Triathlonkauden yhteenvetoa osa 1.

Antti Perälä käy läpi kansainvälistä triahtlonkautta täysmatkan osalta. Artikkelisarjan ensimmäisessä osassa tarkastellaan miesten kilpailukautta. Naisten vuoro seuraa toisessa osassa.

ezekiel morales ironmanbrazilEzeqiel Morales voitti Ironman Brazilin. Kuva: http://www.ironmanbrasil.com.brTriathlonissa, kuten yleisurheilussakin kausi on pitkä ja pyörii käytännössä ympäri vuoden. Täysmatkalla kausi alkaa taas olla siinä pisteessä, että kaikki "esikisat" alkavat olla takana ja odotus kohti kauden ehdotonta huipentumaa voi alkaa. Tämä huipentuma on tietenkin legendaarinen Havaiji Ironman, joka kisataan tänä vuonna 13. lokakuuta Havaijin Big Islandin raastavissa olosuhteissa. Ennen sitä on mielestäni hyvä vetää yhteen, mitä kaikkea on tapahtunut kilpailuissa ympäri maailmaa kun ammattitriathlonistit ovat koettaneet taas kerran karsiutua mukaan Havaijin koitokseen.

Tässä yhteenvedossa tulen keskittymään täysmatkan (3,8km uinti + 180km pyöräily + maraton) kauden aikana käytyihin kisoihin. Listaan ensin kärkikolmikon osalta tulokset kaikista suurista täysmatkan kisoista viime vuoden Havaiji Ironmanin jälkeen. Toki nämä urheilun todelliset teräsmiehet ja naiset ovat virittäneet kuntoaan paljon myös lyhyemmillä matkoilla, mutta mielestäni kautta voi vetää yhteen täysmatkan tuloksia puntaroimalla. Listaan tässä ensimmäisessä osassa miesten tulokset, joita spekuloin hieman, jonka jälkeen palaan naisten tuloksiin artikkelisarjan toisessa osassa.

