Särkänniemen Huippuliigan jälkipuinti – haastattelussa Kooveen Raimo Arvola

Hevoskuuri haastatteli Kooveen Raimo Arvolaa Särkänniemen "hylsyntäyteisen" Huippuliigan jäljiltä. Arvola kertoo oman näkemyksensä mitä korjattavaa järjestelyissä olisi ollut, mitä korjattavaa suunnistajien sääntötuntemuksissa olisi, sekä sen miksi yhtäkään naista ei hylätty kilpailussa.

Suunnistuksen Huippuliigan avaus Särkänniemessä on herättänyt laajaa ja kiivastakin keskustelua varsinkin Suunnistus.netin keskustelupalstalla. Miesten Huippuliigassa nähtiin ennennäkemätön määrä hylkäyksiä kun peräti puolet miesten sarjalaisista hylättiin. Pääosin hylkäykset johtuivat kiellettyjen alueiden läpi juoksemisesta ja niihin syyllistyivät myös lukuisat kisan voittajasuosikit.

GPS-jäljen ja useiden silminnäkijähavaintojen mukaan myös lukuisat naiset juoksivat kiellettyjen kohteiden läpi. Naisten kuutosrastilla käytettiin porttia, joka oli merkitty karttaan kielletyn aidan symbolilla. Ketään naista ei kuitenkaan hylätty portin käytöstä. Huippuliigan jälkeen Särkänniemessä käytiin vielä avoin Hämeen AM-sprintti, jossa sielläkään sääntötuntemus ei ollut kohdillaan. Kiellettyjä kohteita ylitettiin monin paikoin myös kansallisessa kilpailussa.

Hevoskuuri haastatteli Kooveen valmennusvastaavaa ja puuhamiestä Raimo Arvolaa, joka oli myös omalla vahvalla panoksellaan järjestämässä Särkänniemen kilpailua. Arvola pohtii sprinttisuunnistusta myös valmentajan näkökulmasta.

Terve Raimo! Oliko naisten kilpailussa ollenkaan valvontaa kisan aikana? Jos ei niin miksi?

-Naisten kisan valvonta oli täysin samalla tasolla kuten miesten ja valvojien määrä oli myös sama. Niiltä osin kuin radat poikkesivat, myös valvojien paikkoja vaihdettiin. Maastossa oli lähes 40 valvojaa Huippuliigan aikana.

Yleinen havainto oli, että naiset noudattivat sääntöjä huomattavasti miehiä paremmin. Uskon itse, että suurin osa rikkomuksista oli vahinkoja. Yksi syy rikkeisiin oli varmasti tietämättömyys eli sääntöjen sekä kuvausohjeiden puutteellinen tunteminen, mutta oman tulkintani mukaan myös mahdollisen puutteellisen valvonnan tavoitteellista hyödyntämistä esiintyi.

Am-kisassa valvonta oli enemmän ohjaavaa siten, että esim. päättyvällä kadulla porukka käännytettiin takaisin eikä päästetty rikkomaan sääntöjä ja pilaamaan suunnistajien mainetta ja järjestäjien suhdetta tonttien omistajiin. Am-kisan haaste oli pelkät rintanumerot eli takaa päin nähtyä rikkojaa ei voitu tunnistaa, joten kaikkia tilanteita ei luotettavasti pystytty todentamaan ja näin sääntöjäkin rikkoneita pääsi tulosluetteloon.

Naisten kuutosrastin kielletty portti ei ollut viitoitettu. Ilmeisesti muutamien miesten käyttämä kielletty aita oli viitoitettu, mutta ei kai se viitoituksen puuttumattomuus tee siitä sen sallitumpaa? Miksi naisten kuudennen rastin viereistä porttia ei oltu viitoitettu tai miksi sitä ei valvottu?

