Taanila: Kadonnut hiihtokulttuuri

Jokaisen kestävyysurheiluasiantuntijan lienee nyt ajankohtaista ottaa kantaan selvitystilaan ajautuneeseen suomalaiseen maastohiihdon tilaan.

Jokaisen kestävyysurheiluasiantuntijan lienee nyt ajankohtaista ottaa kantaan selvitystilaan ajautuneeseen suomalaiseen maastohiihdon tilaan. Itse en varsinainen hiihtoasiantuntija ole, koska suksenvoitelu tarkoittaa minulle likipitäen samaa kuin auton vuosihuolto, joka pitää kerran vuodessa rimaa hipoen läpäistä. Tästäkään blogitekstistä lienee siis turha odottaa sen kummempia maailmaa pelastavia harjoitusvinkkejä, kuin muiltakaan lähinnä kotisohvalta hiihtoa seuraavilta ja kritisoivilta niiloilta.

Hiihtoliiton talous ja ennen kaikkea sen aiheuttama resurssien niukkuus on ollut lehtien vakiopuheenaihe jo vuosia. Tällä kaudella tuo varmasti ainakin osin perusteltu urheilijoidenkin taholta kuultu kritiikki realisoitui sitten varsin alavireisiksi tuloksiksi. Ennen kauden alkua muistan, kun istuskelimme erään eteläsuomalaisen maastohiihtokeskuksen latukahvilassa ja veikkailimme tulevan kauden suomalaismenestystä. Paikalla oli valmennus- ja huolto-osaamista hiihdon sisäpiireistä ja lopulta ainoastaan meikäläisen veikkaus sinivalkoisten palkintokorokesijoitusten määrästä tälle maailmancup-kaudelle osui oikein. Nollaa on aina helppo veikata.

Miksi sitten olin menettänyt oman uskoni suomalaismenestykseen jo ennen kauden alkua ja ennen kaikkea miksi tuo pessimistinen veikkaus osoittautui kauden mittaan realismiksi? Päällimmäiseksi nostaisin ulospäinkin silmiinpistävän epäluottamuksen urheilijoiden ja johdon välillä. Milloin riidellään urheilijasopimuksista ja väliin johdon käyttäytymistavoista ja välillä päästään myös asiaan eli keskustelemaan itse valmennuksen sisällöstä. Vuoden päivät sitten olin paikan päällä maailmancup-finaalissa Mördarbackenissa kannattelemassa "Magnar Ut" – lakanaa, mutta pian keväällä ilmoitettiin hiihtopiireistä yhteisymmärryksen taas löytyneen. Suomea puhuva valmentajaa tarjottiin silloin ratkaisuksi ja tänä keväänä muutosta oli tullut sen verran että Suomen kannattajilta puuttuivat banderollit Falunissa, kärkitaistelussa ei ollut enää kotimaista kannustettavaa. Samat asiat hiersivät kuitenkin edelleen kenttäväkeä Imatran kriisipalaverista tihkuneista mediaraporteista. Suomen kielessä on vain yksi sana tarkoittamaan valmentajaa. Ruotsissa on ledare ja tränare ja coach erikseen mikä helpottaa varmasti kutakin pysymään omalla tontillaan ja yhteispelin pelatessa myös kusemasta naapurin tontille.

Henkilökemioita tärkeämmäksi syyksi menestymättömyyteen nostaisin kuitenkin koko suomalaisen kestävyysurheilukulttuurin rappiotilan. Tämä näkyy kuppikuntamaisuutena ja siinä, että pyörää yritetään keksiä uudestaan monella taholla yksin valtavirtaa vastaan tahkoamalla. Ja mikä pahinta koko valtavirta tuntuu kadonneen tai vähintään pysähtyneen kotisohvalle. Itse kävin talven aikana juoksuharjoittelun lomassa vain kahdesti hiihtämässä. Molemmat osuivat aurinkoisiin sunnuntaiaamuihin. Ensipuraisulla hiihdin heti 100km ja toisella siitä neljänneksen. Otos ladun varrelta jäi siis varsin vähäiseksi, mutta törmäsin näillä lenkeillä verrattain vilkkaasti liikennöidyillä laduilla tasan yhteen 5–25 -vuotiaaseen hiihtäjään. Heissä luulisi sentään olevan Suomen hiihdon tulevaisuus.

Urheilumielessä hiihtoa harrastavien vähäisen määrän johdosta kansallinen kärki on terävöitynyt muutamaan kansainvälisiä kilpailuja kiertävään huippuun, joka ovat etääntyneet kotimaisista harrastajista. Odotukset näille muutamalle asetetaan epäinhimillisen korkealle, kun heidän odotetaan kestävän maailmancup – sirkusta viikosta toiseen marraskuulta maaliskuulle. Korvaavia urheilijoita ei ole takana kisaamassa kisalipuista joten kilpailuja kierretään sairasteluista ja väsymyksestä huolimatta. Kotona käydään vain sairastamassa ja pesemässä pyykkiä. Kotimaiset kilpailut jäävät pariin starttiin ja harjoittelukin tapahtuu lähinnä ulkomaisilla harjoitusleireillä.