Kauden 2012 miesten Ironman-sarjan täysmatkan kilpailut

Ajankohta ja kilpailu Voittaja Aika Toinen Aika Kolmas Aika
5.11.2011 Ironman Florida Ronnie Schildknecht (Sui) 7:59.42 Maxim Kriat (Ukr) 8:10.43    Justin Daerr (Usa) 8:18.02
20.11.2011 Ironman Arizona Eneko Llanos (Esp) 7:59.38 Paul Amey (Gbr) 8:01.29 Viktor Zyemtsev (Ukr) 8:14.36
27.11.2011 Ironman Cozumel Michael Lovato (Usa) 8:23.52 Patrick Evoe (Usa) 8:30.36    Alejandro Santamaria (Esp) 8:32.50
4.12.2011 Ironman Western Australia Timo Bracht (Ger) 8:12.39 Clayton Fettel (Aus) 8:19.02    Jason Shortis (Aus) 8:27.31
25.3.2012 Ironman Melbourne Craig Alexander (Aus)    7:57.44 Cameron Brown (Nzl) 8:00.12    Frederik Van Lierde (Bel) 8:01.26
22.4.2012 Ironman South Africa Clemente Alonso-McKernan (Esp) 8:34.45    Cyril Viennot (Fra) 8:41.48 Mike Aigroz (Sui) 8:46.04
5.5.2012 Ironman St.George Ben Hoffmann (Usa) 9:07.04 Maik Twelsiek (Ger) 9:25.58 Axel Zeebroek (Bel) 9:35.33
6.5.2012 Ironman Australia Paul Ambrose (Aus)    8:17.38 Tim Berkel (Aus) 8:21.11    Jason Shortis (Aus)    8:40.02
19.5.2012 Ironman Lanzarote Viktor Del Corral (Esp) 8:44.39 Stephen Bayliss (Gbr) 8:53.37 Sergio Marques (Por) 9:02.58
19.5.2012 Ironman Texas   Jordan Rapp (Usa) 8:10.44 Justin Daerr (Usa) 8:22.15 Matthias Hecht (Sui) 8:22.58
27.5.2012 Ironman Brazil Ezequiel Morales (Arg) 8:22.40 Santiago Ascenco (Bra) 8:25.31    Igor Amorelli (Bra) 8:27.56
3.6.2012 Ironman Cairns David Dellow (Aus) 8:15.04 Cameron Brown (Nzl) 8:22.21    Jimmy Johnsen (Den) 8:29.36
17.6.2012 Ironman Ragensburg Dirk Bockel (Lux) 8:11.59 Michael Raelert (Ger) 8:18.53    Mike Schifferle (Sui) 8:36.53
24.6.2012 Ironman France Frederik Van Lierde (Bel) 8:21.51 Paul Amey (Gbr) 8:42.48    Francois Chabaud (Fra) 8:45.23
24.6.2012 Ironman Coeur d´Alene Viktor Zyemtsev (Ukr)    8:32.29 Timothy O´Donnell (Usa) 8:41.36 Matthew Russell (Usa) 8:52.00
1.7.2012 Ironman Austria Faris Al-Sultan (Ger) 8:11.41 Daniel Fontana (Ita) 8:20.28 Pedro Gomes (Por) 8:26.30
8.7.2012 Ironman Frankfurt Marino Vanhoenacker (Bel)    8:03.31 Sebastian Kienle (Ger) 8:09.55    Clemente Alonso-McKernan (Esp) 8:14.04
15.7.2012 Ironman Switzerland Ronnie Schildknecht (Sui) 8:17.13 Jan Van Berkel (Sui) 8:32.27 Matthias Hecht (Sui) 8:42.08
22.7.2012 Ironman UK    Daniel Halksworth (Gbr)    8:55.11    Fraser Cartmell (Gbr) 9:07.00 Paul Hawkins (Gbr) 9:10.50
22.7.2012 Ironman Lake Placid Andy Potts (Usa) 8:25.07 Pete Jacobs (Aus) 8:56.49 Romain Guillaume (Fra)    9:08.57
8.8.2012 Ironman New York Jordan Rapp (Usa) 8:11.18 Maxim Kriat (Ukr)    8:24.32 Jozef Major (Hun) 8:27.00
18.8.2012 Ironman Sweden Jan Raphael (Ger) 8:04.01    Dorian Wagner (Ger) 8:08.06    Horst Reichel (Ger) 8:10.12
19.8.2012 Ironman Mont-Tremblant Romain Guillaime (Fra) 8:40.48 Alejandro Santamaria (Arg) 8:46.58 Matthew Russell (Usa) 8:48.12
26.8.2012 Ironman Louisville Patrick Evoe (Usa) 8:42.44 Chris McDonald (Aus) 8:52.59    Thomas Gerlach (Usa) 9:02.42
26.8.2012 Ironman Canada Matthew Russell (Usa) 8:48.30 Olly Piggin (Can) 8:54.17 Christian Brader (Ger) 8:58.59

 

Kauden 2012 miesten Challenge-sarjan täysmatkan kilpailut

Ajankohta ja kilpailu Voittaja Aika Toinen Aika Kolmas Aika
21.1.2012 Challenge Wanaka Aaron Farlow (Aus) 8:41.53 Jamie Whyte 8:51.53    Kieran Doe 8:57.17
8.7.2012 Challenge Roth Jame Cunnama (Rsa) 7:59.59 Timo Bracht (Ger) 8:03.28 Mike Aigroz (Sui) 8:08.01
12.8.2012 Challenge Copenhagen Aaron Farlow (Aus) 8:20.09    Mads Viltrup-Pedersen (Den) 8:24.57 Jimmy Johnsen (Den) 8:25.15

 