-Kaikki valvojat oli asetettu etukäteen suunniteltuihin kohtiin ja valvonta kohdistui paikkoihin, joissa pelättiin mahdollisia sääntörikkeitä. Harmillinen tosiasia oli se, ettei tuota mainittua porttia etukäteen ymmärretty käytettävän. Kaikilla porteilla oli valvonta, jotta niiden auki pysyminen voitiin varmistaa. Juuri tuolla mainitulla pyöröportin viereisellä portilla oli valvoja, jolla ei ollut karttaa ja jota ei oltu ohjeistettu tuon pyöröportin valvontaan. Lyhyesti syy oli se, ettei ko. kohtaa etukäteen ymmärretty kohdaksi, jossa sääntöjä voisi rikkoa.

Jos naisten "hylsyt" käyvät ilmi myös GPS-seurannasta ja väliajoista niin miksi heitä ei hylätty?

-Järjestäjä keräsi valvonnan raportoimat rikkeet, jonka jälkeen konsultoitiin valvojaa ennen kuin niistä tehtiin lopulliset päätökset hylkäyksistä. Pyöröportin osalta ei siis ollut raportoituja rikkeitä eikä siten hylkäyksiäkään. Kun tulokset on hyväksytty, voidaan niitä muuttaa ainoastaan vastalauseen perusteella, ei huhujen. Tällaista vastalausetta ei ole tehty pyöröportista eikä miesten kielletystä alueesta. Oman käsitykseni mukaan Suomessa ei ole juurikaan GPS-jäljen perusteella hylätty ketään ainakaan ilman tehtyä vastalausetta. Haasteena GPS:n "juridiikan" suhteen on vielä se, että ilmeisesti Tornadon moottorit aiheuttivat häiriöitä seurantaan. Gepsin perusteella voidaan olettaa muutaman naisen menneen portista, mutta menivätkö he?

Kisa osoitti, että Särkänniemen kaltaisessa ympäristössä ei tuollainenkaan määrä valvojia riitä.

Jos olisitte tienneet etukäteen, että puolet miehistä tullaan hylkäämään (ja että naisetkin juoksevat kielletyistä kohteista) niin olisitteko muuttaneet kisaa, ratoja tai jotain muuta? Miten?

-Ikävä todeta, mutta uskon, että valvonnan määrän korostaminen olisi vähentänyt hylkäyksien määrää. Ne loputkin kielletyt kohteet olisi pitänyt löytää etukäteen tarkemman valvonnan alle, joista nyt ei tullut hylkäyksiä. Suurimman määrän hylkäyksiä aiheuttanut kohta olisi ilman muuta pitänyt merkitä kielletyllä nauhalla. Muuten ratojen osalta en näe syytä muutoksiin. Radoilla tarjottiin erityyppisiä tehtäviä purtavaksi. Usein kotimaisia sprinttejä moititaan liian helpoiksi. Tämä oli ehkä toista ääripäätä, mutta esim. OP. Koistisen kanssa juteltuani olen vakuuttunut siitä, että maamme huiput ja sprinttispesialistit tarvitsevat tämänkin tyyppisiä kisoja. Myös palautetta on tullut paljon; positiivista ja negatiivista. Negatiivinen palaute on yleensä se, joka tulee voimakkaammin läpi - varsinkin pesupaikalla.

Valmentajan silmin näen asian kinkkisenä myös siten, että urheilullisin perustein olisi voitu ajatella hyväksyttävän alueen ylittäneet, mutta se ei olisi ollut oikein sääntöjä noudattaneita ajatellen ja olisi edelleen rapauttanut sääntöjen noudattamiskulttuuria.

Voidaanko mielestänne Särkänniemessä kilpailla uudemman kerran sprinttikisjoen merkeissä? Onko alue sopiva sprinttisuunnistukseen?

-Särkänniemi on erittäin haastava ympäristö myös järjestäjälle. Esimerkkinä käyköön se, että koejuoksija raportoi Lasten eläintarhassa edellisenä iltana ilmestyneestä "mökistä" rastiympyrän sisälle. Menin paikalle, totesin tilanteen ja soitin paikalle trukin kuskeineen, ja kun mökki oli siirretty pois ympyrästä, ei kisan alkuun enää ollut ylenpalttisesti aikaa.

