Havaiji Ironman - lyhyt historiikki

hawaiiironmanintro_introHavaiji Ironman - myyttinen triathlonkisa Tyynenmeren keskellä.




chrissiewellington20072Chrissie Wellington. Photo by: Bakke-Svensson/IronmanMyyttinen kisa Tyynenmeren keskellä: kisan alkutaival, reitti ja olosuhteet

Vuodesta 1978 lähtien triathlonin suurimmat nimet ovat kokoontuneet mittelemään täysmatkan herruudesta Havaijin saarille. Ensimmäiset 3 vuotta kisa pidettiin Oahun saarella, jossa kolme alkuperäistä kisaa päätettiin yhdistää. Waikiki Roughwater swim (3,86km), Around Oahu Bike Race (180,25km) ja Honolulun maraton lyötiin yhteen. Näin syntyi Havaiji Ironman, kisa joka on aina ollut siitä lähtien triathlonmaailman selkeästi merkittävin koitos. Vuonna 1981 tapahtuma siirrettiin Oahun saarelta Big Islandille ja nyt jo legendaariseksi muodostuneesta Kailua-Konan pikkukaupungista tuli kilpailun uusi keskus. Matkat pysyivät samoina, kun mitä ne olivat olleet Oahun saarellakin.

Reitti onkin säilynyt samana tuosta vuodesta 1981 saakka ja muodostunut jo suorastaan käsitteeksi triathlonistien keskuudessa. 3,86km uidaan avovesiuintina Kailua-Konan lahdella. Tämän jälkeen on vuorossa 180,25km pyöräily, joka ajetaan Kailua-Konasta Havaijin laavatasankojen poikki Hawin kaupunkiin ja takaisin. Kaiken kruunaa Big Islandin rantoja myötäillen juostava maraton, joka lähtee tarkemmin paikasta nimeltä Keauhou, josta edetään Keahole Pointiin ja sitten takaisin Kailua-Konaan. Hawaiji Ironmania on aina kutsuttu teräsmieskisaksi, jollainen se rankan reitin ja vieläkin rankempien olosuhteiden takia epäilemättä on. Lämpötila kohoaa usein reippaasti päälle kolmenkymmenen ja ilman kosteuskaan ei ole aivan niitä alhaisimpia. Näiden seikkojen lisäksi kilpailijoiden uupumusta on omiaan lisäämään Havaijin saarella usein rajustikin puhaltava tuuli. Pyöräilyreitin varrella laavakentiltä puhaltava tuuli on myös kaikkea muuta kuin viilentävä ja vaihtaa usein kuin kilpailijoita kiusatakseen suuntaa. Edestakaisella reitillä triathlonistien psyykettä todella koetellaan, mikäli puoleenmatkaan saakka vastaisena puhaltanut kuuma puhuri onkin vastainen myös toisella puoliskolla. Kaikki nämä seikat huomioon ottaen kilpailijoita voidaan todella kutsua teräsmiehiksi- ja naisiksi.

Nykyiseen ajankohtaansa lokakuun alkupuolelle Havaiji Ironman siirrettiin vuonna 1982, jota ennen oli ehditty kisata 5 kertaa helmikuussa. Tuona vuonna oli siis poikkeuksellisesti kaksi kisaa. Alkuvuosien jälkeen kilpailijoiden määrä lähti nopeasti kasvamaan ja kansainvälisen triathlonliiton mielestä karsintakilpailut oli helpompi organisoida, kun kisa järjestetään vasta vuoden loppupuolella. Näin se luonnollisesti huipentaa ja päättä joka vuosi huipputriathlonistien kauden.


Kisan voittajat

Havaiji Ironmanin voittajia tarkastellessa voidaan kisasta erottaa selkeästi tietyt aikakaudet. Tämä pätee sekä miesten, että naisten kisaan. Seuraavassa on hieman analyysiä kisasta sen voittajien kautta.

Miesten kisa

1. Alkuvuodet 1978 - 1979

Kautta aikojen ensimmäinen Havaiji Ironmanin voittaja oli Yhdysvaltoja edustanut Gordon Haller. Häntä seurasi samaa maata edustanut Tom Warren. Nämä kaksi vuotta voidaan tietyssä mielessä erottaa tulevista kisoista ikään kuin esiasetelmien luojana tuleville taistoille.

