Havaiji Ironman 2012 ennakkopaketti

Taas on se aika vuodesta kun triathlonmaailman kaikista kovimmat miehet ja naiset kokoontuvat mittelemään kuka onkaan se kaikkein kovin ja kestävin.

Kuten jo aikaisemmin täysmatkan triathlonkauden yhteenvedoissani kirjoitin, ”esikisat” on nyt käyty ja kauden kohokohta on ovella. Paikkana on tietenkin Havaijin Big Islandilla Kailua-Kona ja tapahtumana legendaaristakin legendaarisempi, suorastaan myyttinen Havaiji Ironman. Triathlonistien keskuudessa ei ole mitään edes lähellekään yhtä merkityksellistä kilpailua. Onkin mielestäni loistavaa, että lajissa on yksi tällainen tapahtuma, joka selkeästi kokoaa kaikki huiput samalle viivalle. Kun lauantaina 13.10 paikallista aikaa aikaisin aamulla tykki Kailua-Konan lahdella jysähtää, onkin aivan sanomatta selvää, että tähän hetkeen triathlonistit ympäri maailman ovat koettaneet kuntohuippuaan rakentaa. Tätä hetkeä varten on vuodatettu tuhansia tunteja treeneissä hikeä, käyty karsintakisoja ja selvitetty muutoinkin omien fyysisten kykyjen rajoja. Kilpailijoilla on edessään 3,8km uintia Tyynenmeren tyrskyissä, 180km pyöräilyä läpi Havaijin kuumien laavakenttien ja tämän jälkeen vielä maraton yhtä raatelevissa olosuhteissa.

Tässä ennakkopaketissa tulen käymään läpi kilpailua suurimpien ennakkosuosikkien muodossa, sekä miesten että naisten osalta. Tarkoitus on paneutua hieman huippunimien heikkouksiin ja vahvuuksiin. Tämän jälkeen kirjoitan vielä lyhyesti, mitä erityispiirteitä Havaiji Ironmaniin liittyy muihin triathlonin täysmatkan kilpailuihin verrattuna ja vaatiiko siinä menestyminen kenties urheilijalta erilaisia ominaisuuksia muihin kisoihin verrattuna.

Miesten kisa

Hyvällä syyllä voi sanoa, että miesten kisasta on odotettavissa yksi kaikkien aikojen kovimmista, ellei jopa se kaikkein kovin. Triathlonin seuraajille suurimmat suosikit ovat tuttuakin tutumpia nimiä edellisiltä vuosilta, mutta joukkoon mahtuu myös täysin uusia yrittäjiä. Seuraavassa oma näkemykseni miesten suurimmista suosikeista tämän vuoden kisan voittajaksi.

Craig Alexander

Tänäkin vuonna Australian Craig Alexander ansaitsee harteilleen kannettavakseen ykkössuosikin aseman, ehkä jopa selkeämmin kuin koskaan aikaisemmin. Jo tälläkin hetkellä elävä triathlonlegenda, kolminkertainen Havaiji Ironmanin voittava vuosilta 2008, 2009 ja 2011, eli hän on myös kisan puolustava mestari. Ikää Alexanderilla on mittarissa jo 39 vuotta, mutta se ei ole tahtia hidastanut, päinvastoin. Maaliskuun lopulla voitti todella kovatasoisen Melbournen Ironmanin huippuajalla 7:57.44. Hänen maratonaikansa tuossa kisassa oli 2:38.46, joka on kautta aikojen kolmanneksi nopein juostu maraton täysmatkan triathlonkisassa. Melbournen Ironman oli myös ensimmäinen kerta, kun Alexander alitti urallaan maagisen 8 tunnin rajan.

Tämä antoi kilpakumppaneille varmasti ajattelemisen aihetta. Alexander ei nimittäin koskaan ole ollut tyypiltään mikään ennätysten rikkoja, vaan on aina ollut muihin nähden parhaimmillaan juuri rankoissa ja haastavissa olosuhteissa. Hän on myös osoittanut olevansa mestari rakentamaan huippukuntonsa kauden tärkeimpään koitokseen. Olikin osittain yllätys, että Alexander pisteli jo alkuvuodesta noin kovan tuloksen. Pahimmat kilpakumppanit pureskelivat sen nähdessään varmasti kynsiään ja miettivät ”Mitähän tuo esittää Havaijilla, jos nyt jo kulkee noin lujaa?” Aivan aiheellinen kysymys. Kyyti voikin olla muille todella kylmää.

Alexanderin ehdoton vahvuus on aina ollut juoksu, joka on Havaijin rankoissa olosuhteissa vielä korostunut. Tämän hän osoitti jo vuonna 2007 osallistuessaan ensimmäistä kertaa Havaiji Ironmaniin, jolloin hän nousi kovan maratonin ansiosta kaukaa takaa sijalle 2. Tuolloin edelle ehti vain maamies Chris McCormack. Mestaruusvuosina 2008 ja 2009 Alexander nousikin kovien pyöräilijöiden takaa voittoon juuri kovan juoksuvauhtinsa ansiosta.

Vuoden 2010 katkeran nelossijan jälkeen hän konsultoi triathlonlegendaa, 6-kertaista Havaijin voittajaa Dave Scottia saadakseen pyöräilyyn lisää vauhtia. Jotakin hän tekikin selkeästi treeneissään eri tavalla ja viime vuonna kaikkien yllätykseksi Havaijilla nähtiin aivan uudella tavalla kisannut Craig Alexander, joka oli kärjen mukana jo pyöräilyosuudella. Tuloksena oli kolmas voitto ja Havaijille poikkeuksellisen hyvin olosuhteiden siivittämänä uusi komea reittiennätys 8:03.56.

Tämän vuoden aikana pyörän liikkuminen onkin jatkunut huippuvauhtia, joten heikkouksia Alexanderin menosta on paha mennä keksimään. Hänen maratonvauhtinsa tuntien moni kilpatoveri varmasti miettiikin, kuinka ihmeessä saada eroa tarpeeksi ennen maratonin alkamista. Myös henkisellä puolella Alexander on yksi kovimmista, ellei jopa kovin.