Kauden kovatasoisimmat kilpailut

Triathlonin täysmatka on todella raateleva ja pitkä kilpailu. Lopputulokseen vaikuttavat hyvin monet eri tekijät. Kun edellä olevaa taulukkoa katsoo, voi hyvin havaita kuinka suuria marginaaleja on esimerkiksi voittoajoissa. Näin pitkissä kilpailuissa reitti ja kilpailupäivän olosuhteet näyttelevät todella suurta roolia loppuaikaa ajatellen. Kauteen mahtuu täysmatkan osalta kaikkiaan 25 Ironman-sarjan kilpailua ja 6 kilpailevan Challenge-sarjan kilpailua (josta 3 on vielä käymättä tätä kirjoitusta tehdessäni). Reitit ja olosuhteet ovat näissä tietenkin todella poikkeuksellisia ja voittoaikojen vertailu eri kilpailujen välillä onkin sikäli turhaa. Kuitenkin tietyt kilpailut keräävät vuosi toisensa jälkeen viivalle lajin parhaimmat huippunimet. Tähän vaikuttaa tietenkin kyseisen kisan perinteet ja maine huipputriathlonistien keskuudessa. Nykytrendi on lisääntyvien kilpailujen myötä tosin selkeästi kehittynyt siihen suuntaan, että ihan terävin maailman huiput kohtaavat toisensa suuremmalla joukkiolla enää Havaiji Ironmanissa.

Challenge Roth (entinen Eurooppa Ironman) on ollut oikeastaan jo 1990-luvun alusta lähtien ollut Havaijin jälkeen ehkä jopa seuraavaksi merkittävin koiton täysmatkalla. Tänäkin vuonna mukana oli joukko kovia nimiä ja tulokset sen mukaisia. Rothin reitti on erittäin nopea ja monet lähtevätkin sinne hakemaan kovaa aikaa. Täysmatkalla miesten kilpailussa maagisena pidetty 8-tunnin raja on alitettu 27 kertaa, joista peräti 17 aikaa on tehty juuri Rothissa. Tänäkin vuonna Etelä-Afrikan James Cunnama piti rajaa pilkkanaan peräti sekunnilla. Miesten osalta kokonaisuudessaan kauden kovatasoisimmat kilpailut nähtiinkin Rothin lisäksi maaliskuun lopulla Melbournen Ironmanissa ja heinäkuussa perinteisessä Frankfurtin Ironmanissa. Melbournen kilpailu (viralliselta nimeltä Ironman Asia Pacific Championship) on uusin tulokas Ironman-sarjaan. Kilpailun hyvä ajankohta ja nopea reitti houkuttelivatkin heti mukaan suuren joukon lajin terävimpiä huippuja. Kovia yksittäisiä suorituksia nähtiin toki liuta muissakin kisoissa, mutta nämä 3 nousivat mielestäni kokonaistasoltaan kaikkein kovimmiksi.

Sedät jaksaa heilua

Ketkä sitten ovat olleet kauden tähän mennessä parhaimmat onnistujat? Merkille pantavaa on, että kukaan heistä ei todellakaan ole mikään nuorukainen. Triathlonin täysmatka on raaka kilpailu, joka vaatii vuosien työn tarpeellisen kestävyyden ja kovuuden hankkimiseksi. Niinpä onkin nykyään todella harvinaista, jos kilpailujen voittotaistossa nähdään alle 30-vuotiaita kaippareita. Paras osoitus tästä on juuri tuo kauden tähän mennessä ehkä kovatasoisin koitos Melbournen Ironman. Siinä keväällä 39-täyttänyt Australian Craig Alexander ja 40-vuotias ikinuori Uuden-Seelannin Cameron Brown näyttivät, että kulku ei ole todellakaan ole hidastumaan päin. Voittoajallaan 7:57.44 Alexander alitti ensimmäistä kertaa urallaan 8-tunnin aikarajan, eikä moinen ollut kaukana Browninkaan osalta, jolla matkaan kuluin 12 sekuntia päälle 8 tunnin. Vaikka tuossa kisassa uintiin ja pyöräiltiinkin kovaa, jonka huippuajat epäilemättä osoittavat, niin merkille pantaa oli maratonosuuden huikea taso. Peräti 7 kaveria latoi maratonosuuden alle 2:50 ja Craig Alexanderin juoksema 2:38.46 on kautta aikojen kolmanneksi nopein täysmatkan triathlonkisoissa juostu maraton. Vain Kanadan Peter Reid (Itävalta Ironman 1999) ja Belgian Luc Van Lierde (Eurooppa Ironman 1997) ovat juosseet täysmatkan kisassa maratonin kovempaa. Tässä Melbournen Ironanissa kolmanneksi tullut Belgian Frederik Van Lierde kuuluu ehdottomasti kauden suurimpiin onnistujiin ja odotukset ennen Havaijia ovat varmasti kovat. Melbournessa kolmossijan lisäksi syntyi kova aika 8:01.26, jonka jatkoksi mies voitti kesäkuussa Ranskan Ironmanin Nizzassa ajalla 8:21.51. Moniin kilpakumppaneihinsa nähden Van Lierde on tosin 33-vuotiaana vielä nuori oppipoika.