2. Dave Scottin aikakausi 1980 - 1988

Vuonna 1980 kisaan tulikin sitten mukaan kaveri, josta tuli muille kilpailijoille oikea ikuinen riesa. Hän oli nuori 24-vuotias Dave Scott, joka myöhemmin sai yksinkertaisen, mutta sitäkin kuvaavamman lempinimen The Man. Scott voitti kisan heti ensimmäisellä yrittämällään ja teki kakkoseen Chuck Neumanniin eroa yli tunnin. Scottin itsepintainen ja kuluttava treenityyli aiheutti menestyksen lisäksi myös lukuisia loukkaantumisia ja niin häneltä jäikin heti seuraavan vuoden kisa väliin. 1981 voiton vei hänen poissa ollessa John Howard, mutta tulevien vuosien kannalta paljon merkittävämpi nimi oli kolmanneksi sijoittunut Scott Tinley, josta kehkeytyi Dave Scottin armoton kilpakumppani. Tinley voittikin Scottin vuoden 1982 helmikuussa järjestetyssä kisassa, mutta kun kisa pidettiin ajankohdan siirron takia uudelleen lokakuussa, otti Scott revanssin ansaiten näin uran toisen Havaiji Ironmanin voiton. Dave Scott voitti kisan myös vuosina 1983 ja 1984, Scott Tinleyn ollessa molempina kertoina toinen. 1982 kisaan tuli uutena kasvona mukaan myös nuori Mark Allen, josta tuli tulevina vuosina pahin Scottin ykköspaikan uhkaaja. Allen oli muissa kisoissa tehnyt vakuuttavaa jälkeä urallaan, mutta Havaijin pätsissä hän joutui alkuun maksamaan kovat oppirahat. Tuloksena oli vuonna 1982 keskeytys, mutta 1983 hän oli jo kolmas, vaikka hyytyikin maratonin loppupuoliskolla aika totaalisesti. Vuonna 1984 Allen hyytyi kovan alun jälkeen lopulta viidenneksi.

Vuosi 1985 oli taas Scott Tinleyn juhlaa, kun Dave Scott ja Mark Allen kärsivät kummatkin loukkaantumisista. Seuraavana vuonna Dave Scott palautti päiväjärjestyksen ottaessaan jo viidennen voiton. Vuonna 1987 Scott voitti kuudennen ja samalla viimeisen kerran Havaiji Ironmanin. Mark Allen joutui tyytymään hopeasijaan kumpanakin vuonna. 1988 oli taas ikään kuin välivuosi, kun Scott ja Allen olivat loukkaantumisten takia sivussa. Voiton veikin Scott Molina. Vuosista 1980 – 1988 onkin jälkeenpäin sanottu, että mestaruus oli vain muilla lainassa, mutta Dave Scott oli ehdoton vuosikymmenen hallitsija.


3. Mark Allenin aikakausi 1989 – 1995

Vuosi 1989 tunnetaan nimellä Ironwar. Asetelma oli Dave Scott vastaan Mark Allen. 31-vuotias Mark Allen oli kaikissa muissa triathlonin merkittävimmissä koitoksissa noussut selkeäksi ykköstriathlonistiksi, mutta tätä kaikkein merkittävintä kisaa hän ei toistaiseksi ollut onnistunut voittamaan. Dave Scott puolestaan oli Havaijin 6-kertainen voittaja, joka 35-vuotiaana ilmoitti kisan jäävän hänen hienon uransa viimeiseksi. Taistelu näiden kahden välillä oli tuona vuonna unohtumaton. Scott ja Allen etenivät rinta rinnan aina maratonin viimeisille kilometreille asti, jolloin Allen kiihdytti vauhtiaan, onnistuen saamaan Scottiin eroa aikaiseksi. Voitto oli Allenin uran ensimmäinen Havaijilla ja samalla päättyi Dave Scottin upea ura. Tapahtui myös vallan vaihto, sillä entisen mestarin väistyessä alkoi uuden hallitsijan valtakausi. Mark Allen voittikin kisan 5-kertaa peräkkäin vuosina 1989 – 1993. Suomalaisittain merkille pantavaa on tietenkin, että noihin Allenin voittovuosiin mahtui Pauli Kiurun myötä monta hienoa sinivalkoista hetkeä. Kiuruhan oli Havaijin helteessä kahdesti kolmas vuosina 1990 ja 1992 ja kerran toinen vuonna 1993. Ei olekaan mielestäni lainkaan liioiteltua sanoa, että Kiuru oli yhdessä Australian Greg Welchin kanssa Allenin yksi pahimmista haastajista.

