkään hommassa.

Odotan uuden sukupolven myötä erikoistujien määrän lisääntyvän. Näyttäisi vielä siltä, että sprintin erikoistujat alkavat nousemaan mitalipallille yhä useammin.

Ketä urheilijoita ja taustahenkilöitä siihen kuuluu, millaista ohjelmaa ja leiritystä se pitää sisällään?

– Sprinttimaajoukkueen ovat tällä kaudella muodostaneet Tuomas Tervo ja Olli-Pekka Koistinen. Heillä on B-maajoukkueelle kuuluva leiritystuki ilman ryhmämaksua. Muutoin sprinttileireille on kutsuttu ne urheilijat, jotka on kulloinkin havaittu liiton talenttiryhmistä tai ryhmien ulkopuolelta potentiaalisiksi sprinttaajiksi. Ryhmää on kutsuttu ns. leiriryhmäksi, jonka koko on vaihdellut 7-10 urheilijan välillä. Aktiivisimpia leiriryhmäläisiä ovat puolentoista vuoden toiminnan aikana olleet Tuomo Mäkelä, Tuomas Tervo, Ulrika Uotila ja Heini Wennman. Kaikilla A- ja B-maajoukkueen urheilijoilla on ollut koko ajan mahdollisuus osallistua leireille ja harjoituksiin. Heistä ehkä ahkerimmin toimintaa ovat hyödyntäneet Venla Niemi ja Merja Rantanen. Anni-Maija Fincke oli viime vuoden ahkerin satsaaja Olli-Pekka Koistisen ohella, mutta tämä kausi on heidän kohdallaan mennyt terveyden kanssa taiteillessa.

Päävalmentaja Juha Taini apunaan Antti Harju ovat johtaneet liiton palkollisina hommaa erittäin hyvin. Näin OTO-periaatteella kun joutuu aina arvottamaan ajankäyttöä vähän projektimaisesti, niin ilman tutkapari Taini-Harjun johdonmukaista tukea hommasta ei tulisi yhtään mitään.

Valmennuspäällikkö Petteri Kähärikin on tukenut taustalla kiitettävästi sen minkä muilta hallintohommiltaan on kerinnyt. Tälle kaudelle saimme Ikäheimosen Jarin kanssa tueksemme Kalle Rantalan, joka on ollut arvokas tuki valmennustiimiimme. Rajallista ajankäyttöä on pystytty näin jakamaan paremmin. Jari on hoidellut fyysisen puolen kontaktoinnin urheilijoiden kanssa. Kalle on keskittynyt analysoimaan ja spekuloimaan urheilijoiden taidollisia tekemisiä. Oma roolini on ollut enemmän kokonaisuuden kontrolloijana ja ladunavaajana asetettujen tavoitteiden suunnassa.

Leiritys on talvikaudella ollut viikonloppupainotteista 3 - 4 päivän tehokkaina setteinä. Leirien perusajatuksena on ollut tarjota urheilijalle mahdollisuus testata ja kehittää itseään ryhmäharjoittelun avulla. Leiripaikat ja ohjelmat on pyritty valitsemaan niin, että niillä on mahdollisuus saada arvokasta maastokokemusta ja samalla saada palautetta vertaisilta. Lisäksi leirien välille on kehitetty omaa harjoittelua palvelevia teemoja ja tukea sprintin suunnistustaidon harjoittamiseksi.

Kotimaan leiritys on järjestetty sinne mistä löytyy sprintin ajantasaisia karttoja sekä talvella myös sisäjuoksurata kovavauhtista juoksua varten. Ulkomaan leirit ovat suuntautuneet Ranskaan, Sveitsiin ja Italiaan. Ulkomailta on haettu lähinnä vanhojen kaupunkien haastavia sprinttiolosuhteita ja laadukasta treeniseuraa hyvine harjoituksineen.