Muita kauden onnistujia

Tuttuja nimiä vilisee tuossa taulukossa kunkin kisan 3 parhaan joukossa. Mitään megaluokan yllätyksiä ei toistaiseksi ole vielä tämän vuoden osalta koettu. Viime vuoden lopussakin kisattiin jo kovaa ainoastaan vajaa kuukausi Havaiji Ironmanin jälkeen, kun Sveitsin Ronnie Schildknecht voitti Floridan Ironmanin uransa parhaalla ajalla 7:59.42. Tästä vain reilu pari viikkoa myöhemmin Arizonassa Espanjan Eneko Llanos alitti myös 8 tuntia latomalla voittoon ajalla 7:59.38. Heistä Schildknecht voitti heinäkuussa vielä Sveitsin Ironmanin ajalla 8:17.13, joten mies uhkuu kovaa kuntoa. Myös Saksan vanhat velmut Timo Bracht ja vuoden 2005 Havaijin mestari Faris Al-Sultan ovat jälleen kerran iskussa. Bracht voitti Länsi-Australian Busseltonissa pidetyn Ironmanin viime vuoden joulukuussa pysäyttäen kellot aikaan 8:12.39. Challenge Rothissa hänen meno oli nyt heinäkuussa vieläkin hurjempaa ajan ollessa 8:03.28, joka tosin riitti vasta toiseen sijaan Etelä-Aftikan James Cunnaman pistellessä tuon jo mainitun 7:59.59. Faris Al-Sultan puolestaan voitti Itävalta Ironmanin kelpo tuloksella 8:11.41. Aina kunnossa näyttäisi olevan myös viime vuonna täysmatkan ME-aikaakin parantanut Belgian Marino Vanhoenacker. Heinäkuussa Frankfurtin perinteisessä Ironmanissa irtosi voitto kovassa seurassa ajalla 8:03.31 ja mies haluaa varmasti virittää itsensä iskuun Havaijille viime vuoden karvaan pettymyksen jälkeen.

Muita huomionarvoisia asioita kauden kisoista

Kuten aiemmin tässä kirjoituksessa jo totesin, niin triathlonin kausi on nykyään pitkä ja huippukisoja riittää suunnilleen ympäri vuoden. Merkille pantavaa onkin, että jotkut ihan terävimmistä huipuista lähtevät vetämään jo täysmatkan kisan esim. 1-2 kuukautta Havaiji Ironmanin jälkeen. Ilmiö on ollut viime vuosina havaittavissa sekä miesten, että naisten puolella. Marraskuussa on Floridassa ja Arizonassa nähty useana vuotena erittäin kovatasoiset Ironmanit. Timo Bracht sanoikin joskus haastattelussa, että tämä rytmi on sopinut elimistölle yllättävän hyvin. Kaikki huiput virittävät itseään ollakseen lokakuussa Havaijin helteessä huippukunnossa. Kun Havaijin kisa sitten on takana ja on tullut aika ottaa rennosti, niin tänä aikana elimistö luonnollisestikin on saanut kaipaamaansa lepoa kovasta rääkistä. Brachtin mukaan onkin yllättävän helppoa ollut pienellä ylläpitävällä harjoittelulla nostaa sitten suorituskyky takaisin likipitäen sinne Havaijin tasolle. Moni on myös nähnyt mielekkääksi vetää toisen hurjan kovan kisan vielä loppuvuoteen, jotta sitten alkuvuodesta voi keskittyä nousujohteiseen harjoitteluun. Tästä löytyy vielä parempia esimerkkitapauksia naisten puolelta, joista lisää jäljempänä.