Vuonna 1994 Mark Allen joutui jättämään kisan väliin, mutta ensimmäisenä triathlonin Hall of Fameen valittu Dave Scott päätti juhlistaa valintaansa varsin erikoislaatuisella tavalla: kilpailla Havaiji Ironmanissa vielä kerran. Greg Welch otti lopulta uransa ainoan Havaiji Ironmanin voittonsa, mutta ei ollut kaukana, että 40-vuotias Dave Scott olisi saavuttanut uransa seitsemännen voiton. Scott tuli huiman loppunsa ansiosta toiseksi jääden Welchille hieman yli 4 minuuttia. Seuraavana vuonna Mark Allen olikin taas voimissaan ja otti kuudennen voittonsa, nousten voittojen määrässä tasoihin Dave Scottin kanssa. Samalla Allen ilmoitti päättävänsä huikean uransa.


4. Yhdysvaltalaisten voittoputken päättyminen – muun maailman nousu 1996 – 2003

Vuosien 1978 – 1993 välisenä aikana Hawaijin Ironmanin voittoa juhli miesten sarjassa aina Yhdysvaltojen edustaja. Australian Greg Welch oli voittaessaan vuonna 1994 ensimmäinen ei-amerikkalainen voittaja. Mark Allenin kuudes ja viimeinen voitto vuonna 1995 oli myös tavallaan päätös jenkkien hallinnalle.

Vuosien 1996 – 2003 väliselle ajalle ei enää noussut selkeää hallitsevaa kuningasta. Luonteva selitys tälle on myös se, että lajin kansainvälinen taso oli noussut koko ajan ja voittaminen oli entistä haastavampi saavutus. Vuonna 1996 ensimmäisen voittonsa ottanut Belgian Luc Van Lierde olisi omannut potentiaalia seuraavaksi kilpailun kuninkaaksi, mutta hänen urastaan tuli ikävä kyllä lukuisten loukkaantumisten sävyttämä, vaikka hän onnistuikin voittamaan toisen kerran vuonna 1999. Van Lierden voittojen välissä voiton ottivat Saksan Thomas Hellriegel ja Kanadan Peter Reid. Heistä jälkimmäinen juhli toista voittoa vuonna 2000, ennen kuin amerikkalaiset saivat uuden voittajansa. Tim De Boom otti kaksi voittoa peräkkäin 2001 ja 2002. Hän onkin toistaiseksi viimeisin Yhdysvaltoja edustanut voittaja. Peter Reid voitti vielä kerran vuonna 2003, nousten yksin kolmesti voittaneeksi mestariksi. Voittojen määrässä hänen edellään ovat edelleenkin vain Dave Scott ja Mark Allen. Vuodesta 1996 on vielä mainittava, että kun Mark Allen oli 37-vuotiaana päättänyt vuotta aiemmin huikean uransa, teki ikinuori Dave Scott vielä kerran paluun kisaan, sijoittuen 42-vuotiaana veteraanina viidenneksi.


chrismccormack2007bChris McCormack. Photo by: Bakke-Svensson/Ironman5. Saksalaisten ja australialaisten aikakausi 2004 – 2010

Vuodesta 2004 aina viime tähän päivään saakka onkin kisaa käyty siihen malliin, että voiton on ottanut saksalainen tai australialainen triathlonisti. Vuodet 2004 – 2006 olivat saksalaisjuhlaa. Normann Stadler voitti 2004 ja 2006 ja Faris Al-Sultan siinä välissä vuonna 2005. Sen jälkeen nykyhetkeen onkin siis tultu aussien komennossa. Chris McCormack voitti 2007 ja otti viime vuonna toisen voittonsa. Maamies Craig Alexander ehti siinä välissä niin ikään tuplamestariksi vuosina 2008 ja 2009.