Erityispiirteenä on syytä myös mainita, että suoriutuu lajien välisistä vaihdoista yleensä erittäin nopeasti, eli ei ole valmistautumisessaan jättänyt selvästikään mitään sattuman varaan.

Andreas Raelert

Kun tämän kauden tuloslistoja ja suorituksia katsoo, niin moni varmaan ihmettelee, että miksi kummassa sijoitan Andreas Raelertin peräti sijalle 2 miesten suosikkeja arvioitaessa. Saksan kivenkovien triathlonveljesten vanhempi ja kokeneempi osapuoli on kuitenkin viime vuosina osoittanut olevansa Havaijin kuumassa pätsissä kuin kotonaan.

On osallistunut kisaan 3 kertaa ja on aina ollut kolmen parhaan joukossa. Vuoden 2009 debyytissään Havaijilla juoksi maratonosuutta pitkään Craig Alexanderin kanssa samaa matkaa, mutta joutui viimeisen kympin aikana taipumaan aussin lisätessä pökköä pesään. Raelert kuitenkin otti ensiesiintymisessään heti kolmossijan ja jos matka olisi ollut hieman pidempi, niin olisi ohittanut aivan tajunnan rajamailla maaliin raahustaneen Chris Lieton.

Vuotta myöhemmin kävi unohtumattoman taiston Chris McCormackin kanssa voitosta, jota on verrattu jopa vuoden 1989 taistoon Mark Allenin ja Dave Scottin välillä, joka tunnetaan triathlonmaailmassa nimellä Ironwar. McCormack kuitenkin oli jakanut voimansa paremmin ja karkasi Raelertilta viimeisen 2 kilometrin aikana.

Myös viime vuonna Andreas oli osana hurjaa kärkitaistoa. Vaikka Alexanderin voitto ei loppujen lopuksi ollut missään vaiheessa täysin uhattuna maratonin aikana, niin nähtiin todella hieno taisto kakkossijasta Raelertin ja Australian Pete Jacobsin välillä. Todellista jojoefektiä muistuttanut juoksu maratonilla päättyi loppujen lopuksi Jacobsin voittoon ja Andreas joutui tyytymään kolmossijaan jo toisen kerran urallaan Havaijin maisemissa.

Täysmatkalla hänen ainoa suorituksensa tällä kaudella on heinäkuun nelossija Saksan Ironmanissa ajalla 8:17.36. Tämä on tietenkin perin vaatimaton tulos viime vuoden vastaavaan ajankohtaan jolloin hän pisteli Challenge Rothissa hurjan uuden täysmatkan ME-ajan 7:41.33. Veikkaan kuitenkin, että Andreas on tarkoituksellisesti kilpaillut säästeliäästi ja ajoittanut kuntonsa juuri oikeaan aikaan. 36-vuotiaana on jo paljon kokenut ja tietää lajin kaikki metkut. Mikään kolmesta lajista ei ole hänelle heikkous, vaan on todella tasainen suorittaja kaikilla osa-alueilla. Muihin huippuihin nähden kuitenkin juoksu on ehkä kuitenkin suurin vahvuus. On toki osoittanut pyöränkin liikkuvan aivan maailman parhaiden ketjunpyörittäjien vauhtia. Jos vaan on lähelläkään kärkisijoja maratonin alkaessa, niin taistelee voitosta kynsin hampain. Voitonjanoa yhden kakkossijan ja kahden kolmossijan jälkeen tuskin tarvitsee epäillä.

Frederik Van Lierde

Monet eivät noteeraa Belgian 33-vuotiasta hirmua mukaan suurimpien suosikkien joukkoon. Myönnän itsekin, että Frederik Van Lierde voi olla riskivalinta, mutta päädyin asiaa pohdittuani sijoittamaan hänet jopa suosikiksi nro. 3.

On takavuosina maksanut oppirahoja liian innokkaista aloituksista ja hyytynyt monissa kisoissa todella pahasti. Tämän kauden tulokset kuitenkin osoittavat, että läksyt on luettu oikein. Oli maaliskuun lopussa Melbournen kivikovan Ironmanin kolmas omalla ennätysajallaan 8:01.26 heti Craig Alexanderin ja Uuden Seelannin ikinuoren Cameron Brownin jälkeen.

Kesäkuussa voitti perinteisen Ranskan Ironmanin Nizzassa ajalla 8:21.51, jonka jälkeen ei ole juuri missään kisoissa esiintynyt, vaan on kaikessa hiljaisuudessa hionut kuntoaan tähän kauden tärkeimpään hetkeen. Varmasti iso yllätys monelle, jos heiluu mukana kärkitaistossa, mutta itselleni yllätys on pikemminkin, mikäli hyytyy pahemman kerran.

Chris McCormack

Voitti Havaijilla vuosina 2007 ja 2010. Kaksinkertaisena mestarina Chris ”Macca” McCormack yllätti kaikki vuoden 2010 voittonsa jälkeen ilmoittamalla haluavansa palata kilpailemaan olympiamatkalle, tavoitteenaan Lontoon olympialaiset. Tähän kovaan tavoitteeseen Maccan nopeus ei enää valitettavasti aivan riittänyt ja edustusoikeus Australian kovaan joukkueeseen jäi saamatta.

Ikää mittarissa maamies Craig Alexanderin tavoin jo 39 vuotta, mutta tämä ei liiemmin suorituksissa näy, siis ainakaan negatiivisessa mielessä. Osallistui kesäkuun alussa Australiassa Cairnsin Ironmaniin, jossa oli hänelle peräti surkealla ajalla 9:05.12 vasta kisan yhdeksäs. Tämä saikin monet ajattelemaan, että ura täysmatkan huipulla alkaa olla vääjäämättä ohi. Täysin ennenaikainen johtopäätös. Totuushan on, että Macca oli olympiamatkalle tähdätessään joutunut muuttamaan harjoitteluaan paljonkin täysmatkalle tähtäävästä harjoittelusta. Tuon Cairnsin kisan aikaa hänellä oli takana vasta minimaalinen määrä täysmatkan harjoittelua, jolle hän palasi kun kuuli paikan Australian olympiakoneeseen menevän häneltä ohi. Valtava, liki 20 vuoden harjoittelupohja ei kuitenkaan hetkessä mihinkään häviä ja monelle kanssakilpailijalle voi tulla yllätyksenä hänen iskukykynsä Havaijin helteessä.