Koko sprinttiprojektin tavoite on sprinttikulttuurin jalostamisen lisäksi tavoitella aikaisempaa parempia sijoituksia Vuokatin 2013 MM-kisojen sprintistä. Yleisten sprintin ominaisuuksien kehittämisen lisäksi painopiste siirtyy jatkossa luonnollisesti kainuulaisen sprinttimaaston hallintaan.

Sprinttiryhmä on ollut nyt 1,5 kautta toiminnassa. Miten koet, että kuinka olette onnistuneet toiminnan toteuttamisessa? Missä ollaan mielestäsi onnistuttu ja onko joku asia jäänyt sinua kaivelemaan? Entä onko ryhmällä ollut tarpeeksi resursseja hyvälle toiminnalle?

– Olen tietysti jäävi arviomaan toiminnan onnistumista kovin objektiivisesti, mutta voisin todeta homman edenneen resursseihin ja urheilijoiden terveydellisiin ongelmiin nähden kohtalaisesti. Tuloskehitys on kuitenkin se ratkaisevin ja siihen en ole tyytyväinen. Miehissä kärki on edelleen 40–80 sekuntia edellä meidän parhaita. Naisten osalta haitari on mitalivauhdin ja puolentoista minuutin välillä, riippuen vähän ketkä viivalle asetamme. Aktiivisesti mukana olleet ovat kehittyneet taidollisesti, mutta suorituksen hallinnassa on vielä tekemistä. En odottanutkaan ihan ihmeitä tapahtuvan hetkessä. Kärsivällisyyttä tarvitaan varmaan jatkossakin.

Sprinttikulttuurin muutokseen uskon saaneemme hyvän vaikutuksen. Siihen voi olla tyytyväinen, että sprintti on saanut aikaan arvokeskustelun lisäksi itse asian parantamiseen kohdistuvaa rakentavaa keskustelua. Tuloksena on toivottavasti yhä laadukkaampien tapahtumien kautta myös parempia urheilijoita kansainvälisiin kisoihin.

Kaivelemaan on jäänyt tietysti se, että en ole näin avustavana leirivalmentajana mukana arvokisoissa ja silloin jää kokematta oikeastaan se, miksi hommaa tehdään. Koko vuosi voidaan valmentautua miten hyvin tahansa, mutta kisoissa punnitaan tulos. Siellä myöskin haistetaan ja maistetaan se, mistä homma kiikastaa niiden urheilijoiden osalta, joilla olettaa palikat olevan kasassa menestyäkseen. Toisaalta on ollut avartavaa olla kotikatsomon yläparvelta tähystävä pelitarkkailija arvokisojen toimivan seurantapalvelun ansiosta.

Resursseja hommaan ei siis ole ihan niin paljon kuin toivoisi. OTO-periaatteella lähinnä tuemme maajoukkuetoimintaa, mutta aitojen tulosten ulosmittaaminen edellyttäisi vähän ammattimaisempaa omistautumista asialle.

Millaisia asioita sinä olet halunnut tuoda esille sprinttisuunnistuksesta ryhmäläisille?

– Olen valmennusfilosofialtani aika perinteisen yksilökeskeisen valmennuksen kannattaja. Juoksemalla kovaa ja etenemällä suoraviivaisen tehokkaasti rastilta toiselle luodaan pohja menestykselle. Erilaisten ismien ja uskomusten perässä ei kannata juoksennella, vaan ottaa itse vastuuta tekemisistään. Jokaisella tulee olla oma tahto ja motivaatio luoda oma polkunsa kohti tavoitettaan. Olen yrittänyt tuoda ryhmävalmennuksessa mukaan rohkeutta ja oman tekemisen rehellistä altistamista arvioitavaksi, jotta kehittyminen olisi mahdollista. Sen minkä annat voit saada tuplasti takaisin. Urheilijoilla on valitettavan rajalliset resurssit kokonaisvaltaiselle urheilijan elämälleen, joten en ole halunnut mennä liiaksi ulkoisen motivoinnin puolelle. Sen verran enemmän pitää kunnianhimoa löytyä urheilijalta itseltään.