Naisten kisa

1. Alkuvuodet 1978 – 1985

Naisten kisassa tätä niin sanottua esiastetta voidaan pitää jonkin verran miesten vastaavaa pidempänä ajanjaksona. Vuonna 1978 mukana ei vielä naisia ollut ja seuraavanakin vuonna vain yksi selviytyi maaliin. Hän oli yhdysvaltalainen Lyn Lemaire, josta tuli historian ensimmäinen Havaiji Ironmanin naisvoittaja. Robin Beck, Linda Sweenay, Kathleen MaCartney ja Julie Leach olivat seuraavien vuosien voittajat tuossa järjestyksessä, kaikki Yhdysvaltojen edustajia. Kanadan sisarukset Sylviane ja Patricia Puntous puhaltivat naisten Irormaniin aivan uutta puhtia. Sylviane otti kaksi voittoa peräkkäin vuosina 1983 ja 1984, jättäen siskonsa kakkoseksi kummallakin kertaa. Noina vuosina naiset alkoivat treenata selvästi ammattimaisemmin ja lajin kärjen taso alkoi myös laajentua. Yhdysvaltoja edustava Joan Ernst voitti vuonna 1985, mutta esimakua tulevasta saatiin nuoren Zimbabwea edustavan Paula Newby-Fraserin sijoittuessa kolmanneksi. Jälkeenpäin on selvinnyt hänen tulleen kisaan mukaan tuona vuonna suhteellisen pienen treenimäärän jälkeen.


2. Paula Newby-Fraser – Konan kuningatar 1986 – 1996

Naisten kisaa leimaa noita alkuaikoja lukuunottamatta se, että se on aina ollut vahvasti jonkun suurmestarin ikeen alla yksittäisiä ”välivuosia” lukuunottamatta.

Vuonna 1986 Zimbabwen nuori Paula Newby-Fraser otti ensimmäisen voittonsa. Vanha mestari, paljon lajia kehittänyt Sylviane Puntous otti vielä kakkossijan, samoin kuin seuraavanakin vuonna, jolloin voiton vei Newby-Fraserin tuleva arkkivihollinen Uuden-Seelannin Erin Baker. Newby-Fraser otti Bakeristä revanssin vuonna 1988 ja oli ykkönen myös vuotta myöhemmin. Tuossa vuoden 1989 kisassa Sylviane Puntous oli jäähyväiskisassaan toinen. Erin Baker oli täynnä tulta ja tappuraa vuonna 1990, nitistäen Newby-Fraserin tiukassa kisassa. Tämä Bakerin voitto jäikin hänen viimeisekseen sillä Paula Newby-Fraser oli kisan ylivoimainen hallitsija seuraavina vuosina, ottan 4 voittoa peräkkäin vuosina 1991 – 1994.

Vuosi 1995 onkin sitten Havaiji Ironmanissa naisten kisan osalta yksi legendaarisimmista. Paula Newby-Fraser suunnitteli etukäteen päättävänsä huikean uransa juuri tuohon koitokseen ja mikäpä olisi parempi tapa päättää se, kuin ottaa jo uran kahdeksas voitto. Tämä näyttikin toteutuvan selkeästi vielä pari kilometriä ennen maalia, mutta sitten nähtiin, mitä Havaiji Ironman voi kaikessa julmuudessaan olla. Newby-Fraserin siihen saakka lähes väsymättömästi toiminut kone hirttää kiinni vain 400 metriä ennen maaliviivaa ja hän lyyhistyy tien varteen. Tämä jos mikä todisti kisan kovuuden. Edes 7-kertainen voittaja ei voinut aina mitään uuvuttavalle matkalle yhdistettynä saaren julmiin olosuhteisiin. Yhdysvaltojen Karen Smyers ohitti tien vieressä viruneen konan kuningattaren ja sai näin kruunun omalle hienolle uralleen. Samoin teki toki vielä moni muukin. Newby-Fraser halusi kuitenkin päästä maaliin, jonne hän käveli avojaloin kerättyään vartin verran voimia maantien vieressä selällään maaten. Kuten arvata saattoi, Newby-Fraser ei halunnut uralleen tällaista loppua, vaan alkoi pettymyksestä toinnuttuaan suunnata katsettaan seuraavaan Havaiji Ironmaniin. Vuonna 1996 hän ottikin uran viimeisessä Havaijin kisassaan jo uransa kahdeksannen ja samalla viimeisen voittonsa. Helpolla voitto ei irronnut ja vanhan mestarin uran päätekilpailu näytti jälleen kerran esimakua tulevasta. Sveitsin Natascha Badmann näytti vahvuutensa heti ensimmäisessä Havaiji Ironmanissaan. Varsinkin hänen pyöräilyosuutensa herätti kunnioitusta kilpailijoiden keskuudessa ja hän vetikin sen aikana ison eron kilpasiskoihinsa. Vasta maratonin viimeisellä neljänneksellä hän joutui antautumaan Newby-Fraserin juostessa hänet kiinni. Toinen sija plakkarissa tulevaisuus näytti kuitenkin valoisalta Natascha Badmanille.