Tuon lyhyemmille matkoille tähtäävän harjoittelunsa johdosta Maccan nopeusominaisuudet saattavat olla ennennäkemättömässä lyönnissä. Kaiken kokeneena kettuna osaa varmasti nekin harjoitukset kääntää vain ja ainoastaan positiiviseksi varannoksi kun siirtyi takaisin Havaijille tähtäävään ohjelmaansa. Esimakua saatiin elokuun alussa, kun Macca voitti pitkän matkan MM-kultaa (4km uinti + 120km pyöräily + 30km juoksu) erittäin kovassa seurassa. Blogissaan hän kirjoittikin olevansa elämänsä kunnossa ja odottavansa innolla Havaijin haasteita. Kauhu repiikin varmasti monen kisatoverin kurkkua, mikäli he huomaavat tämän tutun hahmon etenevän kärkiporukassa pyöräilyosuuden loppuessa. Aikoinaanhan McCormack muistetaan hieman koppavista lausunnoistaan, kun hän saapui 2000-luvun alussa voitonvarmuutta uhkuen Havaijille. Silloiset kokeneet konnat kuten Peter Reid, Tim De Boom ja Thomas Hellriegel näyttivät hänelle, että muualla saavutettu menestys ja hirmukovat ajat eivät merkitse mitään Havaijin raatelevissa olosuhteissa. Vuosikausia Macca löikin saarella päätään näkymättömään seinään kunnes voitti vuonna 2007. Tuonkin jälkeen moni oli sitä mieltä, että ei tule koskaan voittamaan uudelleen, mutta vuonna 2010 Macca osoitti hienossa kaksintaistossa Andreas Raelertia vastaan epäilykset aiheettomiksi ottaen toisen voittonsa. Nykyään hän on se ”professori”, joka tietää lajista, kilpailemisesta ja ennen kaikkea Havaijin olosuhteista ja reitistä kaiken mahdollisen. Oppi on tullut pääsääntöisesti kovimman kautta, mutta Maccaa se on vain lujittanut. Tulee olemaan erittäin vaikea lyötävä lauantaina.

Timo Bracht

Viime vuoden Havaijin vitonen ja kaikkiaan Saksan 37-vuotias Timo Bracht on ollut Havaijilla kymmenen parhaan sakissa peräti 5 kertaa. Kärkikolmikko on kuitenkin toistaiseksi edelleen saavuttamaton tälle kaiken kokeneelle ikisissille. Todella tasainen suorittaja jokaisessa lajissa, joskin rankoissa olosuhteissa usein nostanut sijoitustaan rajusti jaksamalla pitää juoksuvauhtinsa hyvänä läpi koko maratonin.

Brachtin parhaimmaksi ominaisuudeksi monia kilpaveljiään vastaan katsonkin juuri sitkeyden ja kestävyyden äärimmäisen rankoissa olosuhteissa. Mikäli olosuhteet ovat mahdollisimman armottomat, niin on mukana aina vain todennäköisemmin voittotaistelussa tai ainakin taistossa muista kärkisijoista.

Viime vuonna veti vielä Havaijin jälkihöyryillä Ironmanin Länsi-Australiassa joulukuun alussa, voittaen sen kovalla ajalla 8:12.39. Tänä kesänä näytti Challenge Rothissa heinäkuussa, että älkääpä unohtako meikäläistä, tuloksena kolmas sija huippuajalla 8:03.28. Havaijin kisapäivänä on varmasti valmis kuin lukkari sotaan.

Dirk Bockel

Dirk Bockel pienen Luxemburgin toivo. Tässä kuussa täyttää jo 36 vuotta, joten moneen lajiin olisi ikäloppujen veteraanien listalla, mutta Ironmanin raastavassa maailmassa on mies parhaassa iässä. Oli viime vuonna komeasti neljäs Havaijilla ja kuuluu tänä vuonna ehdottomiin ennakkosuosikkeihin.

Kesäkuussa voitti Saksassa Regensburgin Ironmanin ajalla 8:11.59 ja oli pitkän matkan MM-kisoissa (siis 4km uinti + 120km pyöräily + 30km juoksu) elokuun alussa kolmas heti Chris McCormackin ja Espanjan Eneko Llanosin jälkeen. Vahvuutena on tasainen suoritus olosuhteista riippumatta, sillä on osoittanut pystyvänsä kilpailemaan myös kuumissa olosuhteissa. Myös kunnon ajoituksessa onnistuu yleensä erinomaisesti. Ainoana miinuksena sanoisin tietyn tasapaksuuden. Tällä tarkoitan sitä, että vaikka Bockel on hyvä triathlonin jokaisessa lajissa, niin aivan sellainen terävä piikki puuttuu. Pyöräilyssä on toki parhaana päivänään aivan terävintä huippua, mutta juoksussa löytyy yleensä muutama kaveri, jotka pistelevät hyvänä päivänään turhan paljon karkuun. Veikkaan kuitenkin sijoitusta jopa ihan top vitoseen.

Kaverit, jotka hyvänä päivänä tunkevat itsensä lähelle kärkeä

Jos äskeisessä esittelin mielestäni 6 tämän hetken kuuminta nimeä, niin se ei todellakaan tarkoita, ettei mukana olisi muita jopa voittoon saakka kykeneviä. Itse asiassa heitä onkin aikamoinen liuta. Seuraavassa muutamia nimiä, jotka onnistuessaan sotkevat erittäin suurella todennäköisyydellä kärjen kuvioita.

