MM-sprintin analyysiä

Miesten kilpailussa Mårten Boström juhli maailmanmestaruutta rinnallaan Scott Fraser ja Jonas Leandersson. Kuva: Hevoskuuri.fi

Miesten kilpailussa Mårten Boström juhli maailmanmestaruutta rinnallaan Scott Fraser ja Jonas Leandersson. Kuva: Hevoskuuri.fi

Suomen menestyksekkäin kilpailumatka Vuokatin MM-kilpailuissa oli ehkä yllättäen Sotkamon keskustassa käyty sprinttikilpailu. Reilun viikon sulattelujen jälkeen ei vieläkään ole helppo kuvata sanoin sitä tunnelmaa, joka Sotkamon Jymyn pesäpallostadionilla vallitsi.

Jos pitäisi valita yksi sana, niin olkoon se "ilmiömäinen". Oli hienoa olla mukana.

Naiset ensin

Suomalaisilla oli asettaa finaaliviivalle aamupäivän karsinnan jälkeen Venla Niemi ja Merja Rantanen, joista molemmat onnistuivat tekemään finaalissa varsin hienot suoritukset. Tällä kertaa ne riittivät upeasti pronssiin ja kahdeksanteen sijaan.

Kilpailua on analysoitu jo jonkun verran esimerkiksi worldofo:n puolella (http://news.worldofo.com/2013/07/08/woc-sprint-gold-for-bostrom-and-niggli/), joten lienee turhaa kerrata täysin samoja asioita.

VenlaNiemi080713Venla Niemen onnistunut suoritus palkittiin pronssimitalilla. Kuva: Hevoskuuri.fiSuomalaisten kannalta asiaa tarkemmin katsoessa voidaan todeta, että Niemi kuului kilpailun parhaimpiin onnistujiin sekä taidolliselta suoritukseltaan että juoksuvauhdiltaan. Kovinta vauhtia kilpailumaastossa pitivät voittaja Simone Niggli, toiseksi tullut Annika Billstam sekä kuudenneksi sijoittunut Venäjän Galina Vinogradova, joka sortui suurimpiin virheisiin kymmenen parhaan joukosta.

Heidän jälkeensä tuli kymmenkunta lähes samaa vauhtia juossutta naista, joiden joukosta Niemi onnistui suunnistamaan parhaiten ja Rantanen pitkää 16–17 rastiväliä lukuun ottamatta ilman erityisiä ongelmia. Kilpailussa ei ollut yhtään naista, joka valitsi kaikki kinkkiset reitinvalinnat oikein.

Niemen suoritusta ei voi pitää enää suurena yllätyksenä vaan hienona omalle, jälleen hieman parantuneelle, tasolleen suoriutumisena. Haastavan alkukesän jälkeen Niemi palautui vihdoin fyysisesti tiukasta Huippuliigat sekä Vuokatti-Kuopio-Nort -setistä ja palautuikin juuri oikeaan aikaan. Toissa vuoden 16 sekä viime vuoden kuudes sija MM-sprinteistä osoittivat oikean suunnan tämän vuoden MM-kisoihin. Ei sovi unohtaa, että jo viime syksynä Venla kolkutteli mitalisijoja neljännellä sijallaan maailmancup-sprintissä.

Sen sijaan Rantasen suoritus lukeutuu jo hieman suuremmaksi yllätykseksi, erityisesti siksi, että tämä oli Rantasen ensimmäinen kerta MM-sprintin lähtöviivalla. Rantasella on kuitenkin takataskussa sprintin viides sija menestyksekkäistä Latvian EM-kilpailuista jo vuodelta 2008, joten oireita myös tällä matkalla pärjäämiseen on ollut, vaikka MM-kisoissa kilpailuohjelman takia matka onkin aina tähän asti jäänyt väliin.