Paula Newby-Fraser voitti Havaiji Ironmanin siis kaikkiaan 8-kertaa vuosien 1986 – 1996 välisenä aikana saaden tästä ansaitun lisänimen Konan kuningatar. Hän on edelleen eniten kisassa voittoja saavuttanut triathlonisti, sekä miehet, että naiset huomioiden.


3. Natascha Badmannin aikakausi 1998 – 2005

Natascha Badmannin lupaavasti kakkosijalla alkanut ura Big Islandin raakassa kisassa koki takapakin loukkaantumisen myötä 1997. Voiton vei Kanadan Heather Führ ennen maanaistaan Lori Bowdenia, josta kehkeytyi tulevina vuosina Badmannin pahin kilpakumppani. Vuodesta 1998 tulikin Badmannin juhlaa, tosin Lori Bowden laittoi kampoihin ihan viimeisille kilometreilla saakka. Kisassa tuli hyvin esiin näiden kahden erilaiset vahvuudet. Bowden oli parempi juoksija, mutta pyöräosuudella Badmann veti häikäisevällä tavalla eroa sekä häneen, että muihinkin pahimpiin kilpailijoihinsa. Seuraavana vuotena loukkaantumiset kuitenkin olivat taas hänen riesanaan. Lori Bowden ottikin tuolloin voiton. Tätä seurasi kuitenkin Natascha Badmannin kosto ja hän otti 3-voittoa peräkkäin vuosina 2000, 2001 ja 2002. Vuonna 2003 Lori Bowden sai revanssin ja otti viimein Badmannin päänahan itse kisassa ja samalla uran toisen voittonsa Havaijilla. Seuraavana vuonna naisten kisassa maaliin saapui ensimmäisenä Saksan Nina Kraft, mutta hän jäi heti kilpailun jälkeen otetussa doping-testissä kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä ja myönsi kärynsä välittömästi. Näin toiseksi tullut Natascha Badmann nousi voittajaksi, ottaen jo viidennen voittonsa. Vuoden 2005 naisten kisan voitosta käytiin todella tasainen taisto aina maratonin viimeisille kilometreille saakka. Aikaisemmin lyhyemmillä matkoilla mainetta niittänyt Australian Michelie Jones sotki pyöräilyosuudella muilta karkuun, kaikkien yllätykseksi myös Natascha Badmanilta. Maratonin edetessä Badmann alkoi kuitenkin pikku hiljaa saavuttaa Jonesia. Kysymys vain kuuluikin, että riittääkö Badmannilla matka, vai armahtaako maalinauha Jonesin. Vain muutama kilometri ennen maalia vääjämätön tapahtui ja Natascha Badmann ohitti erittäin sisukkaasti taistelleen Michelie Jonesin. Tämä oli hänen kuudes ja toistaiseksi viimeinen voittonsa Havaijilla. Sanon siksi pienellä varauksella, että toistaiseksi, sillä Natascha Badmann jatkaa tänäkin päivänä edelleen huikeaa uraansa.

Michelie Jones otti voiton vuonna 2006, mutta tuolloin kukaan ei vielä osannut aavistakaan, mihin suuntaan ja kuinka häikäisevästi naisten triathlon tulisi tulevina vuosina muuttumaan.


chrissiewellington2007Chrissie Wellington. Photo by: Bakke-Svensson/Ironman4. Chrissie Wellington – kautta aikojen ehkä ylivoimaisin urheilija 2007 – nykyaika