Faris Al-Sultan. Pitkän linjan triathlonisti Saksan kovasta kaartista. Vuoden 2005 mestari, joka on ollut Havaijilla kymmenen joukossa jo lähes joka vuosi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Siinä mielessä kovin saksalainen triathlonistiksi, sillä pyöräily on ehdoton vahvuus. Juoksukin toki onnistuessaan kulkee, mutta saksalaiseen tyyliin ketjua osataan pyörittää. Kovien tuuliolojen sattuessa ja kunnossa ollessaan voikin pyöräosuudella tehdä ihmeitä. Eri asia on, riittääkö se loppuun saakka. Al-Sultan on vasta 34-vuotias ja onkin siinä mielessä harvinainen nykytriathlonistien joukossa, että suurin menestys on tullut täysmatkalla jo ennen 30 vuoden paalua. Voitti tänä vuonna Itävallan Ironmanin heinäkuun alussa ajalla 8:11.41. On siis kunnossa.

Cameron Brown. Voi kuinka toivonkaan menestystä tälle Uuden-Seelannin 40-vuotiaalle ikiraastajalle. Havaijin Ironmanin kakkonen vuosilta 2001 ja 2005, sekä kisan kolmonen vuosilta 2002 ja 2003. Muina merkittävinä saavutuksina mainittakoon peräti 10 voittoa Uuden-Seelannin Ironmanissa. Tuntee siis myös Havaijin saaren metkut ja oikeastaan mittavalta uralta puuttuukin maalinauhan katkaiseminen voittajana Kailua-Konan kaupungissa. On noussut parin laihemman vuoden jälkeen taas aivan huipputasolle. Kellotti uransa nopeimman täysmatkan suorituksensa Melbournen Ironmanissa maaliskuussa, ollen Craig Alexanderin jälkeen toinen ajalla 8:00.12. Mielestäni hänen ikuinen syntinsä on liikaa kilpaileminen. Osoitti sen taas tänäkin vuonna kun on kiskonut tuon Melbournen lisäksi vielä 2 täysmatkan kilpailua. Sijoitukset ja ajat ovat toki komeita, sillä oli Cairnsissa toinen ajalla 8:22.21 ja Rothissa neljäs ajalla 8:10.05. Siltikin pelkään hänen taas menettäneen parhaan teränsä ennen kauden huipennusta.

Ronnie Schildknecht. Kova poika Sveitsistä, jossa nykyään totta vie tuotetaan hyviä kestävyysurheilijoita muuallekin kuin suunnistukseen ja vieläpä pienelle maalle laajalla rintamalla. Viime vuonna liittyi marraskuun alussa maagisen 8 tunnin alittajiin voittamalla Floridan Ironmanin ajalla 7:59.42. Heinäkuussa jatkoi kovia suorituksiaan voittamalla Sveitsin Ironmanin ajalla 8:17.13. Ronnie vaan on tunnettu paitsi raudanlujana kilpailijana, niin myös joskus täysin käsittämättömistä hölmöilyistä kesken kisan. Vuoden 2009 Havaiji Ironmanissa sai aikasakon peesaamisesta pyöräosuudelle ja on myös joissakin kisoissa saattanut ajaa ulos tieltä ihan vain huolimattomuuttaan. Hyvänä päivänä kaikki on toki mahdollista, mutta on Dirk Bockelin tavoin hieman tasapaksu suorituksissaan. Sellainen todellisen huipun esiin kaivaminen vaan ei tunnu luonnistuvan.

Mielenkiintoiset Havaijin debytantit

Havaijille saadaan tuttujen ja saarella kokeneiden kisailijoiden lisäksi mukaan myös täysin uusia yrittäjiä. Heistä mainitsemisen arvoiset ovat toki jo muutoin triathlonia seuraaville tuttuja.

Sebastian Kienle. Vasta 28-vuotias ”nuorukainen” Saksasta, joka omaa potentiaalia vaikka mihin. Antoi suoranaisen myrskyvaroituksen puolimatkan MM-kisoissa (1,9km uinti + 90km pyöräily + puolimaraton), jossa otti voiton erittäin kovatasoisessa seurassa jättäen toiseksi itsensä Craig Alexanderin. Pyörän selässä parhaimmillaan suorastaan lentää ja mikäli vaan Havaijille sattuu uuvuttavat tuuliolosuhteet, niin voi hyvinkin syöttää kaikille muille tomua osuuden aikana. Myös juoksu on kehittynyt koko ajan ja alkaakin myös siinä olla todella lähellä terävintä kärkeä. Kienlen todellinen akilleen kantapää on uinti. Antaa siinä turhan paljon etumatkaa kovimmille kanssakilpailijoilleen. Mikäli vaan nousee vedestä inhimillisen takaa-ajomatkan sisällä kärkeen, niin vain taivas on rajana. Täysmatka on sujunut jo kahtena vuotena alle 8 tunnin Saksan Rothissa ja tänäkin vuonna sijoittui Saksan Ironmanissa toiseksi ajalla 8:09.55. Mistään turhasta kaverista ei siis ole kysymys, mutta joutuu nyt ensi kertaa testaamaan Havaijin kuumuuden ja tuulet.

Michael Raelert. Vuoden odotetuin debyytti täysmatkalle nähtiin kesäkuussa Regensburgin Ironmanissa, kun Raelertin hurjista triathlonveljeksistä nuorempi Michael oli tähtenä. Tuloksena kova aika 8:18.53 ja kakkossija Luxemburgin Dirk Bockelin takana. Muita saavutuksiahan Raelertilla jo riittääkin, joista mainittakoon mm. 2 puolimatkan MM-voittoa vuosina 2009 ja 2010. On nyt 32-vuotiaana vihdoin valmis ottamaan vastaan täysmatkan haasteet.

Isot nimet, joihin en syystä tai toisesta usko

Moni parempi asiantuntija varmasti sijoittaisi joitakin seuraavia nimiä suurimpien ennakkosuosikkien joukkoon, mutta minä en heidän mahdollisuuksiinsa terävimpään kärkeen jaksa uskoa. En oikein osaa edes selittää, mikä tähän on syynä. Joku heissä ei vaan saa aikaan sellaista tärkeimmän kisapäivän luottamusta.