Lisäksi viime vuonna Rantanen oli kuudes syksyn Nort:lla juuri sprintissä Ruotsin osakilpailussa, eikä kolminkertaisen MM-viestin kultamitalistin kilpailuhermoja kannata koskaan aliarvioida. Rantanenkin on nähty sprinttitreeneissä säännöllisesti, vaikka kiinnostus metsämatkoihin on ollut suurempi. Kisavalmistautuminen meni viimeisten viikkojen ajan kaikilta osin nappiin ja sprintin jälkeen jämsänkoskelainen laittoi vielä keskimatkalla kovemman tuloksen taululle hurjan kotiyleisön saattelemana.

Suomelle sprinttikultaa?!

Mårten Boström laittoi myös oman tuloksen taululle ja osoitti, että suomalainen voi voittaa maailmanmestaruuden sprinttimatkalla. Tiellä kohti MM-kultaa on tietysti monta tekijää, joiden luettelemiseen voisi käyttää loppuillan. Lopulta kyse on siitä, että tietää valmistautuneensa niin hyvin kuin se ylipäätään on mahdollista ja antautuu sitten itse suorituksessa kaikelle sille tahdolle, taidolle ja osaamiselle, joka itsellä on peliin laittaa.

bostrom pallituuletusMårten Boström pääsi tuulettamaan palkintopallilla runsaan suomalaisyleisön edessä. Kuva: Hevoskuuri.fiHyvä osoitus Boströmin motivaatiosta sprinttivalmistautumiseen on keväinen valinta IOF:n urheilijavaliokuntaan. Hän keräsi esimerkiksi viime kaudella mielipiteitä urheilijoilta sprinttikartan ongelmista ja piirtää myös itse aktiivisesti sprinttikarttoja. Ei varmaankaan huono tapa syventää taidollista osaamista?
Kilpailussa kaikista kovinta vauhtia pitivät Boström sekä Sveitsin Fabian Hertner. Hertner kuitenkin sortui useampaan huonoon reitinvalintaan sekä areenaa lähestyessä tv-kuvissa nähtyyn syöksähtelyyn puskien väärälle puolen ja ohi oviaukosta. Boströmiin tekeminen oli täysin erinäköistä, sillä siitä paistoi jatkuva nälkä juosta mahdollisimman sujuvasti. Vaativassa sprintissä ero muihin muodostuikin suureksi.

Yle Areenan lähetyksestä (http://areena.yle.fi/tv/1932085) voi hyvin havainnollistaa näitä eroja. Lähetyksessä 40 minuutin kohdalla Boströmin etenemistä nähdään muutaman rastivälin verran. Huomioitavaa: kartanluku ja katseella havainnointi seuraavasta rastivälistä jo ennen edellistä leimaa, leimaustekniikka, kiihdytys rastilta täsmälleen oikeaan suuntaan. Reilua minuuttia myöhemmin nähdään hyvin samannäköistä tekemistä pronssimitalisti Leanderssonilta, sillä erotuksella, että hän unohtaa katsoa lähtösuunnan ennen väliaikarastia ja tekeekin välittömästi pienen virheen tämän takia rastilta lähdössä. Ja juuri näistä eroa syntyy pikku hiljaa.
Voi sanoa, että Boström teki kaikki pienet asiat tätä kisaa varten ja lopulta itse kisassa juuri oikealla tavalla, jolloin palapelin palaset loksahtelivat kohdalleen, reitinvalinnat toteutuksineen olivat jatkuvasti riittävän onnistuneet ja myös fyysinen suoritus oli kärkitasoa. Suoritus oikeastaan muistutti paljon Daniel Hubmannin sprinttinäytöstä Ranskan MM-kisoissa 2011.