Entä millä tasolla koet suomalaisen sprinttisuunnistuksen olevan tällä hetkellä maailman tasoon verrattuna? Millainen kulttuuri ja asenne meillä vallitsee aktiivien osalta?

– Kuten jo aikaisemmin totesin eron kärkeen olevan vielä aika huomattava ja uskoisin muiden maiden panostuksen näkyvän jatkossa yhä enemmän. Kärki ei siis odottamalla ja tekemällä niin kuin ennenkin ainakaan lähesty. Olemme edelleen auttamattoman hitaita ja suorituksenhallinta ontuu arvokisoissa. Olemme pitkällä kehityksen tiellä. Satsareiden sekä uuden sukupolven tuore asenne voi kääntää kehityksen kulun suunnan lähemmäs kärkeä.

Millaisia ominaisuuksia hyvältä sprinttisuunnistajalta tänä päivänä vaaditaan?

– Fyysisesti raakana datana miehillä alle 15 minuutin 5000m:llä tai 3000m:llä 8.30 huitteille. Siis kykyä juosta kovaa - yksinkertaista. Tästä valitettavasti lähdetään liikkeelle ja sen jälkeen siirrytään taidon puolelle. Aineenvaihdunnallisten ominaisuuksien lisäksi olosuhdevaihtelut edellyttävät rytminvaihtokykyä, eli erinomainen lihashallinta tuo riittävän pelivaran taidolliselle puolelle. Taidollisesti hyvä sprinttisuunnistaja oivaltaa nopeasti karttakuvan ja nopeimman reitin sekä pystyy tekemään päätökset kovassa vauhdissa. Odotan kuitenkin saatavan tutkittua tietoa näiden itsestään selvien lainalaisuuksien tueksi tai kumoamiseksi. Niin kauan kun joku luo tieteellisen yleistyksen sprinttisuunnistajan ominaisuuksista, niin täytyy tyytyä menestyjien tarkkailuun ja analysointiin pinnallisesti.

Ruotsin EM-kisojen sprintti käytiin juuri. Kuinka suomalaisten ja sprinttiryhmäläisten menestys tyydytti sinua?

– Juuri tätä kirjoitettaessa seurasin naisten EM-finaalia läppäriltäni kotisohvalla. Kisoihinhan pääsi "ryhmäläisistä" miesten puolella katsastuksen ylivoimainen voittaja Tuomo Mäkelä ja maajoukkuemies Tuomas Tervo. Odotin kummankin pystyvän kaventamaan eron kärkeen 30–40 sekuntiin, mutta näin ei vain käynyt. Miehet tummuivat virheiden ja vauhdin myötä yli minuutin päähän ynnä muuta sijoille finaalissa. Tuomo teki kuitenkin arvokisadebyyttinsä ihan kohtuullisesti. Jussi Sunaa ja Fredrik Portinia ei ole leireillä näkynyt ja siinä mielessä he saavat kisojen ensikertalaisina kannustukseni menestykselle tulevissa kisoissa laadukkaan sprinttiharjoittelun kautta.

Naisten puolella Marika Teini ei ole ollut tähän mennessä mukana sprinttiryhmämme toiminnassa, mutta hänellä tuntuu olevan potentiaalia kehittyä. Puolitoista minuuttia on iso ero Simone Niggliin, mutta mitalin tuntumaan voisi olla mahdollisuus päästä painottamalla sprinttiominaisuuksien puolelle. Venla Niemi on ollut mukana leireillä ja omaa kyvyn hyvänä päivänä lähelle mitalivauhtia. EM-kisoissa sitä ei tullut, mutta asennetta ja tahtoa löytyy niin, että uskon jatkon tuovan menestystä. Outi Ojanen ei myöskään ole käynyt aktiivisesti leireillämme, joten varmasti satsaamalla lisää erikoisharjoitteluun menestyksen suunta on ylöspäin. Katri Lindeqvist omaa kokemusta ja kykyä menestyä sprintissä. Nyt ei ollut paras päivä, mutta ehjän treenikauden osuessa kohdalleen Katrikin tulee vielä, jos vain itse haluaa ja sidosryhmät antavat myöten.