Yksi tällainen on Belgian Marino Vanhoenacker. Vaikka onkin Havaijin kolmonen kahden vuoden takaa, niin yleensä hänellä on hieman taipumusta hyytyä kuumissa olosuhteissa. Siirsi viime vuonna maamiehensä Luc Van Lierde entisen 14 vuotta kestäneen täysmatkan ME-ajan vuodelta 1997 historiaan pysäyttäen Itävallan Ironmanissa kellot aikaan 7:45.58. Tänäkin kesänä on niittänyt jo mainetta voittamalla Saksan Ironmanin huippuajalla 8:03.31. Veikkaan vaan, että Havaijin laavakenttien hohkatessa joutuu taas katsomaan muiden katoamista horisonttiin maratonilla.

Espanjan Eneko Llanosin jättämistä pois suurimpien suosikkien listalta en totta puhuen oikein osaa vakuuttavasti edes perustella. Viime vuoden loppupuolella osoitti kovaa kuntoa voittamalla Arizonan Ironmanin ajalla 7:59.38. Myös Llanos siis pilkkasi 8 tunnin rajaa täysmatkalla ensimmäistä kertaa. Kovatasoisessa Melbournen Ironmanissa oli keväällä neljäs ajalla 8:02.23. Kunto näkyy myös säilyneen, sillä otti pitkän matkan MM-kisoissa hopeaa Chris McCormackin jälkeen. Miksi sitten en Llanosiin usko? On vain sellainen fiilis. Lauantaina mies tietenkin voittaa ja taas voitaneen sanoa, että Perälä ei tiennyt mistään mitään.

Sama pätee Australian Pete Jacobsiin. Viime vuoden kakkossija oli toki huikea suoritus, mutta silloin Petellä osui kaikki kohdalleen. Porukan ehkä jopa kaikkein kovin juoksija, mutta pyörällä tulee ihan liian paljon pataan. Ainoa edes teoreettinen sauma on toivoa viime vuoden tyyliin mahdollisimman tyyniä ja ihanteellisia olosuhteita.

Arvailua kisan mahdollisesta kulusta

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin Yhdysvaltojen Andy Potts kauhoo kärjessä vaihtoon uintiosuudelta. Viime vuonnahan hänen etumatkansa oli aika huomattavakin, tosin monet huiput antoivat hänen ehkä hetken paistatella tutulla paikallaan. Uimarina Potts on kuitenkin viime vuosina ollut se ykkösnimi. Oletettavaa onkin suurimpien suosikkien tulevan hänen takanaan vaihtoon aika lailla yhtenä ryppäänä paria minuuttia myöhemmin.

Yksi oleellinen kysymys kuuluu, onko Sebastian Kienle porukassa ja jos ei ole, niin kuinka kaukana hän on. Pyörällä oletettavasti kovinta vauhtia pitävät Kienlen lisäksi Faris Al-Sultan, Marino Vanhoenacker, sekä mahdollisesti myös Andreas Raelert ja Craig Alexander. Jos vaan Raelert ja Alexander keikkuvat kärjen tuntumassa vaihtoon pyörän selästä, tietää se muille verta hikeä ja kyyneliä. Myös McCormack saattaa ketjun vinttauksesta innostua, mutta en usko hänen pitävän ihan päivän parhainta vauhtia.

Päivän oleellisin kysymys kuuluu kuitenkin ehdottomasti, saavatko Kienle, Al-Sultan, Vanhoenacker, Bockel ja kumppanit kiskottua tarpeeksi eroa pyörällä, jotta pystyisivät tosissaan haastamaan juoksuhirmut McCormackin, Raelertin ja ennen kaikkea Alexanderin.

Naisten kisa

Naisten kisassakin voi monen vuoden tauon jälkeen nimetä suuren joukon todellisia voittajakandidaatteja. Iso-Britannian Chrissie Wellington dominoi lajia sen verran ylivoimaisesti, että usein todellinen kisa käytiin sijoituksista hänen takanaan. Viime vuonna tosin Wellingtonkin joutui lujille pyöräilyonnettomuutensa seurauksena, mutta raastoi siitä huolimatta voiton ehkä jopa kautta aikojen huikeimmassa naisten kisassa koskaan. Viime vuoden lopulla Wellington ilmoitti pitävänsä välivuoden, joten valtaistuin on avoinna uudelle kuningattarelle.

Vaikka naisten kisaan löytyykin iso liuta suosikkeja, niin sanoisin silti, että 4 kilpailijaa nousevat etukäteen ajateltuna jonkin verran muiden yläpuolelle. Lähes kaikissa kirjoituksissa Sveitsin Caroline Steffen on rankattu selkeäksi ykkössuosikiksi, mutta itse teen tähän poikkeuksen. Seuraavassa siis arviot naisten suosikeista.

Rachel Joyce

Nostan Iso-Britannian Rachel Joycen jopa piikkipaikalle etukäteisveikkailuissa. Viime vuoden hurjan kisan nelonen ja tänä vuonna vasta lujaa onkin kulkenut. Kiskoi maaliskuussa Melbournen Ironmanissa aivan hirmuajan 8:46.09, mutta sijoittui sillä vasta toiseksi Caroline Steffenin latoessa peräti 8:34.51. Tämä oli kuitenkin vasta esimakua tulevaan, sillä kesällä Joyce voitti perinteisen Chellnge Rothin Saksassa nipistäen keväisestä ennätyksestään vielä reilun minuutin pois kellon näyttäessä maalilinjalla 8:45.04.

On todella tasainen jokaisessa lajissa. Tulee varmasti nousemaan vedestä kärjen tuntumassa ja ei hevillä tipu parhaiden kyydistä pyörälläkään. Myös maraton kulkee hyvin ja se onkin suurin syy, miksi nostan hänet ykkössuosikin asemaan. Muutama mukana oleva kilpasisko latoo kyllä epäilemättä maratonin Joycea kovempaa, mutta joutuvat todennäköisesti starttaamaan aivan liian suurelta takamatkalta.

Leanda Cave

Tungetaan nyt vielä toinenkin britti Steffenin edelle. Leanda Cave tunnetaan erittäin kovana taistelijana. Ei varmasti anna periksi ennen kuin takki on aivan tyhjä ja sittenkin todennäköisesti vielä jatkaa. Tuossa viime vuoden jo mainitussa kaikkien kovatasoisimmassa naisten kisassa ylsi hyvän loppunsa ansiosta kolmanneksi. Kärkikaksikolle ei mahtanut tuona päivänä mitään, mutta muuten suoriutui kaikella tavalla juuri sijoituksensa arvoisesti ajalla 9:03.29.