Toiselle sijalle kampesi hieman yllättäen Scott Fraser, joka juoksi Sotkamossa käytännössä vuoden ensimmäiset kunnolliset kilpailunsa. Aivan noviisi Fraser ei myöskään ole, sillä takataskussa on jo diplomi viime vuoden Sveitsin MM-kisojen neljännestä sijasta sprinttimatkalta sekä samainen sija vuoden 2008 EM-kilpailuista.
Tuomo Mäkelän osalta kilpailut tulivat lopulta hieman liian aikaisin, sillä fyysinen vire ei ollut samaa luokkaa kuin vuotta aiemmin, vaikka se olikin jo myös kisan kansainvälisessä vertailussa parempaa päätä. Mäkelän suoritus oli taidollisesti lähellä kärkeä, mutta pari napsua kärkeä hitaampi juoksuvauhti ei antanut armoa sijoitustaistossa. Kaikkiin vastoinkäymisiin nähden viidestoista sija oli vähintäänkin tyydyttävä.

Petteri Muukkonen kamppaili vielä kolmantena suomalaisena kahdenkymmenen joukkoon. Suoritusta voi pitää erittäin hyvänä, sillä se sisälsi vain muutaman heikon reitinvalinnan – ero tuli lähinnä siinä, että Muukkonen ei päässyt pitämään itselleen tyypillistä matkavauhtia taidollisesti erittäin haastavassa sprintissä. Nort-kiertueeseen nähden Muukkonen paransi sprinttitasoaan erittäin reilusti.

Yksi mielenkiintoinen huomio miesten sprintistä: Paras ja ainoa venäläinen finaalissa oli sijalla 29. Venäjän maajoukkuevalmentaja Mikhail Vinogradov selitti asiaa sillä, että he luulivat kilpailun olevan harjumaastossa, kuten kilpailusivuilla oleva kartan mallipala antoi ymmärtää.

Kaksi maailmanmestaruutta kolanneiden venäläisten valmistautuminen ei siis mennyt sprintin osalta kovin putkeen. Ennakkoinformaatiota tulevista haasteista oli niin bulletineissa kuin edellisvuosien Kajaanin maailmancup ja Kuhmon Euromeeting -sprinttien pohjalta tarjolla vähintään riittävästi. Toisaalta kun katsoo venäläismiesten tekemistä sprintissä, niin heillä ei ollut edes fyysisiä edellytyksiä enempiin finaalipaikkoihin. Sergey Detkov teki karsinnassa lähes virheettömän suorituksen ja jäi finaalipaikasta 40 sekuntia.

Entä jatkossa?

Ensi vuonna MM-kisaohjelmaan lisätään sprinttiviesti, joten sprintin merkitys kasvaa hieman ja toisaalta MM-ohjelma tasapainottuu, kun "sprinttereille" on tarjolla kaksi matkaa ja metsäsuunnistajille kolme matkaa.

Asia ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen, sillä sprintissä pärjäävät pystyvät menestymään vaativissa metsäkisoissakin, kuten vaikka Niemen ja Boströmin aloitusosuudet MM-viestissä osoittivat.

Saattaa edelleen olla niin, että sprinttisuunnistuksen vaatimat harjoitustavat ovat sellaisia, jotka parantavat edellytyksiä myös metsämatkoilla menestymiseen ja tietysti myös toisin päin. Viime vuosien aikana suomalaisen sprinttisuunnistuksen eteen tehdystä työstä kannattaa varmasti ottaa oppia jatkoon ja soveltaa sopivimmat elementit tulevaisuuden eteen tehtävään työhön.

Suomen osalta tilanne on tällä hetkellä hyvä, sillä sprintti ei enää ole urbaanissakaan ympäristössä sellainen matka, jolle tarvitsisi lähteä mitenkään nöyristellen, mekin osaamme sitä ja vaativia sprinttejä järjestetään myös Suomessa. Ei silti ole väärin jatkossakaan käydä myös ulkomailla niitä harjoittelemassa. Urheilijat, valmentajat ja muut tukijoukot ovat tehneet viime vuosina riittävästi oikeansuuntaisia asioita, oppineet virheistä sekä uskoneet jatkuvasti siihen, että työ vie eteenpäin. Tästä on urheilijoiden hyvä jatkaa syksyyn, maailmancup-kisoihin ja lopulta tuleviin MM-kisoihin, nöyrästi ja töitä tehden.

- Kalle Rantala

ulvang banneri