Chrissie Wellington ilmestyi Havaiji Ironmanin lähtöviivalle vuonna 2007 suurellen triathlonyhteisölle täysin tuntemattomana nimenä. Hän oli saanut osallistumisoikeudenkin kisaan rankoissa olosuhteissa käydyissä Korea Ironmanissa vain reilua kuukautta aiemmin. Pyöräilyosuudella hän kuitenin suorastaan pyyhkäisi ohi kilpasiskoistaan, eikä katsonut enää taakseen. Kaikkien suureksi yllätykseksi Wellington voitti kisan heti ensimmäisellä yrittämällään. Siitä lähtien hän onkin hallinnut naisten ironman-matkoja täysin suvareenisti. Kaikkiaan hän on startannut 12-kertaa ironman-matkalle, voittaen joka kerta, eli hän on matkalla toistaiseksi voittamaton. Näihin voittoihin kuuluu 3-voittoa Havaiji Ironmanissa, kun hän voitti myös vuosina 2008 ja 2009. Viime vuonna Wellington oli oikeastaan ainoa voittajasuosikki, sillä niin ylivoimasta menoa hän oli esittänyt. Kävi kuitenkin niin, että hän sairastui kisan aattona ja joutui vetäytymään kisasta. Näin voiton vei Australian Mirinda Carfae, joka oli jo edellisenä vuonna toinen Wellingtonin jälkeen. Nähtäväksi jää, jatkuuko Chrissie Wellingtonin voittokulku Havaijilla edelleen. Tällä hetkellä pysäyttäjäksi on hyvin vaikea kuvitella ketään, mutta jokainen kisa on aina erilainen ja mitä tahansa voi tapahtua.


Voittoajan ja reittiennätyksen kehitys, sekä aikojen suhde muihin suuriin Ironman-kisoihin

Alkuvuosien jälkeen voittoajat alkoivat kehittyä nopeasti Havaiji Ironmanissa sekä miesten, että naisten kilpailuissa. Seuraavassa reittiennätyksen kehitystä:

-    1978: Gordon Haller (Usa) 11:46.58
-    1979: Tom Warren (Usa) 11:15.56
-    1980: Dave Scott (Usa) 9:24.33
-    1982: Dave Scott (Usa) 9:08.23
-    1983: Dave Scott (Usa) 9:05.57
-    1984: Dave Scott (Usa) 8:54.20
-    1985: Scott Tinley (Usa) 8:50.54
-    1986: Dave Scott (Usa) 8:28.37
-    1989: Mark Allen (Usa) 8:09.14
-    1992: Mark Allen (Usa) 8:09.08
-    1993: Mark Allen (Usa) 8:07,45
-    1996: LucVan Lierde (Bel) 8:04.08

Alkuvuosina reittiennätystä siis kohennettiin lähes vuosittain. Nykyinen taso miesten kisassa saavutettiin 1980-luvun loppuvuosina, sillä niistä vuosista ajat eivät ole enää kehittyneet. Belgialaisen Luc Van Lierden vuonna 1996 tekemä reittiennätys 8:04.08 on edelleen voimassa oleva ja täyttää jo 15-vuotta tänä vuonna. Samasta kisasta on myös olemassa kautta aikojen toiseksi kovin aika Havaijilla, Thomas Hellriegelin hopea-aika 8:06.07. Huomioitavaa on myös, että tuon vuoden 1996 jälkeen 8:10 rajaa ei ole kertaakaan puhkaistu.

1990-luvun alussa maailmalla yleistyivät isot Ironman-kilpailut ja matkan ME-aika lähti kehittymään. Monet kisat käydään luonnollisesti paljon helpommilla reiteillä ja viileämmissä sääolosuhteissa, joten on selvää, että Havaijilla ei ole enää pitkään aikaan päästy lähellekään ME-aikoja.

Saksan Lothar Leder rikkoi ensimmäisenä kilpailijana maagisen 8-tunnin aikarajan Eurooppa Ironmanissa, joka käytiin Saksan Rothissa. Tämän jälkeen 8-tunnin raha on rikottu kaikkiaan 23-kertaa, 15 miehen toimesta. Seuraavassa ME-ajan kehitys 8-tunnin rajan rikkoontumisen jälkeen:

-    1996 Eurooppa Ironman: Lothar Leder (Ger): 7:57.02
-    1997 Eurooppa Ironman: Luc Van Lierde (Bel) 7:50.27
-    2011 Itävalta Ironman: Marino Vanhoenacker (Bel) 7:45.39
-    2011 Quelle Challenge Roth: Andreas Raelert (Ger) 7:41.33

Huom! Quelle Challenge Roth on sama kilpailu kuin Eurooppa Ironman.