Samaan aikaan kun meillä suomalaisilla on tapana valittaa täkäläisiä olosuhteita; lumettomuutta ja liian kovia pakkasia, meillä on tapana kadehtia ääneen norjalaisia olosuhteita. Norjan pääkaupungissa tuntuu aina paistavan aurinko ja kotiovelta voi pukata tunturin taakse 50km lenkin niin että sattumalta samaan letkaan osuu sopivan kovaa treeniseuraa kymmenistä muista hiihtäjistä. Hiukankin norjalaista ilmastoa tuntevat tietävät kuitenkin varmasti, että tuo aurinko tuntuu paistavan Suomea enemmän vain siksi, että tuota hiihtolenkkiä ei tarvitse räntäsateessakaan tehdä yksin hampaat irvessä tuulimyllyjä vastaan taistellen. Suomalaiseen kestävyysurheilukulttuuriin on erilaisilta doping-sivupoluilta pesiytynyt periaatteita, että harjoittelu ei saisi olla koskaan hauskaa vaan tulosta tulee vain täysin poikkeuksellisella tavalla omia teitä kulkemalla ja itseä ruoskimalla. Sana Rolig muistetaan suomessa lähinnä olympiahiihtäjän sukunimestä, mutta tarkoittaa länsinaapureissamme niin "hauskaa" kuin myös peruskestävyysharjoittelun saraketta harjoituspäiväkirjassa.

Nopeana perusratkaisuna hiihdon tilaan tarjoaisinkin puuttuvan harjoittelukulttuurin ulkoistamista Norjaan. Lähetetään nuoret kehityshaluiset urheilijat sinne kadehdittuun kulttuuriin oppimaan ja kielletään sooloilemasta yksin harjoittelussaan. Rahoitusta löytyy työttömäksi jäävien suomalaisvalmentajien palkkakirstusta. Pidempiaikaisena ratkaisuna hiihto voitaisiin kieltää Suomessa. Kaikki kielletty kiinnostaa kuitenkin aina nuorisoa.


Kuuntele uusin Livigno2Levi Podcast

Suositeltavaa luettavaa

Kilpailukalenterit

Kaupalliset yhteistyöt

Kuukauden luetuimmat

  1. 21.12.2020Tour de Skin ohjelma 2021
  2. 13.01.2021Lukijan mielipide: Avoin kirje Aluehallintovirastoille, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle sekä kuntapäättäjille kilpailujen järjestämisestä
  3. 02.01.2021Kyllönen ja Hyvärinen voittoihin Kuopiossa
  4. 27.12.2020Jari Isometsä: Tuottavuus ennen tuntimääriä, rytmitykseen huomiota
  5. 21.12.2020Tässä Suomen joukkue Tour de Skille!
  6. 12.01.2021Salomon ja Atomic lanseeraavat uuden liikuteltavan maastohiihtositeen
  7. 09.01.2021Björgenin anomus hylättiin - ei saa hiihtää Marcialongassa
  8. 11.01.2021Vantaan Suomen Cupiin luvassa lunta taivaan täydeltä – Katso lähtölistat
  9. 08.01.2021Kläbo voittoon Norjassa ja muita hiihtouutisia lyhyesti
  10. 21.12.2020Northugille linnatuomio
  11. 21.12.2020Ruotsi julkisti joukkueensa Tour de Skille
  12. 29.12.2020Kuopiossa hiihdetään kilpaa viikonloppuna – maajoukkuehiihtäjiä mukana
  13. 09.01.2021Näin Tour de Skillä jaetaan palkintorahoja
  14. 07.01.2021Suomen joukkuessa kaksi positiivista koronatestitulosta – myös Ruotsin Linn Svahnilla positiivinen testitulos
  15. 15.01.2021Seitsemän suomalaista mukana La Diagonelassa – raju lumentulo rajoittanut liikkumista Alpeilla
  16. 19.12.2020Anderssonilla ja Karlssonilla kova kiri leirikilpailussa – koronasta parantunut Kalla kaukana kärkikaksikosta
  17. 04.01.2021Ylläs-Levi – Suomen Lapin taikaa keväthangilla
  18. 13.01.2021Martti Jylhä mukana kisaladuilla – tässä hiihdon Suomen Cupin viestijoukkueita
  19. 09.01.2021Parttimaa ja Virolainen voittoihin Hollolassa
  20. 09.01.2021Johaug ja Röthe voittoihin Norjassa
  21. 26.12.2020Harjoitusohjeita hiihtäjille 75 vuoden takaa
  22. 06.01.2021Pärmäkoski ennakoi loppukiritaistelua Tour de Skin takaa-ajoon
  23. 02.01.2021Kerttu Niskanen keskeytti Tour de Skillä
  24. 07.01.2021Väärä hälytys: Tour de Skin suomalaishiihtäjät terveitä
  25. 03.01.2021Kyllönen löytämässä terävyyttä, Hyvärinen sai positiivisia merkkejä
  26. 08.01.2021Tour de Ski taittuu loppusuoralle – Krista Pärmäkoski jatkaa kärkikympissä ja Markus Vuorela virittää kiriä
  27. 27.12.2020Bonussekunnit ja muita Tour de Skin sääntöjä
  28. 10.01.2021Kläbo ja Johaug voittoihin Norgescupin päätöspäivänä
  29. 16.01.2021Ari Luusua hiihti kymmenenneksi Visma Ski Classics -kauden avauksessa
  30. 29.12.2020Myös Hakola jää pois Tour de Skiltä