Joillakin liiallista kisaamista

Useaan otteeseen on tullut esiin, kuinka kokemus tuo mukanaan sen viimeisen armottoman lajin vaatiman henkisen ja fyysisen kovuuden. Kokeneiden urheilijoiden luulisi osaavan valmistautua kauden tärkeimpään kisaa optimaalisella tavalla. Kuten monesta muustakin kestävyyslajista niin myös triathlonista löytyy mielestäni yllättävän monia esimerkkejä, jotka pilaavat kauden tärkeimmän hetkensä, eli tässä tapauksessa Havaijin Ironmanin kisaamalla kauden aikana liikaa. Paras esimerkki tästä on kaiken kokenut konna, tässäkin tekstissä jo usein mainittu Uuden-Seelannin Cameron Brown. Mies on jostain syystä vuodesta toiseen vetänyt usein ihan liikaa kovia kisoja ennen H-hetkeä ja tylsyttänyt sillä parhaan teränsä. Toki hän on ollut Havaijilla toinen vuosina 2001 ja 2005, sekä kolmas vuosina 2002 ja 2003, mutta oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että hänellä olisi suuremmalla keskittymisellä jo ainakin yksi, ellei useampi voitto tilillään. Ja mitä hän tekee sitten tänä vuonna? Sortuu taas samaan! Maaliskuussa vedetty Melbournen Ironman oli valtava menestys ja osoitti kunnon olevan parempi kuin vuosiin, joten miksi ihmeessä hän vetää vielä kesäkuun alussa Cairnsin Ironmanin ja vielä heinäkuun alussa Challenge Rothin?!? Vaikka molemmista kisoista tulikin erinomainen sijoitus (2 ja 4), niin pelkään pahoin hänen kuluttaneen taas kerran parhaan teränsä jo aikaa ennen Havaijia. Kolme täysmatkan kisaa on ennen kauden päätavoitetta aivan liikaa kenelle tahansa, tai sitten minä en vaan kämäisenä juoksun harrastajana tiedä mistään mitään. Tuntuu vaan, että joillekin ihan huippu-urheilijoille sanapari "äärimmäinen keskittyneisyys" ei vaan luonnistu.

Veljekset kuin ilvekset

Paljon odotettu täysmatkan debyytti nähtiin kesäkuussa Regensburg Ironmanissa kun Saksan oma poika Michael Raelert ensimmäistä kertaa polski kisassa 3,8km, vinttasi perään 180km pyörää ja lopuksi kipitti maratonin. Tuloskaan ei ollut lainkaan hassumpi, sillä aikaa kului vain 8:18.53 lähtölaukauksesta kun Raelert jo saapui maaliin. Tällä irtosi kakkossija viime vuoden Havaijin nelosen Luxemburgin Dirk Bockelin jälkeen. 32-vuotiaana Michael Raelert on siis viimein valmis kohtaamaan lokakuun 13. päivä Havaijin haasteet. Michaelin 4 vuotta vanhempi velipoika Andreas Raelert on viime vuosina noussut ehdottomaan eliittiin täysmatkan triathlonista puhuttaessa, onhan hän ollut Havaijilla mukana 3 kertaa, joista jokaisella kerralla kolmen parhaan joukossa (sijat 3, 2 ja 3). Näiden saavutusten lisäksi Andreas pisteli viime vuonna Rothissa uudeksi täysmatkan ME-ajaksi hurjan tuloksen 7:41.33. Tänä vuonna sen sijaan ei ole sujunut ihan yhtä vauhdikkaasti, sillä hän oli Frankfurtin Ironmanissa neljäs ajalla 8:17.36, mutta tulee varmasti olemaan ensi kuussa kovassa kunnossa. Urheilumaailma tuntee monta kovaa veljestarinaa, joista Raelertin veljekset ovat varmasti yksi kovimmista. Mielenkiintoista onkin nähdä heidät kisaamassa samalla viivalla kun kanuuna pamahtaa lähdön merkiksi Kailua-Konan lahdella.