Voidaan siis huomata, että vaikka monena vuotena on 8-tunnin raja rikottu usean triathlonistin toimesta, niin Luc Van Lierde vuonna 1996 tekemä ME-aika kesti voimassa aina tähän vuoteen saakka. Kesäkuussa 2011 Marino Vanhoenacker siirsi sen vihdoin historiaan, mutta hän sai pitää sitä hallussaan vain muutaman viikon, kun Saksan Andreas Raelert pisteli kerrassaan huiman ajan 7:41.33 perinteisesti nopeaksi tunnetulla Rothin reitillä.

Huippuaikojen ero Havaiji Ironmanin voittoaikoihin on merkittävä, sillä vuoden 1996 jälkeen, sillä sääoloista riippuen voittoaika on miesten kisassa yleensä ollut 8:15 – 8:30 haarukassa. Vuosina 1997, 2001 ja 2004 voittaja on viipynyt jopa päälle 8:30, joka kertoo suorastaan epäinhimillisistä ja kiduttavista olosuhteista ja raskaasta reitistä.

-    1979: Lyn Lemaire (Usa) 12:55.38
-    1980: Robin Beck (Usa) 11:21.24
-    1980: Julie Leach (Usa) 10:54.08
-    1983: Sylviane Puntous (Can) 10:43.36
-    1984: Sylviane Puntous (Can) 10:25.13
-    1986: Paula Newby-Fraser (Zim) 9:49.14
-    1987: Erin Baker (Nzl) 9:35.25
-    1988: Paula Newby-Fraser (Zim) 9:01.01
-    1989: Paula Newby-Fraser (Zim) 9:00.56
-    1992: Paula Newby-Fraser (Zim) 8:55.28
-    2009: Chrissie Wellington (Gbr) 8:54.02

Myös naisten puolella on paljon tultu eteenpäin Lyn Lemairen ajoista. Konan kuningatar Paula Newby-Fraser paukutti 1992 ensimmäisenä naisena Havaijilla alle maagisen 9-tunnin rajan. Hän itse alitti sen toistamiseen vuotta myöhemmin 1993 ja onkin toistaiseksi ainoa nainen, joka tähän hurjaan temppuun on pystynyt 2-kertaa. Triathlonhirmu Chrissie Wellington kuitenkin passitti hänen 17-vuotta kestäneen ennätyksen historiaan vuonna 2009 ja nähtäväksi jää, parantaako hän tai joku muu sitä vielä tulevina vuosina ja kuinka paljon.

Myös naisten kisassa on menty muualla paljon kovempaa ja heillä tämä maaginen raja on ollut Ironman-matkalla 9-tunnin alitus. Seuraavassa ME-ajan kehitys 9-tunnin alituksen jälkeen:

-    1991 Eurooppa Ironman: Thea Sydesma (Ned) 8:55.29
-    1992 Eurooppa Ironman: Paula Newby-Fraser (Zim) 8:55.00
-    1994 Eurooppa Ironman: Paula Newby-Fraser (Zim) 8:50.53
-    2008 Quelle Challenge Roth: Yvonne Van Vlerken (Ned) 8:45.48
-    2009 Quelle Challenge Roth: Chrissie Wellington (Gbr) 8:31.59
-    2010 Quelle Challenge Roth: Chrissie Wellington (Gbr) 8:19.13
-    2011 Quelle Challenge Roth: Chrissie Wellington (Gbr) 8:18.13

Hollannin Thea Sydesma rikkoi ensimmäisenä naisena vuonna 1991 9-tunnin rajan Ironman-matkalla. Konan kuningatar Paula Newby-Fraser paransi ME-aikaa pariin otteeseen seuraavien vuosien aikana, joka kestikin sitten voimassa 14-vuotta. Tämän jälkeen kehitys onkin ollut huima. Chrissie Wellington on siirtänyt ME:n suorastaan häikäiseviin lukemiin. Hänen ylivoimaisuutensa on ollut suorastaan käsittämätöntä, sillä usein hän on pistänyt seuraavaa naista pataan yli puolella tunnilla. Viime vuosina Wellingtonin voittoa suuremmaksi kysymykseksi Ironman-triathlonissa onkin usein noussut, että kuinka korkealle hän sijoittuu miesten sarjassa. Tänä kesänä hän oli Saksan Rothissa erittäin tasokkaassa kisassa miestenkin sarjassa viides.