Vain kolme naista on koskaan Havaijilla suoriutunut reitistä häntä kovempaa, viime vuoden kärkiduo Chrissie Wellington ja Mirinda Carfrae, sekä 8-kertainen Havaijin voittaja Paula Newby-Fraser. Cave kuuluu myös niihin, jotka hyödynsivät vielä Havaijin jälkeenkin hyvän loppukauden kuntonsa. Hän voitti viime vuoden marraskuussa Arizonan Ironmanin todella kovalla ajalla 8:49.00. Kilpailee erittäin säästeliäästi ja osaa rakentaa kuntonsa oikeaan kohtaan. Tämän vuoden puolella ei ole osallistunut yhteenkään täysmatkan kilpailuun, vaan on luottanut tuttuun kaavaansa ylläpitää lyhyemmillä kisoilla virettään ja muutoin treenata täydessä keskittyneisyydessä kohti suurta unelmaansa. Voitti syyskuun alussa puolimatkan MM-kisat Las Vegasissa erittäin kuumissa olosuhteissa, joten vire tuntuisi olevan todella enemmän kuin kohdallaan. Rachel Joycen tavoin erittäin tasainen suorittaja jokaisessa lajissa. Heikkouksia ei juuri ole.

Caroline Steffen

No en minä Caroline Steffeniä todellakaan täysin unohda. Jos joku muistaa viime vuoden kisan niin se on hän, eikä välttämättä kovin iloisilla fiiliksillä. Steffen johti kisaa pyöräilyhirmu Julie Dibensin katkeamisen jälkeen todella pitkään. Sitten Havaijin helle ja armoton reitti hitaasti, mutta varmasti uuvuttivat jalkoja alta. Chrissie Wellington painoi ohi vajaan 10km päässä maalista ja muutamaa kilometriä myöhemmin sen teki Mirinda Carfrae. Vielä reilun 2km ennen maaliviivan armahdusta Leanda Cave rymisti vastustamattomasti ohi. Tämänkin Steffen olisi varmasti vielä sulattanut, mutta kun maaliin oli vain muutama sata metriä, niin hänen jalkansa eivät vain suostuneet enää ottamaan kunnon juoksuaskelia ja Rachel Joyce pyyhkäisi kirjaimellisesti kalkkiviivoilla ohitse. Steffen raahautui aivan kaikkensa antaneena maaliin sijalla 5 ja kannettiin suoraa päätä ensiapuun. Ainakaan hänen ei tarvinnut kisan jälkeen miettiä, olisiko voinut vielä tehdä jotain paremmin, mutta muutoin ajatukset varmasti jo suunnattiin tähän vuoteen mielessä valtava kosto.

Tänä vuonna Caroline Steffen onkin ollut todella kovassa lyönnissä ja tulosten valossa maailman ykkösnainen täysmatkalla. Voitti maaliskuussa Melbournen Ironmanin tuolla jo mainitulla aivan käsittämättömän kovalla ajalla 8:34.51. Se onkin kautta aikojen viidenneksi paras naisten aika täysmatkalla ja vain Chrissie Wellington on suoriutunut matkasta Steffeniä nopeammin. Heinäkuussa voitti Saksan Ironmanin pitäen taas 9 tunnin aikarajaa pilkkanaan loppuajan ollessa 8:52.33. Kuin pisteenä i:n päälle voitti vielä pitkän matkan MM-kisat elokuun alussa. Hyvällä syyllä on siis Steffenin nimi kaikkien huulilla.

Miksi en siis sijoittanut häntä selkeäksi ykkössuosikiksi? Niin tekisinkin jos kisa pidettäisiin missä tahansa muualla kuin Havaijilla. Saaren julmat olosuhteet ovat osoittaneet, että juoksulla on suurempi merkitys lopputulokseen kuin juuri missään muualla. Steffeniltä maratonkin toki sujuu, mutta nähdäkseni ei ihan esimerkiksi Rachel Joycen tai Leanda Caven tavoin. Uinnissa hän on aivan kärkikaartia ja pyöräilyosuudella tämän hetken ehdoton ykköstykki. Jos tuleekin vaikkapa todella haastavat ja rankat tuuliolosuhteet, niin voi hyvinkin olla, että näemme tylsän kisan, jonka Steffen ratkaisee jo ennen maratonia. Tämä on todella varteenotettava vaihtoehto. Jollakin tavalla suurempana todennäköisyytenä näen kuitenkin sen, että Joyce tai Cave, jotka myös liikuttavat pyörää vinhasti, pysyvät iskuetäisyydellä ja loppujen lopuksi uuvuttavat Steffenin maratonin toisella puolikkaalla. Ei tosin olisi mitään uutta, että naisten kisa ratkaistaisiin jo pyöräosuudella. Steffenin maanainen, 6-kertainen Havaijin voittaja Natascha Badmann kiskoi useana voittovuotenaan pyörällä sellaisen etumatkan, että muille jäi maratonille taisteltavaksi vain himmeämmät mitalit. Sama oli meininki viime vuotta lukuun ottamatta Chrissie Wellingtonillakin, tosin hän yleensä juoksussakin se kaikkein nopein.

Mary Beth Ellis

Yhdysvaltojen ehdottomasti suurin toivo, sekä miesten, että naisten kisa huomioon ottaen lepää Mary Beth Ellisin harteilla. Steffenin tavoin hänellä on viime vuodesta paljon hampaan kolossa, ellei enemmänkin. Teki ensiesiintymisen täysmatkalla vasta viime vuonna 34-vuotiaana voittaen Itävallan Ironmanin uudella ylivoimaisella debytanttien ennätysajalla 8:43.34. Jo paria kuukautta myöhemmin voitti Regensburgin Ironmanin. Havaijille viime vuonna restauroitu uusi karsintasysteemi sorsi kuitenkin hänen kaltaisiaan uusia täysmatkan nimiä, joilla ei ollut pisteitä pohjalla. Niinpä lahden merkittävän täysmatkan voiton jälkeen Ellisin pisteet eivät vieläkään riittäneet kilpailuoikeuteen Havaijille. Hän anoikin järjestäjiltä villiä korttia, mutta vastaus oli kielteinen.