ME-aika ei ole ollut uhattuna

Miesten puolella ME-ajan parannus ei ole todellakaan ollut täysmatkan triathlonissa jokavuotista arkea. Kun Saksan Lothar Leder pisteli ensimmäisenä alle 8 tunnin maagisen rajan vuonna 1996 Rothissa (7:57.02), niin sitä seuraavana vuonna 1997 Belgian Luc Van Lierde (Havaijin voittaja 1996 ja 1999) latoi samalla reitillä hurjan tuloksen 7:50.27. Tämä kestikin sitten aina viime vuoden kesäkuuhun saakka, jolloin myös belgialainen Marino Vanhoenacker parasti Itävallan Ironmanissa ME:tä aikaan 7:45.59. Kun edellinen ennätys oli kestänyt lähes 14 vuotta, niin Vanhoenacker sai patsastella ME-ajan haltijana vain pari viikkoa kun Andreas Raelert pysäytti Rothissa kellot tuohon jo mainittuun huimaan aikaan 7:41.33. Tänä vuonna ei ole kukaan toistaiseksi hätyyttänyt moisia lukemia ja ainakaan Havaijin kisassa tuskin tulee hätyyttämään, sen verran kovat olosuhteet ja raskas reitti tässä jopa myyttiseksi kutsutussa kisassa on. 8-tunnin alituksia on toki nähty 4 kappaletta (Floridassa Ronnie Schildknecht, Arizonassa Eneko Llanos, Melbournessa Craig Alexander ja Rothissa James Cunnama).

Median ehkä jo liian aikaisin unohtama "entinen suuruus"

Vuoden 2010 voittoisan Havaiji Ironmanin jälkeen Australian kaiken kokenut ja lähes kaiken voittanut Chris "Macca" McCormack teki yllättävän päätöksen. Hän päätti palata kisaamaan olympiamatkalle tavoitteenaan pääsy Lontoon olympiakisoihin. Kovasta yrityksestä huolimatta Macca sai huomata nuorempien vauhdin olevan 39-vuotiaalle lyhyemmillä matkoilla liikaa ja paikka olympialaisiin jäi haaveeksi. Pettymys oli tietenkin hänelle suuri, koska omien sanojensa mukaan olympialaisten ainutlaatuinen tunnelma olisi ollut se, jonka hän olisi kerran elämässään halunnut päästä kokemaan. Äidin traaginen kuolema johti aikoinaan siihen, että hän ei päässyt kilpailemaan kotikisoihinsa Sidneyn olympialaisiin vuonna 2000 vielä lyhyiden matkojen ollessa Maccan päätavoite ja tuota aukkoa hän halusi koettaa paikata. McCormack on kuitenkin sen verran piinkova kilpailija, ettei jäänyt tuleen makaamaan, vaan otti kesäkuun alussa osaa Cairnsin Ironmaniin. Hänen harjoittelunsa ei todellakaan viime aikoina ollut optimaalista täysmatkan kisaa ajatellen. Tulos oli aika vaatimaton ajan ollessa 9:05.12 ja sijoitus yhdeksäs. Mediassa häntä ei varsinaisesti haukuttu tai leimattu entiseksi suuruudeksi, vaan pikemminkin vain unohdettiin. Tämä saattoi olla todella ennenaikaista, sillä elokuun alussa Macca voitti todella nimekkään osaottajajoukon ollessa paikalla pitkän matkan (4km uinti + 120km pyöräily + 30km juoksu) MM-kultaa. Videoblogissaan hän sanoi olevansa valmis Havaijille ja siellä voikin monelle tulla vielä kylmää kyytiä australialaisen hirmun taholta. Maccalla on tilillään 13 täysmatkan voittoa (enemmän kuin kellään toisella miestriathlonistilla) ja hän on alittanut 8-tunnin aikarajan urallaan peräti 4 kertaa, ollen toistaiseksi ainoa joka on tehnyt sen useammin kuin kahdesti. On hyvinkin mahdollista, että hän ei ole vielä sanonut viimeistä sanaansa ja kehittää itsensä hieman katveessa median suurimmalta huomiolta sellaiseen iskuun, että siinä monet joutuvat katsomaan selkää kisapäivänä.

-Antti Perälä

Kuuntele uusin Latu Podcast

ulvang banneri