Wellingtonin ylivoimaisten esitysten lisäksi, naisten ajat ovat viime vuosina kehittyneet selkeästi. 9-tunnin rikkominen ei ole enää yhtä aatelista kuin takavuosina ja se on selkeästi yleisempää kuin miesten 8-tunnin alitukset. Raja on alitettu jo yhteensä 49 kertaa. Vaikka 5 maailman selkeästi nopeinta aikaa ovat kaikki Chrissie Wellingtonin hallussa, naiset ovat suurella joukolla alkaneet pitää 9-tunnin aikarajaa pilkkanaan. Hyvä esimerkki on tämän kesän Itävalta-Ironmanista, jossa Yhdysvaltojen Mary Beth Ellis voitti debyyttikisan kautta aikojen seitsemänneksi kovimmalla ajalla 8:43.34. Naisten tason nouseminen ihan viime vuosina onkin ollut kauttaaltaan huomattavaa ja aikojen kehitys merkittävää. Myös erot huippumiesten ja naisten välillä ovat selkeästi kaventuneet.

Havaiji Ironmanissa 9-tunnin alitus on toistaiseksi tapahtunut harvojen ja valittujen naistriathlonistien toimesta. Raja on rikottu vain 4 kertaa kolmen naisen toimesta: Paula Newby-Fraser 2 kertaa vuosina 1992 ja 1993, Chrissie Wellington vuonna 2009 ja Mirinda Carfae vuonna 2010. Viimeaikaiset tapahtumat kuitenkin viittaavaat siihen, että Wellingtonin reittiennätys on vaarassa ja 9-tunnin raja tullaan kyllä rikkomaan, ehkä jopa useankin naisen toimesta.


Ei mikään poikien ja tyttöjen kilpailu

Ironman-matkan triathlonkisa jos joku on raakaakin raaempi kestävyyslaji. Leimallista onkin, että lajin huipulle ei nousta ihan muutamassa vuodessa, vaan se vaatii erittäin suuren pohjatyön. Kun katsoo Havaiji Ironmanin kärkikymmenikköjen ikäjakaumaa vaikkapa viime vuosilta, niin alle 30-vuotiaat urheilijat ovat kärkisijoilla harvinainen näky. Yleensä lajissa menstytäänkin nuorempana lyhyemmillä matkoilla ja Ironman kutsuu vasta kun ”pohjat” ovat kunnossa. Toki poikkeuksiakin löytyy. 6-kertainen voittaja Dave Scott oli vasta 24-vuotias voittaessaan kisan ensimmäisen kerran. Hän olikin muiden riesana todella pitkään ollen vielä 40-vuotiaana toinen ja 42-vuotiaana viides. Myös naisten menestynein triathlonisti Paula Newby-Fraser oli 24-vuotias voittaessaan ensimmäisen kerran. Kuten sanottu, he ovat kuitenkin voittajien joukossa harvinaisuuksia. Paljon yleisempää onkin jopa se, että kisaan tehdään ensiesiintyminen vasta päälle 30-vuotiaana. Hyvä esimerkki on vuosien 2008 ja 2009 mestari Craig Alexander, joka oli jo 34-vuotias Havaijin debyyttikisassaan vuonna 2007. Menestyminen päälle 35-vuotianna ei olekaan Havaiji Ironmanissa ollenkaan harvinaista. Jossain iän mukanaan tuomat rajoitukset kuitenin tulevat vastaan, sillä Dave Scott on toistaiseksi ainoa päälle 40-vuotias kärkeen sijoittunut. Tämäkin ennätys saattaa tosin olla uhattuna, sillä naisten 6-kertainen voittaja, todellinen lajin ikisissi Natascha Badmann pääsi erittäin kovasta karsinnasta huolimatta mukaan tämän vuoden naisten eliittisarjaan, ollen keväällä toinen Lanzarote Ironmanissa 45-vuotiaana. Havaijilla menestyminen on kuitenkin astetta kovempi juttu.


Näillä ajatuksilla...

Tässäpä hieman historiaa, näkökulmaa ja vaiheita maailman kovimmasta triathlonkisasta ja varmasti yhdestä kovimmasta kestävyysurheilutapahtumasta kaikki lajitkin huomioiden. Mielenkiintoinen kisa on taas tänäkin vuonna tulossa 8.10.2011.


- Antti Perälä


enervit tri paketti banner

Premiumsport.fi

ulvang banneri