Monet huippusuunnistajat pitivät kisasta. Minna Kauppi totesi maaliin tultuaan, että kyseessä oli vaativin kisa, joka on järjestetty, ja sanoma oli suunnilleen se, että lisää näitä. Toisaalta miesten radan "ansa" oli täysin tahaton ja perustui tuon alueen käyttömahdollisuuksiin ja ratamestarin haluun tarjota pitkä väli, jossa on monipuolista reitinvalintaa. Huippusuunnistuskokeilu Särkänniemessä kyllä puolusti paikkaansa, vaikka samalla on todettava sprinttikulttuurin olevan vielä aika ohutta Suomessa. Näytti siltä, että osa porukasta ei pyrikään noudattamaan sääntöjä, vaan rikkeillä pyritään minimoimaan oman virheen jälkeinen aikatappio sääntöjä, ympäristöä ja toisia kilpailijoita kunnioittamatta. Tätä olin todistamassa itse maastossa am-sprintin aikana.

Surullista on, että tuo yksi kohta jätti muuten onnistuneen kisan jälkeen hiukan pahan maun suuhun sekä järjestäjille että kilpailijoille miesten sarjan osalta.

Oma tarkastelukulmani on ensisijaisesti valmentajan näkökulma. Korostan, että sprinttisuunnistuksessa mennään kartan ehdoilla ja hylkäyksiä aiheuttaneessa kohdassa vastuu on myös suunnistajalla, pelkästään järjestäjää ei voi syyttää. Eli miksi sitten kaikkia ei hylätty? Vastaan itse, että heillä oli paremmat toimintamallit yllättävään tilanteeseen reagoimiseen. Näkymä, joka portaiden päässä tuli vastaan, ei vastannut luotua mielikuvaa. Tässä tilanteessa toimintamallin täytyy käskyttää lukemaan karttaa, josta käy ilmi, että vasemmalla on kiellettyä, joten jatkettava polkua, asfaltille asti ennen rastille kääntymistä. Metsäsuunnistajan toimintamalli ja näkökontakti rastiin vastaavasti aiheutti polulta poikkeamisen ja ryntäämisen rastille ilman karttavilkaisua. Näitä tilanteita tulee eteen silloin tällöin ja erikoismiehillä on paremmat eväät selvitä niistä.

Itse en näe ristiriitaa värin käytössä. Tumman vihreä on maastosuunnistajan koodistossa läpipääsemätön, mutta sprintin kuvausohjeet antavat myös merkityksen "kasvillisuus, jolle ei saa mennä kiellosta johtuen".

Samaan hengenvetoon on todettava, että jossain määrin vastaavia tilanteita tulee eteen jatkuvasti kansainvälisissä kisoissa, ja huipuille olisi hyvä pystyä tarjoamaan monimuotoisia kisoja kotimaassa, joten esim. kutsukilpailua sprinttimaajoukkueelle ja muille "spesialisteille" voisi jatkossa ajatella Särkänniemessä. Monen tyyppisiä sprinttejä tarvitaan, myös tällaisia äärivaativia, mutta suuntana se ei ole hyvä. Hiukan yleistäen voisi todeta, että vastaavasti am-sprintti osoitti, että massoille paras sprintti on maastosprintti ja rakennettuun ympäristöön vain "ärykköset".

Sprinttikulttuuri on vielä kovin nuori ja tämä tapahtuma osoitti, että paljon on töitä tehtävänä, joten työ jatkuu. Vastakkainasettelu on tarpeetonta ja kehityksen suunta syntyy yhteistyössä. Toivonkin, että saisimme aikaan sprinttisuunnistuksen yhteisen kehittämispäivän, jossa oman panoksensa olisivat tuomassa huippusuunnistajat, valmennus, kilpailun järjestäjät ja kartantekijät.

Kiitoksia Raimo!



ulvang banneri