Kisoihin valittiin miesten puolella Antti Anttonen, joka harmittavasti sairastui kisojen alla. "Nandilla" on kyky juosta kovaa ja olisi ollut mielenkiintoista nähdä hänet lähtöviivalla Falunissa. Hän kuului vielä viime vuonna leiriryhmäämme, mutta edellisen kauden menestys ei riittänyt lisäämään miestä sähköpostijakeluun. Toivottavasti Antilla sujuu loppukausi terveissä merkeissä menestyksekkäästi ja hommaa jatketaan taas ryhmässä kohti Vuokattia vauhdikkaasti.

EM-sprintissä Suomella ei ollut täysiä joukkueita, vaan vain 4 naista ja miestä osallistui kilpailuun. Osaatko tähän vastata, että miksi näin ja kuinka juoksijat valittiin? Ja oliko sinulla kuinka mahdollisuutta vaikuttaa valintoihin?

– SSL:n valitsijatiimi on: Hannu Kottonen, Petteri Kähäri, Juha Taini ja Antti Harju. En päässyt vaikuttamaan valintoihin. Sen verran olin kuulolla valinnoista Turun EM-katsastuksen jälkeen, että tiedän asiaa punnitun pitkään ja monelta kantilta. Varmaankin ehkä keskeisin haaste oli viimeisten valittujen osalta - niin kuin aina - että periaatteessa kisapaikka pitää ansaita hyvillä näytöillä ja Turussa mm. miehissä erot kärjessä olivat aika isot. Kansainvälisen näytön antoi oikeastaan siis vain Tuomo Mäkelä.

Naisilla taas oikeastaan kukaan ei onnistunut edes kärkipäässä tekemään hyvää suoritusta. Sinänsä olisi tietysti ollut mahdollista valita täydet 6+6 hengen osallistujat, koska kisat olivat kuitenkin kohtuullisen lähellä ja kv-kokemusta kovine kisoineen sprinttailijat erityisesti tarvitsevat. En ihan tarkkaan tiedä perustetta oliko kuitenkin raha ratkaiseva tekijä vai kuten mainitsin ensin mainittu ansaintaperiaate. Sprintin karsinta juostiin nyt torstaina ja finaali lauantaina. Tämä pitkitti sprinttereiden matkaa ja kustannuksia jonkin verran enemmän kuin jos homma olisi hoidettu saman päivän karsinnalla ja finaalilla. Anyway...valinnathan aina puhuttavat ja helppoja ratkaisuja ei yleensä ole olemassakaan.

Mitä odotat tulevasta MM-sprintistä, millainen kisa on luvassa ja millaista suomalaismenestystä on lupa odotella?

– MM-sprintistä Sveitsissä heinäkuussa odotan tietysti mahdottomia ja toivon ihmeitä. Ihmeeksi lasken jo, jos kaikki suomalaiset ovat sprintissä 15. parhaan joukossa ja paras on alle 30 sekunnin päässä voittajasta. Se tietäisi sijoitusta 6. parhaan joukkoon. Miesten mitali taitaa vielä lukeutua niihin mahdottomuuksiin. Riippuen matkavalinnoista naisissa tulee mitali ja pari sijoitusta kymmenennen sijan tienoille. Jos emme aseta viivalle parasta vauhtia, kilvoittelemme sijoilla 8. - 20. Toivon tietysti mahdottomuuksieni muuttuvan muuksi onnistuneella viimeistelyllä ja urheilijoiden "sukkuroomisella" itsensä hurmioon itse kisoissa.

Hevoskuuri kiittää Harria tästä Suomen sprinttisuunnistuksen nykytilanteen selvittämisestä sekä toivottaa onnea ja kärsivällisyyttä menestyksen tavoittelussa.

- Tero Viljanen

str8 boxi

Premiumsport.fi

ulvang banneri