Hän vetikin viime vuoden elokuussa saman kuukauden aikana vielä toisen ja sille kesälle jo kolmannen täysmatkan kisansa Kanadan Ironmanissa voittaen senkin. Vasta tämän jälkeen paikka Havaijin aurinkoon oli takataskussa, mutta näin monen kovan rypistyksen jälkee Ellisin iskukyky oli pahasti tylsynyt. Olikin kisassa vasta sijalla 16 ja varmasti on tuosta asti uinut, vintannut pyörää ja ulkoiluttanut lenkkareitaan mielessään kosto ja menestyminen tämän vuoden kilpailussa. Voitti Texasin Ironmanin toukokuussa ajalla 8:54.58 ja New Yorkin Ironmanin elokuun alussa ajalla 9:02.48.

Ellis on varsinainen sisupussi, joka ei tunne sanaa luovuttaminen. Tulee olemaan todennäköisesti ihan kärjen tuntumassa uinnin jälkeen, eikä ole huono pyörälläkään, vaikka ei aivan ehkä Steffenin kaltaiseen lentoon yltäisikään. Sortuu toisinaan omien sanojensa mukaan treeneissään ylilyönteihin ja kisaa mielestäni hieman liikaa, mutta tulee varmasti tunkemaan lusikkansa kärkitaiston soppaan tänä vuonna.

Mirinda Carfrae

Australian Mirinda ”Rinny” Carfrae hämmästytti triathlonmaailmaa vuoden 2009 Havaiji Ironmanissa sijoittumalla heti toiseksi Chrissie Wellingtonin jälkeen. Se oli lisäksi hänen ensimmäinen täysmatkan kilpailunsa ja heti syntyi uusi naisten Havaijin Ironmanin maratonosuuden reittiennätys 2:56.51.

Vuotta myöhemmin otti voiton Wellingtonin vetäydyttyä viime hetkellä kisasta sairauden takia. Viime vuonna nähtiinkin sitten yksi kautta aikojen upeimmista, ellei jopa upein kaksintaistelu voitosta kun Chrissie Wellington ja Mirinda Carfrae latoivat kumpikin maratonin peräti 2:52 ja risat. Joutui tyytymään kakkossijaan reilun kahden ja puolen minuutin erolla, mutta hän oli ensimmäinen, joka onnistui laittamaan Wellingtonille kunnolla painetta maratonin loppupuoliskolla.

Juoksijana Rinny on yhdessä jenkkien Caitlin Snown kanssa koko porukan kovin, mutta riittäkö se? Tossu nousee kuitenkin hyvin maratonilla Joycen ja Steffenin kaltaisilla hirmuillakin ja he ovat kiistatta pyörällä kovempia. Hyvänä päivänä voi toki nousta jopa 10 minuutin takaa-ajomatkaltakin vielä voittoon, sillä niin äärettömän kovasta juoksijasta on kysymys.

Carfrae on monella tavalla Craig Alexanderin kaltainen kilpailijana. Henkinen kantti on rautaa ja ei ole koskaan ollut mikään ennätysten rikkoja. Kun olosuhteet ovat rajuimmat ja kauden tärkein startti kyseessä, on aina parhaimmillaan. Ei totta vieköön kisaa liikaa, sillä tänä vuonnakin takana on vain muutama startti.

Oli maaliskuussa Melbournen Ironmanissa kolmas ajalla 9:04.00, jääden hurjaa vauhtia pitäneistä Caroline Steffenistä ja Rachel Joycesta selvästi. Havaijilla tahti voi tosin olla hyvinkin toinen. Mikäli ei jää pyöräosuudella kärkeen aivan tolkuttomasti, niin kilpasiskoille voi olla maratonilla kylmää kyytiä tarjolla.

Yllätysvalmiit haastajat suosikkien takana

Yhdysvaltojen kova kaksikko Jessica Jacobs ja Meredith Kessler himoitsevat myös mukaan kärkitaistoon. Kessler latoi viime vuoden lopussa Arizonassa kolmanneksi ajalla 9:00.14. Tänä vuonna on tullut 2 upeaa voittoa. Ensin hän oli ykkönen St. Georger Ironmanissa Utahin korkeuksissa ajalla 10:12.59. Loppuaika kertonee kaiken reitin vaativuudesta. Kesäkuussa irtosi voitto myös Coeur d`Alenen Ironmanista ajalla 9:21.44. Jacobs puolestaan oli viime vuoden marraskuussa ykkönen Floridan Ironmanissa, jossa alitti hiensoti 9 tuntia ajalla 8:55.10. Kivikovassa Melbournen Ironmanissa oli maaliskuussa vasta seitsemäs ajalla 9:13.57, mutta häntä ei missään nimessä voi laskea ulos kärkikahinoista.

Saksan 36-vuotias kokenut triathlonkone Sonja Tajsich himoaa myös menestystä kuin alkoholisti kossupulloa. Vuosi sitten oli kilpailun seiska ajalla 9:15.17 ja viime vuoden puolelle mahtuu vielä myös hieno hopeasija Meksikon Ironmanista ajalla 9:23.15. Näytti, että kropasta irtoaa enemmänkin ja paukutti Saksan Rothissa Rachel Joycen jälkeen toiseksi huippuajalla 8:49.47. Varteenotettava nimi kisaan ilman epäilyksiä.

Myös jenkkien Caitlin Snow kannattaa noteerata. Nousi vuosi sitten kärkikymmenikköön hurjan juoksunsa ansiosta, sillä latoi Havaijin paahteessa maratonin peräti 2:53.51. Tuloksena yhdeksäs sija ajalla 9:18.11. Pyörän selässä tulee toki liikaa tukkaan kovimmilta kilpasiskoilta, mutta mikäli säilyisi iskuetäisyydellä maratonille saakka, niin mitä tahansa voi tapahtua.

Mainitsen vielä Unkarin Erika Csomorin, joka on ollut ikuinen alisuorittaja Havaijilla. On jo 38-vuotias ja aivan kaiken kokenut. Heinäkuun alussa oli Itävallan Ironmanin toinen ajalla 9:12.09 ja voitti Sveitsin Ironmanin vain paria viikkoa myöhemmin ajalla 9:20.16. Kilpailee vuosi toisensa jälkeen ihan liikaa ollakseen täydessä iskussa Havaijilla ja tänäkään vuonna tahti ei ole muuttunut. Toivoisin kärkeen, mutta todennäköisesti moinen on toiveajattelua.

No okei, en kerta kaikkiaan malta olla mainitsematta lajin todellista ikonia, aina hymyilevää Sveitsin Natascha Badmannia. Tämä 45-vuotian 6-kertainen Havaijin voittoja jaksaa aina vaan hämmästyttää. Vuoden 2007 kilpailussa kaatui pahasti loukaten oikean olkapäänä täysin säpäleiksi. Moni luulikin tuolloin 40 vuoden ikään ehtineen Badmannin uran olevan aika lailla paketissa. Mitä vielä! Monen hankalan vuoden jälkeen oli viime vuonna Kailua-Konassa maaliviivan ylittäessään sijalla 14. Varsinainen paukku seurasi kuitenkin tämän vuoden huhtikuussa. Badmanna valitsi alkukauden kilpailukseen tutun Etelä-Afrikan Ironmanin, jonka hän oli voittanut jo kolmesti takavuosina. Kilpailupäiväksi lämpötila tippui yllättävän alas, puhalsi todella kova tuuli ja hyytävä sade piiskasi kilpailijoita. Äärimmäisissä sääolosuhteissa Natascha näytti, miksi on voittanut Havaijilla niinkin monesti. Hänhän kuuluu myös tähän kaartiin, jotka eivät ennätyksiä riko, mutta ovat parhaimmillaan muihin nähden tuskan ylittäessä kaiken sietokyvyn inhimilliset rajat. Niin kävi, että Badmann voitti rankkaakin rankemmaksi muodostuneen Etelä-Afrikan Ironmanin ajalla 9:47.10. Mestaruusvuosinaanhan hän sotki yleensä muille naisille pyöräosuudella jauhot suuhun. Ei tietenkään enää kuulu suurimpiin suosikkeihin, mutta vaikeiden olosuhteiden sattuessa kohdalle, kuka tietää kuinka korkealle tämä ikinuori sveitsiläinen yltääkään. On positiivisella asenteellaan aina ollut urheilun todellinen suurlähettiläs ja ainakin täällä toivotaan mahdollisimman monen nuoremman voittamista.

Mitä erisyisominaisuuksia Havaiji Ironman kenties vaatii?

Sanoisin, että suurin ero helpommissa olosuhteissa ja tasaisemmalla reitillä käytyihin vauhdikkaisiin täysmatkan suurkisoihin Havaijin kisassa on se, kuinka paljon kilpailijan kone sietää tuskaa ja ennen kaikkea kuumuutta. Jos kuumansietokyky on huono, ei täällä voi menestyä. Myös maratonosuuden merkitys on mielestäni monia muista koitoksia suurempi. Rankkojen olosuhteiden ja raskaan reitin ansiosta kovat juoksijat voivat saada hyvinkin kiinni sellaisia kisatovereitaan, joita eivät tulisi ihanteellisemmissa olosuhteissa todellakaan saavuttamaan. Varsinkin miesten puolella onkin ihan voittajien ulkoista olemusta katsomalla voinut havaita, että kaikkein raskasrakenteisimmat lihaskimput ovat yleensä Havaijilla ongelmissa. Toki myös miehissä poikkeuksia löytyy, sillä tuoreessa muistissa monella triathlonfanilla on varmasti Saksan Normann Stadlerin kaksi voitto vuosilta 2004 ja 2006, joissa hän repi pyörällä sellaisen eron pahimpiin kilpakumppaneihinsa, että nämä eivät häntä nähneet ennen maalia. Huomattavasti useammin kuitenkin kovat pyöräilijät ovat joutuneet juoksuhirmujen kurittamiksi viimeistään maratonin toisella puoliskolla.

Kuten jo useasti olen todennut, niin mikään nuorukaisten kisa Havaiji Ironman ei todellakaan ole. On suuri ihme, jos voittaja on alle kolmekymppinen.

Suomalaiset kisassa

Tietojeni mukaan ainakin 3 Suomalaista, Mäkeläinen, Inkinen ja Hurula ovat mukana tässä legendaarisessa kisassa. Pahoittelen, että tarkempien tietojen kaivaminen suomalaisten osalta jäi aika vähälle. Minulla on muutenkin taipumus ehkä unohtaa sinivalkoiset värit näistä kirjoituksistani liiaksi taka-alalle kun keskityn aina ruotimaan maailman huippujen edesottamuksia.

Toistaako historia itseään

Vuonna 1996 Havaijin Ironmanissa oli poikkeuksellisen tyynet ja muutenkin Havaijille ihanteelliset olosuhteet, vaikka hellettä toki tuossakin kisassa piisasi. Viime vuonna oli hieman samankaltainen tilanne ja reittiennätystä korjailtiinkin miesten kisassa ensi kertaa tuon vuoden 1996 jälkeen. Vuosi 1997 muistetaan taas oikeana kilpailijoiden superpiinana. Lämpötila huiteli aivan hillittömissä lukemissa tuuli puhalsi rajummin kuin ehkä koskaan kilpailun historiassa. Ajat jäivätkin eliitinkin osalta edellisvuodesta järjestäen yli puoli tuntia hitaammiksi, ellei jopa enemmänkin ja keskeytysprosentti oli todella korkea. Toistaako historia itseään ja ”leppoisamman” viime vuoden jälkeen seuraa taas Havaijin ison saaren kosto?! Varmaa on, että lauantaina luvassa on kaikille kestävyysurheilun ystäville herkkua, jonka seurassa yön jaksaa valvoa tuosta vain.

 - Antti Perälä

Lisää aiheesta:

Triathlonkauden yhteenvetoa osa 1.

Triathlonkauden yhteenvetoa osa 2.

Kuuntele uusin Latu Podcast

Premiumsport.fi

ulvang banneri